Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 1 / 12)

Kuulemmeko Paimenen äänen?

”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ”ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen””.

Näin Luther toteaa Tunnustuskirjoissa, ja tarkoittaa samaa kuin Jeesus: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” (Joh. 10:27).

Edellinen Katekismus kertoo Paimenemme kuuntelemisen tavoista: ”Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa. Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.”

Raamattua tuntevalle maailmantilanteemme ei ole yllätys, ja siksikin luotamme siihen, että Jumalalla on kokonaisuus hallinnassa. ”Hänen äänensä soi läpi myrskyn ja helvetin pauhun” (Virsi 310:2).

Jeesuksen ääni kutsuu uskomaan ja rukoilemaan hyvää Jumalaa.

Herra, auta meitä kuulemaan ja olemaan kuuliaisia! Kiitos siitä, että sanasi äärellä meidän ei tarvitse yllättyä maailman levottomuudesta. Kiitos, että olet luvannut kuulla rukouksiamme, kun rukoilemme Jeesuksen nimessä. Tule hätämme keskelle ja auta meitä! Anna meidän kuulostella suloista ääntäsi kaikessa elämässämme, mutta erityisesti Raamatussa.

Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 16.4.2026

Helatorstaista lähtien mikään ei ole ollut aivan ennallaan

Kirkkokäsikirjan helatorstain raamatunkohdat kokoavat upeasti helatorstain tilannetta, sitä seuraavaa helluntaita eli seurakunnan kastamista Pyhällä Hengellä, seurakuntana elämisen tapaa helluntain jälkeen ja lopulta vielä maailmanhistorian päätöstä.

Jeesus ”otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Näin Apostolien tekojen ensimmäinen luku kuvaa tapahtumaa, jonka perusteella vietetään helatorstaita.

Ennen tätä Jeesus oli 40 päivän aikana ylösnousemuksensa jälkeen ilmestynyt toistuvasti opetuslapsilleen ja jatkanut opetustaan, johon hän oli käyttänyt koko julkisen toiminnan aikansa: opetusta Jumalan valtakunnasta.

”Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta” (Apt. 1:3).

Jeesus antoi seuraajilleen lähetystehtävän ja siihen tehtävään liittyvän lupauksen: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8). Kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille, kaikille luoduille tuli julistaa Jumalan valtakuntaa.

Lupaus Pyhästä Hengestä täyttyisi pian, kymmenen päivää helatorstain jälkeen, ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Ei pitänyt lähteä liikkeelle ennen sitä, eikä omien voimien varassa: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä” (Apt. 1:4-5).

Helatorstain toinen raamatunkohta kertoo seurakunnan elämisen tavasta: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:11-12).

Kaikki Jeesuksen seuraajat siis varustetaan Kristuksen ruumiin eli seurakunnan rakentamiseen. Se sanotaan vielä erikseen näin selvästi: ”Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa” (Ef. 4:7).

Tarkoituskin on hyvin selvä. Pyhän Hengen ja armolahjojen avulla ”pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen” ja ”kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen” (Ef. 4:13, 15).

Evankeliumin levittäminen lähellä ja kaukana, Jerusalemissa, lähimaakunnassa Juudeassa, naapurimaakunnassa Samariassa ja maan äärissä asti, jatkuu Pyhän Hengen ja armolahjojen kautta siihen asti, kun ”Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän” (Apt. 1:11).

Helatorstaina Jeesus ”astui ylös taivaisiin”, ja koska hän ”istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella”, niin kuin uskontunnustuksessa todetaan, saamme hänen valtuuttaminaan kertoa Jumalan valtakunnasta ja luottaa hänen lupauksensa mukaan Pyhän Hengen läsnäoloon ja armolahjojen todellisuuteen.

Jonain päivänä, yhtä varmasti kuin pääsiäinen, helatorstai ja helluntai ovat tapahtuneet, tapahtuu myös Jeesuksen paluu. Kaikki ei päädykään kuolemaan, toisin kuin puolivirallinen länsimainen sattuman ja samalla toivottomuuden maailmankatsomus tulee opettaneeksi. Kaikki päätyy ikuiseen elämään, josta Kristuksen taivaaseenastuminen oli opetuslapsille vakuuttava ennakkomaistiainen.

Heikot ja pelokkaat opetuslapset muuttuivat helatorstain ja helluntain myötä rohkeaksi joukoksi, joka lähti julistamaan ja joka valtavalla tavalla muutti ja muuttaa maailmaa Jeesuksen opetuksien mukaisesti.

Helatorstaista lähtien mikään ei ole ollut aivan ennallaan.

