”Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5).
Usein rauha ymmärretään vain sodan puuttumisena. Kuitenkin Raamatun ”shalom” on paremminkin tila, josta ei puutu mitään, terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen ja sisäisen rauhan kokonaisuus.
Jeesus on todellakin Rauhan Ruhtinas tai jopa itse rauha: ”Kristus on meidän rauhamme. – – Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.” (Ef. 2:14, 17, 18)
Uudessa testamentissa rauha liittyy juuri Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (Room. 5:1)
”Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.” (Room. 8:6)
Virsi 590 kiteyttää hyvin näitä Raamatun linjauksia:
”Rauha ei saavu, jos emme me taivu
Luojamme tahtoa noudattamaan.
Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse
ainoan turvamme melskeissä maan.
Suola on mautonta, valheiden liejuun
totuuden puhtaus hukutetaan.
Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut
seuraasi heikkoja palvelemaan.” (590:1, 2)
Ainoastaan Jeesus on tie rauhaan Luojamme kanssa. Mitä lujemmin sydämemme uskoo ja luottaa häneen, sitä lähemmäksi pääsemme myös toisiamme saman Isän lapsina ja Jeesuksen sisarina ja veljinä.
Mitään toissijaista ei voi saavuttaa siten, että asetamme sen ensisijaiseksi. Tämä C. S. Lewisin ajatus pätee niinkin hienoon asiaan kuin rauha.
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21).
Vasta kun Jeesus on keskipisteenä, kaikki muukin asettuu kauniisti omalle paikalleen. Se ei tosin toteudu täydellisesti tämän elämän aikana rikkinäisyytemme vuoksi, mutta meillä on Jeesuksen ylösnousemuksessa lupaus kerran toteutuvasta täydellisestä rauhasta.
Miksi Kaikkivaltias sallii maailmamme kauheuksia? Tämä on polttava kysymys. Raamatussa kerrotaan, kuinka ihmisten etäännyttyä Jumalasta Kaikkivaltias salli erilaisia koettelemuksia, jotta he olisivat kääntyneet takaisin hänen puoleensa.
Pelkään, että nykyäänkin voi olla kyse myös meidän länsimaalaisten pahuuden ja syntisyyden ulkoistamisesta. Olisiko meidän itse syytä kääntyä Jumalan puoleen ja lakata etsimästä sisäistä ja ulkoista rauhaa ilman Jeesusta ja hänen elämänohjeitaan?
”Siksi on korkea aika nyt huutaa
kaikille meillekin: Seisahtukaa!
Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa,
rauhamme luojaa ja sovittajaa.” (590:4)
”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista – – noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.” (Kirkkojärjestys 3 §)
Menneinä vuosisatoina suuri joukko ihmisiä on sitoutunut Kymmeneen käskyyn, Uskontunnustukseen ja Isä meidän -rukoukseen sydämen vakaumuksena ja rukouksena, ja rauha Jumalan kanssa on tuottanut rauhaa myös yhteiskunnalliseen elämään.
Mitäpä jos pitäisimme edelleen näitä ihanteinamme?
Länsimaissa on kasvavaa kiinnostusta Jeesukseen. Ihmiset etsivät yhteyttä Rauhanruhtinaaseen sen korvikkeen tilalle, jossa ihmisten välinen rauha on toissijaisena asetettu ensisijaisen tilalle.
Eräs uushenkisyydestä Jeesuksen seuraajaksi kääntynyt nuori aikuinen totesi kaiken kokemansa jälkeen, että mistään muualta hän ei löytänyt sellaista hellyyttä kuin Jeesukselta.
Rauha Jumalan kanssa on kenen tahansa ulottuvilla. Sen saa lahjaksi uskomalla Jeesuksen lahjoittaman anteeksiantamuksen todeksi ja suostumalla hänen seuraajakseen. Rauha ihmisten välillä rakentuu tälle pohjalle. ”Ihminen ymmärtää, että käskyissä on ilmaistuna elämän oma laki. Sekä käskyjen rikkomisen että niiden noudattamisen seuraukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain ihmiseen itseensä. Ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.” (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus, 11).
”Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse,
rauha on käskyissä Jumalan lain.
Totuus on syntynyt jouluna seimeen:
rauha ja autuus on Lapsessa vain.” (590:5)
Tule, Herra Jeesus!
Julkaistu Sansa-lehdessä 4/2025
