Olen rovasti Jukka Jämsén, teologian maisteri, Lapuan hiippakunnan asiantuntija ja pappi.

Kuva: Aapo Jämsén

Pääosa työurastani on toteutunut Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin tiimissä, ensin hiippakunnan lähetyssihteerinä vuodesta 2000, sitten Lähetysseuran Oulu-Lapua -yksikön aluepäällikkönä vuodesta 2006 alkaen ja sitten hiippakuntasihteerinä vuodesta 2014 asti. Nykyinen tittelini on asiantuntija. Tehtävänäni on pääasiassa tukea ja kehittää hiippakunnan seurakuntien lähetystyötä. Vastuullani ovat lähetykseen liittyvien koulutusten järjestäminen ja seurakuntavierailut, monikulttuurisuus- ja vapaaehtoistyö sekä ekumenia. Käytännössä työni sisältää paljon saarnaamista seurakuntien jumalanpalveluksissa, lähetys- ja muiden työalaani liittyvien tilaisuuksien pitämistä yhdessä seurakuntien vapaaehtoisten kanssa, missionaarisen seurakunnan kehittämistä paikallisseurakuntien vastuunkantajien kanssa ja yhteydenpitoa kirkon lähetysjärjestöihin ja Kirkon Ulkomaanapuun.

Olen ollut lähetystyössä lyhyitä jaksoja Euroopassa mm. aasialaisten siirtolaisten parissa ja Suomen Lähetysseuran kautta Taiwanissa.

Yksi taustaani valottava seikka on yhteistyöni New Wine -uudistusliikkeen kanssa. Se tahtoo ottaa vakavasti koko Raamatun, myös Pyhän Hengen toiminnan armolahjoineen, mutta luonnollisella tavalla ilman pingottamista. Missionaarinen eli mukaansa kutsuva ja ulospäin suuntautunut seurakunta ja hengellinen uudistuminen ovat minulle keskeisiä asioita.

Olen toiminut Alavuden seurakunnassa työalavastaavana pappina diakoniatyössä, lähetystyössä, lapsityössä ja nuorisotyössä. Varsinaisissa esimiestehtävissä olen toiminut hiippakunnan lähetyssihteerinä ja aluepäällikkönä reilut 13 vuotta.

Olen ollut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksessa joitakin vuosia, New Wine Finland -johtajiston jäsenenä parikymmentä vuotta ja edustajana Suomen Ekumeenisen Neuvoston yleiskokouksessa vuodesta 2015 alkaen.

Lähetystyöhön liittyvä kokemukseni on tuonut minulle selkeän näkemyksen siitä, että eri maiden kirkkojen, samoin kuin eri tunnustuskuntien, on etsittävä yhteistä rukouselämää ja läheistä yhteistyötä niin pitkälle kuin se kirkkomme tunnustuksen keskeisten asioiden kärsimättä on mahdollista. Tällä tarkoitan ennen kaikkea uskonvanhurskauden näkökulmaa, jonka voi lyhyesti ilmaista sanoilla yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Toiseksi tahdon pitäytyä tunnustuksemme muotoperiaatteessa, jonka mukaan Raamattu on elämän ja uskon ylin ohje.

Näen kirkkojen tulevaisuuden sekä kotimaassa että maailmanlaajuisesti seuraavan kolmen suuntaviivan mukaisena. Kasvavien kirkkojen todellisuus viittaa kolmeen seikkaan:

  1. Raamatun keskeisyyteen ja perinteisiin arvoihin
  2. Pyhän Hengen johdatuksen etsimiseen ja armolahjojen maltilliseen käyttöön sekä maallikkovastuuseen evankeliumin levittämisessä, diakoniassa ja lähetystyössä
  3. uudenlaisiin seurakuntarakenteisiin, jotka joustavat ympäristöön sopivalla tavalla ja joissa keskitytään ekumeenisesti keskeisiin uskon sisältöihin.

