Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 1 / 10)

Hedelmien aika

Kesän loppupuoli on hienoa aikaa. Puutarhamme omenapuut alkavat tuottaa satoa eri lajikkeiden mukaan. Ensiksi kesäomena Pirja, sitten syyslajike Keltakaneli ja lopuksi Konsta, talvilajike. Odotamme jännityksellä, miten puut ovat selvinneet talvesta ja miten ne tuottavat hedelmää. Eri makuisten omenoiden maisteleminen on mukavaa. Jos joskus pääsee unohtumaan, mikä puu oli mitäkin lajiketta, hedelmän maku auttaa tunnistuksessa.

Kesän alussa laulamme Suvivirttä, jossa ihailemme kukkien paljoutta ja auringon lämpöä. Luonnon heräämisen mukana me rukoilemme Suvivirressä, että saisimme kaikesta luonnon kauneudesta seuraavan lopputuloksen eli hedelmät ja viljan. Ne ovat elämällemme välttämätön edellytys. Yleisimmin lauletut kolme ensimmäistä säkeistöä ovat kuitenkin vasta vertauksen alku.

Varsinainen asia tulee esiin Suvivirren neljännestä säkeistöstä eteenpäin. Samalla tavalla kuin luonto herää eloon auringon valon ja lämmön vaikutuksesta, sydämemme voi herätä eloon Jeesuksen läsnäolon voimasta. Raamattu kertoo meille iloisen uutisen. Jeesus on tuonut meille pelastuksen, jonka saamme lahjaksi, kun vain luotamme häneen. Kun Kristus saa sytyttää rakkautensa liekin sisimpäämme, saamme seurauksena, hedelmänä, uuden mielen ja murheemme voivat vähentyä.

Suvivirren viides säkeistö on vaikeampaa kuvakieltä. Se puhuu Saaronin liljasta ja Libanonin keväisen luonnon kauneudesta. Saaronin tasanko oli kuuluisa hedelmällisyydestään ja kukkaloistostaan, samoin Libanonin vuorijonoa reunustivat viinitarhat ja metsät. Säkeistön tarkoituksena on ylistää Jeesusta hänen mahtavuudestaan. Hän voi herättää sydämemme eloon paremmin kuin kukaan muu. Samalla säkeistössä pyydetään Jumalan Pyhän Hengen virvoitusta ja armolahjoja. Pyhä Henki voi tuoda sydämeemme samantapaisen uuden elämän kuin aamukaste tuo luontoon raikkautta ja kosteutta.

Raamattu kertookin Hengen hedelmästä, joka näkyy ikään kuin eri lajikkeina: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Tämä hedelmä kertoo Jumalan hyvyydestä, jota Pyhä Henki pyrkii synnyttämään sisimmässämme.

Raamattu opettaa myös armolahjoista, joita Jumalan Henki antaa Jeesuksen seuraajille. ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.” Room. 12:6-9

Kirkko kasvaa ja lähetystyö menee parhaiten eteenpäin siellä, missä Pyhän Hengen lahjat otetaan tosissaan. Jumalan Henki tulee sinne, missä ihmisen sydän avautuu lapsenomaisesti uskomaan Jeesukseen. Pyhän Hengen toiminta tulee näkyviin kuin puutarhamme omenapuiden hedelmät. Kun ihmisen elämä kiinnittyy Jeesukseen, Pyhä Henki tulee hänen luokseen, hänen sisimpäänsä, ja alkaa vähitellen tuottaa hedelmänä rakkautta, iloa, rauhaa jne. Jos koet sisimpäsi jotenkin köyhäksi, minulla on sinulle iloista kerrottavaa. Pyhä Henki tahtoo tulla niiden luokse, jotka kokevat itsensä avuttomiksi ja köyhiksi. Siksi lähetystyö menestyy useimmiten juuri heidän parissaan ja kirkko kasvaa.

Ihmisen elämän tarkoitus on elää Jumalan yhteydessä, täyttyä Pyhällä Hengellä, niin kuin Raamatussa sanotaan. Sitä saamme pyytää Jumalalta, niin että voisimme tuottaa Hengen hedelmää. Tähän meitä auttaa Raamatun lukeminen tai kuunteleminen, seurakunnan elämään ja ehtoolliselle osallistuminen.