Aurinkomme ylösnousi!

Ilmestyskirjassa kuvataan lopullista päämääräämme, taivasta, uutta Jerusalemia, ikuista elämää, tai mitä kaikkia nimiä Raamattu siitä käyttääkään: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:1-2).

Läpi Raamatun kulkeva vertauskuva avioliitosta toistuu jälleen. Vanhan testamentin sulhanen-morsian -pari oli Jumala ja Israel, Uuden testamentin taas Kristus-seurakunta -pari.

Virsi 105, Aurinkomme ylösnousi, perustuu pitkälle Laulujen laulu -kirjaan Vanhassa testamentissa, kirjaan, joka on upea kuvaus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, ja samalla kertoo Jumalan ja häneen uskovien läheisestä suhteesta. ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa” (Virsi 105:1).

Pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla, on myös lupaus lopullisesta hääjuhlasta, johon Jeesuksen seuraajat ovat matkalla. Sulhasta, ylösnoussutta Jeesusta, kuvaa myös sana Karitsa, vertauskuvana virheettömästä uhrista, jonka Jeesus antoi ristillä meidän puolestamme.”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa” (Ilm. 21:22-23).

Merkillisiä vertauskuvia: sulhanen, lamppu, kirkkaus, valo. Perinteinen vertauskuva on myös aurinko, elämän ja valon lähde.

Jeesuksen, Karitsan, uhri on antanut meille lahjaksi puhtauden ja pääsyn lopulliseen päämäärään.

Nykyversio Laulujen laulusta voisi olla vaikkapa Juha Tapion Haaveilija:”Odotin sua ennen kuin sä tiesit musta mitään. Kaiken aikaa tuntenut sut oon. Tiesin kyllä senkin että länteen sekä itään hamuaisit ennen kuin mun luo”.

Jumala tahtoi hänestä eroon joutuneen ihmisen takaisin luokseen. Siksi hän antoi Jeesuksen ristille, jotta hän voisi antaa syntimme anteeksi, siksi on pääsiäinen, jotta synnin seuraus eli kuolema ja ero Jumalasta voitettaisiin.

Tuon ylösnousseen sulhasen omaksi pääsee kihlautumalla: ”Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen” (2. Kor. 11:2).

”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27).

Jeesuksen seurassa on elämä ja valo. Kun pääsemme hänen seuraajiensa kirjoihin, koko hänen sovitustyönsä on meidänkin omaamme. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20).

Jeesukseen uskominen, hänen herruuteensa suostuminen, kirjataan taivaassa. Se on kuin kihlautuminen, jonka täyttymys on varma, yhtä varma kuin Jeesuksen jo tapahtunut ylösnousemus. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12).

Nyt pääsiäisenä juhlimme jo ennalta noita tulevia häitä, taivaallisia juhlia. ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina” (Ilm. 19:6-7).

Olemme vielä matkalla, elämme vielä kihlausaikaa, mutta onneksemme Pyhä Henki on pitämässä meitä uskollisena Jeesukselle ja hänen opetuksilleen.

”Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen” (Virsi 105:4).

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Merkittäviä aikoja

Hiljainen viikko, pääsiäistä edeltävät päivät maanantaista lauantaihin, on minulle merkittävä ja herkistäväkin ajanjakso. Oma uskoontuloni oli tapahtunut viikkoa aiemmin Pro Fide -yhtyeen iltakonsertin jälkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja hiljaisella viikolla vuonna 1979 kävelin kaverini kanssa iltakirkkoon Keuruulla. Paikalla oli myös nuoria, joista yksi käveli meitä vastaan ja sanoi: ”Tervetuloa! Teitä on odotettu.”

Siitä alkoi yhteyteni seurakuntaan.

Vaikka kirkkovuoden ajankohdat ovat menettäneet merkitystään maallistuvissa länsimaissa, on hienoa, että Raamatun merkittäviä ajankohtia on merkitty kalenteriimme.

Pitkäperjantain merkitys Jeesuksen elämäntyön luhistumisesta muuttui sanomaksi pelastuksesta kolmantena päivänä, kun hänen ylösnousemuksensa mullisti maailmanhistorian.

Pyhyyden ja hyvyyden mahdollistuminen tuli minulle todeksi Jeesuksen anteeksiantamuksen kautta, ja niin tapahtuu edelleen eri puolilla maailmaa, kun ihmisistä tulee Jeesuksen seuraajia.