Missionaarisen seurakunnan kehittäminen on ollut tavoitteenani käytännössä koko pappina toimimiseni ajan. Missionaarisen seurakunnan käytännön sovelluksia on kokeiltu muun muassa useissa Lapuan hiippakunnan seurakunnissa. Edelleen näkemykseni on, että kirkkomme tulee paneutua yhä selvemmin kirkon mission ytimeen, joka nousee Jeesuksen Kristuksen esimerkistä ja tehtäväksiannosta. Tahdon toimia pappisurani loppuun saakka edistäen missionaarista työnäkyä, jonka ajattelen tarkoittavan hiippakuntatyössä seurakuntien tukemista yhä selvempään Kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta nousevaan mission todeksi elämiseen.

Käytännössä tahdon edistää yleistä pappeutta, toisin sanoen tahdon tukea seurakuntalaisten osallisuutta kaikessa seurakuntaelämässä. Toivon kirkon virkojen edistävän kaikkien seurakuntalaisten armolahjojen käyttöä seurakuntaelämässä. Uusi testamentti opettaa pappeuden ja armolahjojen olevan kaikkien kastettujen ja Jeesukseen uskovien yhteinen asia, sukupuolesta riippumatta. Tässä tahtoisin laajentaa virkakäytäntöjämme Uuden testamentin kuvaamien kutsumusten ja armolahjojen suuntaan, jolloin kirkon viranhaltijoiden rooli muuttuisi nykyistä enemmän valmentajan roolin suuntaan, unohtamatta välttämättömiä sanaa ja sakramentteja. Kasvavissa luterilaisissa kirkoissa muillakin kuin virassa olevilla papeilla on merkittävä rooli seurakuntaelämässä. Olen kuvannut tätä näkemystäni laajemmin kirjassani Pelkkänä korvana.

Näen kirkkomme tulevaisuuden parhaana vaihtoehtona osallisuuden kirkon, jossa nykyinen rakenne sopeutetaan syvenevään yhteistyöhön lähetysjärjestöjen ja muiden kristillisten järjestöjen sekä eri paikallisten toimijoiden kanssa. Muun muassa taloudelliset mekanismit voisivat olla monimuotoisempia kuin nyt, mikä voisi synnyttää uudenlaista aktiivisuutta seurakuntaelämään ja sen tavoittavuuteen.

Palvelussuhteeni pappina

  • Asiantuntija (nimikeuudistus), lähetys- ja kansainvälinen työ
    • Lapuan tuomiokapituli
    • 10.2.2021–
  • Hiippakuntasihteeri, lähetys- ja kansainvälinen työ
    • Lapuan tuomiokapituli
    • 1.1.2014–9.2.2021
  • Aluepäällikkö, Oulu–Lapua-alueyksikkö
    • Suomen Lähetysseura
    • 1.1.2006–31.12.2013
  • Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri
    • Suomen Lähetysseura
    • 15.8.2000–31.12.2005
  • Seurakuntapastori
    • Alavuden seurakunta
    • 1.8.1997–14.8.2000
  • Kotimaan työntekijä
    • Suomen Lähetysseura
    • 21.7.–11.8.1996 ja 22.5.–15.6.1997
  • Lähetystyöntekijä Taiwanin työalueella
    • Suomen Lähetysseura
    • 12.8.1996–21.5.1997
  • Virallinen apulainen  
    • Alavuden seurakunta
    • 1.6.1992–1.1.1997

Erikoistumis- ja täydennyskoulutus

  • Ylempi pastoraalitutkinto
    • 13.11.2019
  • Kirkon konsulttivalmennus
    • 7.6.2018
  • Johtamisen erikoisammattitutkinto
    • 13.6.2005
  • Seurakuntatyön johtamisen tutkinto
    • 16.5.2001
  • Pastoraalitutkinto
    • 5.4.2000
  • Lähetystyöntekijän valmennuskurssi
    • 14.1.–15.5.1996