Kaikessa avaimena on Jeesukseen keskittyminen. Hän on tuonut meille lahjana pelastuksen. Voimme keskittyä häneen vaikkapa käymällä mielessämme läpi uskontunnustusta tai laulamalla Suvivirttä. Niissä me ylistämme Jeesusta, jonka ansiosta sisimpämme on saanut elämän.

Herra Jeesus, täytä minut Pyhällä Hengellä. Anna minun kantaa Hengen hedelmää, niin että voisin rakastaa sinua ja lähimmäisiäni. Aamen.

Virsi 571

4.

Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme,

sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.

Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme,

luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.

5.

Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin.

Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin.

Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on,

keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.

6.

Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas,

tarpeemme meille antaa sun siunauksestas.

Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas,

ain armos sille paistaa, niin on se autuas.

(Pidin kyseisen YLE:n Radion iltahartauden 1.8.2012)

Mihin peltoon kylvät?

Raamattu toteaa: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän” (Gal. 6:7-8).

Mitä tarkoittaa Hengen peltoon kylväminen? Ainakin sitä, että uskomme Jeesuksen kautta itse pääsevämme Jumalan lapseksi. ”Mutta kun aika täyttyi, Jumala lähetti Poikansa – – lunastamaan lain alaiset, että saisimme lapsen aseman. Mutta koska olette lapsia, Jumala on lähettänyt sydämiinne Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” (Gal. 4:4-6).

Toiseksi voimme rukoilla, että muutkin löytäisivät Jumalan lapseuden.
On hyvä myös rukoilla, että yhdessä Jeesuksen seuraajina kasvaisimme vapaaehtoiseen Jumalan tahdon noudattamiseen Uskontunnustuksen, Kymmenen käskyn ja Isä meidän -rukouksen opettamilla tavoilla. Rukouksen muutosvoima auttaa meitä Pyhän Hengen avulla rakastavaan elämään. ”Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta – – itsekkään luontonne haluja.” (Gal.
5:16).

Rakas Jeesus, kiitos, että sinun ansiostasi saamme olla Jumalan lapsia, sinun sisariasi ja veljiäsi! Täytä meitä Pyhällä Hengelläsi ja anna meille armolahjojasi, että voimme palvella lähimmäisiämme. Auta meitä ja vastaa pyyntöihimme! Varjele meidät itsekkyydeltä, pahuudelta ja eksytyksiltä, jotka johtavat tuhoon. Kiitos, että kerran saamme korjata satona sinun armosi lahjoittaman ikuisen
elämän. Sinun nimessäsi, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 15.8.2024

Seuraa minua!

Evankeliumi on kuin naru, jolla voi vetää, mutta ei työntää. Jeesus ei pakota meitä ikään kuin kepillä työntäen, vaan hän sanoo meille samoin kuin Matteukselle: ”Seuraa minua” (Matt. 9:9). Jeesus ei ole tarkoittanut seuraamistaan näännyttäväksi: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:29-30). Jos kristillinen elämäntapamme, esimerkiksi vapaaehtoistyö, tuntuu pelkästään raskaalta, on syytä kysyä, ovatko kyseessä Jeesuksen antamat tehtävät. Kohtelias sanonta: ”Teidän jälkeenne” muuttuu Jeesuksen kutsussa toisenlaiseksi. Hän sanoo meille ”Minun jälkeeni”, sillä hän on ennen meitä käynyt läpi puolestamme kaikkein pahimmat asiat. Rukouksessakin hän on aina meitä edellä: ”Hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34). On etuoikeus seurata Häntä, joka on tie (Joh. 14:6).

Rakas Jeesus, kiitos, että rukoilet puolestamme! Opeta meitä lepäämään hyvyytesi ja armosi varassa. Kiitos, että kutsut meitä seuraamaan sinua ja palvelemaan lähimmäisiämme sinun rakkaudellasi. Pyydämme apuasi kaikkeen, minkä koemme raskaaksi. Kuule rukouksemme! Kulje itse edellämme ja kanssamme kaikessa mitä teemme. Nimessäsi, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 11.4.2024

Miksi aatto on usein mukavampi kuin itse juhlapäivä?

Me osaamme kuvitella hienoja, jopa täydellisiä tapahtumia ja asioita. On upeaa odottaa esimerkiksi alkavaa ulkomaanmatkaa, täysi-ikäisyyttä, naimisiin menoa kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa tai vaikkapa kesälomaa.