Neljänkymmenen päivän aikana ylösnousemuksen aamusta helatorstaihin Jeesus ilmestyi useita kertoja seuraajilleen, ja Jumalan ilmestymisiä tapahtuu edelleen. Hiljattain Englannissa eräs nainen kuuli yöllä äänen, joka sanoi: ”Minä olen Jeesuksen Kristuksen Isä. Haluan, että tutustut minuun. Mene kirkkoon.”

Tuokin tapaus kertoo meille helluntain todellisuudesta, joka alkoi kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen eli viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.

Nämä aikamäärät näkyvät edelleen kalenterissamme. Ne muistuttavat meitä elämään todeksi Jeesuksen voittoa tarkoituksettomuudesta, syyllisyydestä ja kuolemasta. Tähän meitä auttaa Pyhä Henki, helluntain Henki, läsnäolonsa ja armolahjojensa kautta.

Levollista ja siunattua pääsiäistä!

Etsimmekö käsiä vai kasvoja?

Muinoin palvelijat eivät saaneet katsoa isäntäväkeä silmiin, vaan vain käsien korkeudelle. Jossakin silmiin katsomista pidetään edelleen röyhkeytenä. Mekin ehkä odotamme Jumalalta vain käytännön apua, emmekä pidä itseämme riittävän arvokkaina katsoaksemme häntä kasvoihin. ”Niin kuin orjien silmät tarkkaavat isännän kättä, niin kuin orjattarien silmät tarkkaavat emännän kättä, niin me odottaen katsomme Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä” (Ps. 123:2).

Jeesuksessa mahdollistui kehotus ”Etsikää minun kasvojani” (Ps. 27:8). Hänessä me saamme katsoa Jumalaa kasvoihin. ”Jumala, joka sanoi: »Tulkoon pimeyteen valo», valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (2. Kor. 4:6).

Jeesus auttaa meitä käytännön asioissa, mutta ennen muuta hän tahtoo tulla itse sydämeemme. Hän lupaa hänen sanaansa luottavalle: ”Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja teemme sinne asunnon” (Joh. 14:23 UT2020).

Herra, me etsimme sinun käsiäsi, sillä tarvitsemme tekojasi ja apuasi ongelmiimme! Kuitenkin etsimme ennen kaikkea sinun kasvojasi, niin että sydämemme kiinnittyisi sinuun, eikä vain sinun tekoihisi. Tule sydämeemme, Jeesus, sillä sinun kasvoiltasi me näemme Isän kasvot. Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 8.1.2026

Kuninkaasi tulee!

Adventin aika kertoo Jeesuksen tulosta ainakin neljällä tavalla.

Johannes Kastaja julisti hänen tuloaan ja kehotti kaikkia kääntymään tulevan Vapahtajan puoleen, pois syntisestä elämästä.

Jeesus tuli luoksemme syntymällä Betlehemissä ihmiseksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta .

Sittemmin hän tuli luoksemme nöyränä pelastajana, Jerusalemiin aasilla ratsastaen, ei kuten ylhäiset hallitsijat.

Näillä kolmella tavalla Jumala ikään kuin kosii meitä, pyytäen nöyrästi jokaista kääntymään yksijumalaiseksi, suhteeseen Jumalan kanssa, josta suhteesta Raamatun läpi kulkeva vertauskuva avioliitosta kertoo. Yksi mies ja yksi vaimo. Jumala ja valittu kansa. Kristus ja seurakunta.

Jumala etsii rakkaussuhdetta meihin, suhdetta Pyhän Jumalan ja armahdetun ihmisen välillä, suhdetta, jonka Jeesus anteeksiantamuksellaan teki mahdolliseksi.

Kerran Jeesus tulee kunniassaan, ja silloin vapaaehtoisuudelle ei enää ole aikaa eikä mahdollisuutta. Silloin edessä on siihenastisen maailmanhistorian paras päivä, jolloin Jumalan pelastussuunnitelma tulee täydelliseksi. Saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Kaikki vääryys lopetetaan ja rankaistaan ja kaikki hyvyys palkitaan.

Oikeus kohtaa ne, jotka eivät ole nöyrtyneet suhteeseen ja anteeksiantamukseen Jeesuksen kanssa.

Armo pelastaa ne, jotka ovat tuohon suhteeseen suostuneet.

Nikean uskontunnustus, joka täyttää tänä vuonna 1700 vuotta, kokoaa upeasti näitä adventinkin teemoja:

”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.”

Jeesus, Rauhan Ruhtinas

”Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5).

Usein rauha ymmärretään vain sodan puuttumisena. Kuitenkin Raamatun ”shalom” on paremminkin tila, josta ei puutu mitään, terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen ja sisäisen rauhan kokonaisuus.