Kuvittelemamme asiat ovat täynnä mahdollisuuksia upeisiin tunnelmiin ja jopa täydelliseen onneen. Niin kuin eräs tuttava sanoi: “Kaikkein mukavin kesälomapäivä on se ensimmäinen, kun koko loma on vasta edessä!”

Miksi sitten itse tapahtuma onkin usein jotain vähemmän kuin mitä kuvittelimme? En ehtinytkään tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut. Ärsyttäviä asioita tapahtui, joku inhottava vastoinkäyminen tuli eteen, tai muuten vain en kokenutkaan sellaista onnea, mitä odotin.

Raamattu kuvaa tätä asiaa hyvin: “Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies» (Luuk. 5).

Pietarin sanat kertovat, miksi osaamme kuvitella hienon tulevaisuuden, mutta emme osaa toteuttaa sitä. Kun minä, syntisenä ihmisenä, olen paikalla, mikään, mihin kosken, ei ole enää täydellistä. Tämän tajuaminen voi tehdä elämästä raskasta, mutta samalla juuri tämän tajuaminen voi johtaa kristillisen uskon salaisuuden omistamiseen.

Pietari yritti pelastaa maineensa kalastajana ja todennäköisesti kailotti kuuluvalla äänellä tekevänsä teon, jonka kalastajana tiesi typeräksi, vain Jeesuksen kehotuksesta. Tulos sai Pietarin tajuamaan, kuinka väärässä hän ja hänen asenteensa olivat.

Filosofi Georg Henrik von Wright on kirjoittanut: “Vain todellisuus ratkaisee, ovatko käsityksemme ja mielipiteemme oikeita vai vääriä. Käsityksemme eivät määrää, mitkä ovat tosiasioita.”

Todellisuus sopii Raamattuun niin kuin leima sopii leimasimeen.

Yksi tällainen todellisuuden osa, elämää helpottava piirre kristillisyydessä, on juuri syntisyyden hahmottaminen. Raamatun käsitys syntisyydestä on mielestäni tasapainoisin ja rehellisin selitys minussa vallitsevaan ristiriitaan.

Minussa on Jumalan minuun asettama kaipuu hyvyyteen, kauneuteen ja puhtauteen. Samalla minä tuon mukanani epätäydellisyyden kaikkialle, missä olen.

Pitkäperjantain Jeesus on ratkaisu tähän ahdistavaan ongelmaan. Hän on vastaus omaan rikkinäisyyteemme.

Jeesus voi todellakin pelastaa.

Jäihin pudonnut tietää, miten jäistä voisi päästä ylös, mutta siihen ei usein ole voimia eikä välineitä. Silloin vain toinen henkilö voi vetää jäihin pudonneen ylös. Samaan tapaan Jeesus on ristinkuolemallaan hankkinut välineet, joilla hän voi pelastaa meidät. Hänellä on valta ja voima antaa synnit anteeksi. Hän pystyy puhdistamaan jopa menneisyytemme. Hänellä on, niin kuin vanhastaan on sanottu, “kuoleman ja tuonelan avaimet” eli hän on noussut kuolleista. Siksi hän voi antaa merkityksellisen, ikuisen elämän jokaiselle, joka turvautuu ja luottaa häneen.

Meiltä suomalaisilta tuntuu kadonneen taju pääsiäisajan merkityksestä. Joulun me vaikutamme tajuavan paremmin. Mielessäni onkin pyörinyt joululaulu, jossa itse asiassa lauletaan samalla pääsiäisestä.

(Janna Hurmerinta lauloi tämän upealla tavalla Vain elämää -ohjelman joulujaksossa.)

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki

Kun ihmiseksi sai Herra taivahan

Synteimme tähden henkensä hän antoi

Ja kärsi ristinkuoleman

Jo toivon säde hohtavainen loistaa

Nyt yllä maan ja merten aavojen

Siis kansat kaikki

Te kiittäkäätte Herraa

Oi jouluyö

Sä lohtu ihmisten

Oi jouluyö

Sä lohtu ihmisten

Länsimaailma, ehkä erityisesti Eurooppa, on halunnut aktiivisesti unohtaa kristilliset juurensa. Ihmisen hyvyys humanismin muodossa on noussut johtavaksi ajatusmalliksi, joka sulkee silmänsä tämän ajatusmallin epärehellisyydeltä, kun ihmisen ilmiselvä syntisyys yritetään epätoivoisesti peittää.

Mitä pitäisi tapahtua, että länsimaisten ihmisten maallistunut mieli ja elämäntapa muuttuisi käytännön ateismista, elämästä jota eletään ikään kuin Jumalaa ei olisi, Jeesuksen seuraamiseksi?

Pietari on tässäkin hyvä malli: ”Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin”. Jeesuksen sanat hänelle olivat vapauttavia: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.”

Sama kutsu koskee meitä jokaista. Jeesuksen seuraaminen on todellisuuteen suostumista.

“Tule, pitkäperjantain ja pääsiäisen päähenkilö, minun elämäni päähenkilöksi! Tule, Herra Jeesus, sydämeeni! Laita tasapainoon se, että minut on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen ihanteitaan varten, ja se, että en voi saavuttaa tarkoitustani ilman Jeesusta. Kiitos pitkäperjantaista ja pääsiäisestä!”

Tervetuloa todellisuuteen!

Kuka luulet olevasi?

Näin kiusaaja käytännössä nälvi Jeesusta silloin, kun hänen piti aloittaa julkinen toimintansa. ”Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ’Jos kerran olet Jumalan Poika…’” (Matt. 4:3).

Jeesuksen turvana oli hänen juuri kuulemansa Isän Jumalan sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:17).

Me voimme kokea samanlaista painetta. Kuka luulet olevasi, kun kehtaat rukoilla?

Voimme käyttää Raamattua, Jeesuksen tavoin, kun perustelemme omaa olemustamme: “Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme” (1. Joh. 3:1).

En luule itsestäni mitään, mutta Jeesuksen ansiosta, uskon kautta Häneen, voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

Vetoan Jeesuksen ansioon ja nimeen, kun rukoilen: ”Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa” (Joh. 14:12, 13).

En vain luule, vaan “tiedän, keneen uskon” (2. Tim. 1:12).

Isä Jumala, kiitos, että voimme aloittaa uuden vuoden Jeesuksen nimeen turvautuen! Näet rukouspyyntömme, joihin emme pyydä vastausta omiin ansioihimme, vaan Jeesuksen täydellisyyteen vedoten. Vastaa meille! Siunaa alkanut vuotemme läsnäolollasi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana 1/2024 11.1.2024

Hyvää itsenäisyyspäivää!

“Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet” (Apt. 17).

Meidän “asuma-alueemme” eli Suomi on kaunis!

Kunpa kansamme sisin olisi yhtä kaunis, Jeesuksen puhdistama hyvä omatunto ja Jumalan lapsen luottamus Vapahtajaan!

Onneksi kuka tahansa saa liittyä Jumalan valtakuntaan uskon kautta, oli maallinen kansallisuus mikä tahansa.

Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm. 3:20).

Tämä 1. adventin raamatunkohta kutsuu todelliseen vapauteen, johon maallisten valtioiden kauneus, onni ja vapaus parhaimmillaankin vain osoittavat suuntaa.

Minun suhteeni kauniiseen kotimaahan katkeaa viimeistään kuolemassa. Suhteeni Jeesukseen ja taivaalliseen kotimaahan, täydellisen puhtauden ja pyhyyden ikuisuuteen, ei katkea koskaan.

“Minä ja hän.” Vapauteni syvin olemus.

Päämäärä

“Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Sananlaskut 4:18).

Raamatunkohta tuli mieleen syyslomalla, jonka aikana muun muassa tuli käytyä vanhempien luona Keuruulla ja kierrettyä Jyväskylän uudehko patikointiin ja maastopyöräilyyn tarkoitettu Kulonpalonmäen kierros.

Kierros on noin 15 kilometriä pitkä metsäpolku, jonka varrelle osuu muutama hienompi näköalapaikka korkealla mäellä tai lammen rannalla. (Kumisaappaat ovat tarpeen!) Mukava lenkki, jonka voi jakaa myös pienempiin osiin ja kiertää useampana päivänä, jos koko kierrokseen ei ole yhdellä kerralla aikaa.

Sauna ja kodin mukavuus tuntuivat entistäkin paremmilta pitkän kävelyn jälkeen. Suosittelen!