Jeesus on todellakin Rauhan Ruhtinas tai jopa itse rauha: ”Kristus on meidän rauhamme. – – Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.” (Ef. 2:14, 17, 18)

Uudessa testamentissa rauha liittyy juuri Kristukseen ja Pyhään Henkeen.

”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (Room. 5:1)

”Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.” (Room. 8:6)

Virsi 590 kiteyttää hyvin näitä Raamatun linjauksia:

”Rauha ei saavu, jos emme me taivu
Luojamme tahtoa noudattamaan.
Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse
ainoan turvamme melskeissä maan.

Suola on mautonta, valheiden liejuun
totuuden puhtaus hukutetaan.
Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut
seuraasi heikkoja palvelemaan.” (590:1, 2)

Ainoastaan Jeesus on tie rauhaan Luojamme kanssa. Mitä lujemmin sydämemme uskoo ja luottaa häneen, sitä lähemmäksi pääsemme myös toisiamme saman Isän lapsina ja Jeesuksen sisarina ja veljinä.

Mitään toissijaista ei voi saavuttaa siten, että asetamme sen ensisijaiseksi. Tämä C. S. Lewisin ajatus pätee niinkin hienoon asiaan kuin rauha.

”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21).

Vasta kun Jeesus on keskipisteenä, kaikki muukin asettuu kauniisti omalle paikalleen. Se ei tosin toteudu täydellisesti tämän elämän aikana rikkinäisyytemme vuoksi, mutta meillä on Jeesuksen ylösnousemuksessa lupaus kerran toteutuvasta täydellisestä rauhasta.

Miksi Kaikkivaltias sallii maailmamme kauheuksia? Tämä on polttava kysymys. Raamatussa kerrotaan, kuinka ihmisten etäännyttyä Jumalasta Kaikkivaltias salli erilaisia koettelemuksia, jotta he olisivat kääntyneet takaisin hänen puoleensa.

Pelkään, että nykyäänkin voi olla kyse myös meidän länsimaalaisten pahuuden ja syntisyyden ulkoistamisesta. Olisiko meidän itse syytä kääntyä Jumalan puoleen ja lakata etsimästä sisäistä ja ulkoista rauhaa ilman Jeesusta ja hänen elämänohjeitaan?

”Siksi on korkea aika nyt huutaa
kaikille meillekin: Seisahtukaa!
Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa,
rauhamme luojaa ja sovittajaa.” (590:4)

”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista – – noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.” (Kirkkojärjestys 3 §)

Menneinä vuosisatoina suuri joukko ihmisiä on sitoutunut Kymmeneen käskyyn, Uskontunnustukseen ja Isä meidän -rukoukseen sydämen vakaumuksena ja rukouksena, ja rauha Jumalan kanssa on tuottanut rauhaa myös yhteiskunnalliseen elämään.

Mitäpä jos pitäisimme edelleen näitä ihanteinamme?

Länsimaissa on kasvavaa kiinnostusta Jeesukseen. Ihmiset etsivät yhteyttä Rauhanruhtinaaseen sen korvikkeen tilalle, jossa ihmisten välinen rauha on toissijaisena asetettu ensisijaisen tilalle.

Eräs uushenkisyydestä Jeesuksen seuraajaksi kääntynyt nuori aikuinen totesi kaiken kokemansa jälkeen, että mistään muualta hän ei löytänyt sellaista hellyyttä kuin Jeesukselta.

Rauha Jumalan kanssa on kenen tahansa ulottuvilla. Sen saa lahjaksi uskomalla Jeesuksen lahjoittaman anteeksiantamuksen todeksi ja suostumalla hänen seuraajakseen. Rauha ihmisten välillä rakentuu tälle pohjalle. ”Ihminen ymmärtää, että käskyissä on ilmaistuna elämän oma laki. Sekä käskyjen rikkomisen että niiden noudattamisen seuraukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain ihmiseen itseensä. Ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.” (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus, 11).

”Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse,
rauha on käskyissä Jumalan lain.
Totuus on syntynyt jouluna seimeen:
rauha ja autuus on Lapsessa vain.” (590:5)

Tule, Herra Jeesus!

Julkaistu Sansa-lehdessä 4/2025

Pidämmekö yhteyttä kotiin?

”Olet Jumalan lapsi. Otahan yhteyttä kotiin!” Tällainen teksti näkyi liikennevaloissa edellisen auton takaikkunassa. Isä meidän -rukous on verrattoman hyvä rukouslista tuohon yhteydenpitoon ja samalla muistilista Jeesuksen keskeisistä toimintatavoista. On hyvä luottaa olevansa uskon kautta Jumalan lapsi ja muistaa ylistää Jumalaa, pyhittää hänen nimensä. Niin voi tehdä vaikkapa Uskontunnustuksen sanoin. Sitten saamme rohkeasti pyytää, että jo nyt tapahtuisi Isän tahto niin kuin taivaassa, jossa ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa” (Ilm. 21:4). Jeesus paransi ja auttoi, ja käski seuraajiaan jatkamaan samaa. Hän myös ruokki nälkäisiä ja tätäkin saamme pyytää edelleen. Jumalan lapseuden, ylistyksen, tulevan valtakunnan merkkien ja jokapäiväisten tarpeiden jälkeen saamme tunnustaa kaiken, mikä meissä on vinossa, ja pyytää voimaa antaa anteeksi muille. Lopuksi pyydämme vapautta pahasta ja kiusauksista, joita maailmassa riittää. Pidämme yhteyttä Isään jo matkalla kotiin.

”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen” (Luuk. 11:2-4). Jeesus, näillä omilla sanoillasi me pyydämme: anna kaikkea, mitä tarvitsemme. Ylistys sinulle, Jeesus, nimessäsi aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 23.10.2025

Tuoksummeko tarpeeksi?

Raamattu kuvaa uskovien rukousta muun muassa suitsukkeena (Ilm. 5:8 UT 2020). Samoin koko seurakunnan olemusta verrataan tuoksuun, jonka sekä Jumala että ihmiset havaitsevat: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu…” (2. Kor. 2:14-15).

Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Tämä vanhan viisauden ydinsisältö on mielestäni Jeesuksen meille lahjoittama pelastus. Sen aiheuttama kiitollisuus synnyttää rukousta ja jopa rakkautta: ”Eläkää rakastaen. Niinhän Kristuskin rakasti meitä ja antoi meidän vuoksemme itsensä hyväntuoksuiseksi uhrilahjaksi Jumalalle” (Ef. 5:2 UT 2020). Nämäkin raamatunkohdat ovat monikossa eli kannattaa kokoontua yhteen, jos mahdollista, tai rukoilla vaikkapa puhelimessa kaverin kanssa. Ihmiset, jotka ovat alkaneet rukoilla yhdessä muiden kanssa, kertovat usein, kuinka virkistävää erityisesti yhteinen rukous on. ”Isä meidän…”

Rakas Herra Jeesus, kiitos uhrikuolemastasi, ylösnousemuksestasi ja helluntain Hengestä! Kiitos, että saamme luottaa läsnäoloosi, jonka olet luvannut jokaiselle, joka huutaa sinua avuksi. Vastaa rukouksiimme, auta meitä, niin että voimme yhdessä kertoa myös muille avustasi. Anna hyvän tuoksusi levitä meidänkin kauttamme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 24.7.2025

Kaikki valta taivaassa ja maan päällä?

Jeesus lupasi: ”Minulle on annettu kaikki valta” (Matt. 28:18). Maailman myllerrysten keskellä siltä ei aina näytä. Kuitenkin sillä, jolle ihmisten sydän kuuluu, on lopulta suurin valta. Niinhän muun muassa demokratia toimii.

Jeesus on ylösnousemuksellaan todistanut oman valtansa. Kyse on vain siitä, tunnustammeko hänet Herraksi ja hänen opetuksensa tosiksi. Olisi älytöntä väittää, että Jeesus pystyi voittamaan kuoleman ja synnin, mutta ei osannut opettaa muista asioista oikein. Sydämestämme käydään taistelua henkilökohtaisen elämämme oikean ja väärän välillä, samoin hengellisissä totuuksissa ja politiikassa.

”Pidä tallessa – – se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii” (1. Tim. 6:20). Mitä meille on uskottu? Katekismuksen pääkohdat ovat varma ydin: Uskontunnustus, Kymmenen käskyä ja Isä meidän -rukous. Kun tunnustamme ne, kuulumme Jumalan valtakuntaan, jossa Jeesuksella on sydämessä kaikki valta.

Herramme Jeesus, kuoleman ja synnin voittaja! Varjele meidät valheellisilta väitteiltä, joilla lopulta ei ole voimaa muuttaa sydäntä eikä elämää. Kiitos siitä, että saamme kohdistaa rukouksemme sinulle, Raamatun mukaiselle Jeesukselle. Tuomme kaikki huolemme sinulle. Anna meidän luottaa ja lopulta nähdä omassa ja muidenkin sydämessä, että sinulla on kaikki valta. Vastaa rukouksiimme! Sinun nimessäsi, Jeesus, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 3.4.2025

« Vanhemmat tekstit