Elämä kokonaisuudessaan voi tuntua metsätaipaleelta, rankaltakin. Toivottavasti siihen kuitenkin sisältyy lepohetkiä ja näköalapaikkoja sopivasti.

Päämäärä on joka tapauksessa Jeesuksen seuraajilla kirkas ja kirkastuu yhä selvemmäksi tavoitteeksi, kun maailma muuttuu yhä oudommaksi ja matka lähestyy loppuaan: päämääränä on päästä kotiin.

Sillä nimellä Jeesus kutsuu ikuista elämää: minun Isäni koti (Joh. 14:2).

Pyhä Henki on upea rukousapu

Huokailetko ahdistuneena?

Et ole yksin. Lohduttavaa on, että Jeesus koki ainakin joskus samoin. ”Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?” (Luuk. 9:41).

Maailman asiat ovat usein ahdistavia. Jumala tahtoo meille hyvää, joten on hyvä hakea apua, jos olo käy liian ahtaaksi.

Kuitenkin Raamatun mukaan uskovilla on joka tapauksessa hankaluuksia tässä maailmassa. ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

”Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen” (2. Kor. 5:4, 5).

Pyhä Henki on upea rukousapu! Hän rukoilee meidän kauttamme ja yhdistää meidät Isän kanssa, kun huokailemme Jeesusta avuksi. ”Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Room. 8:26). 

Jukan rukous:

Kiitos Jeesus siitä, että sinäkin huokailit tämän maailman vääristyneisyyttä! Täytä meidät Pyhällä Hengellä, niin että hän voisi huokailla meissä ja meidän kauttamme sinun puoleesi. Näet tarpeemme, joihin pyydämme apuasi. Auta meitä! Kiitos, että kerran saamme opettaa huokailun, kun näemme perillä taivaassa sinut kasvoista kasvoihin.

Sana 19/2023 12.10.2023

Ruumiillinen ylistäminen

Muonion-matkalla ehdin käydä kutsujieni kanssa tilaisuuksien välissä Särkitunturissa.

Näkymät Ylläkselle ja Pallakselle, kiertyneet kelot, maaruska ja koko maiseman avaruus ovat niin suuria ja mahtavia, etteivät ne oikein mahdu sieluun.

Jo ennen uskoontulemista olin pysyvästi aivan lumoutunut luonnon kauneudesta. Kuitenkin vasta usko Jeesukseen sai minut tajuamaan, kuka minulle luonnossa yritti puhua.

Nykyään Särkitunturin kaltaisissa maisemissa liikkuminen on minulle jonkinlaista ruumiillista ylistämistä. Koko olemus on kiitollinen Jumalan luomasta kauneudesta ja Jeesuksen tuomasta tarkoituksesta ja pelastuksesta.

Mieleeni tulivat Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 19 ja 20: “Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”

Tahdotko juhannushäiden iloon?

Oletko tuijottanut juhannuskokkoa apeana, pääsemättä mukaan muiden iloon?

Johannes Kastajaa masensi, kun hän puolustaessaan Jumalan tahdon mukaista avioliittoa joutui vankeuteen. Siksi hän kysyi, oliko Jeesus sittenkään odotettu Pelastaja.

Jeesus vastasi: ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma” (Luuk. 7:22).

Me saamme kuulla, että ympäri maailmaa kirkko kasvaa. Ihmiset löytävät Jeesuksen seuraajaksi ja ihmeitä tapahtuu. Keskitymmekö siihen ja sanomaan Jeesuksesta? Vai maamme maallistumiseen ja apeuteemme?

Johannes, Jeesuksen puhemies, kutsuu jokaista ”juhannushäihin”, uskon liittoon Vapahtajan kanssa, osaksi seurakuntaa eli morsiantaan: ”Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan” (Joh. 3:29).

Samoin Jeesus: ”Autuas se, joka ei minua torju” (Luuk. 7:23).

Tahdotko?

Jukan rukous:

Herra Jeesus, kiitämme Johannes Kastajasta, joka menetti henkensä, mutta ei luopunut totuudesta eikä sinusta. Vastaa pyyntöihimme ja auta meitä vastaamaan myönteisesti kutsuusi, kun pyydät meitä seuraajiksesi. Auta meitä ottamaan vastaan ilosi ja läsnäolosi helluntain Hengessä! Nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana 12/2023 22.6.2023

« Vanhemmat tekstit