Eräs mielestäni harhaanjohtava ajatus elämässä on se, että voisimme turvata elävän uskonelämän jonkinlaisella järjestelmällä. Useat Jeesuksen seuraajat pettyvät käyttäessään paljon energiaa yrittäessään luoda hyvän järjestelmän. Samalla meiltä helposti jää käyttämättä hyviä tilaisuuksia Jumalan läsnäolon harjoittamiseen, kun kauhistelemme ja moitimme olemassa olevan tilanteen ja järjestelmän kurjaa tilaa.

Luterilaisen kirkon tämänhetkisestä julkisesta keskustelusta voisi päätellä, että yksi tärkeimpiä asioita kirkossa on seurakuntarakenne. Totta kai rakenteitakin on joskus tärkeää pohtia, mutta kirkkohistoriasta eivät nouse esiin kunkin aikakauden rakenteet, vaan persoonat, jotka ovat tuoneet selkeästi esiin Kristuksen evankeliumia. Samoin tärkeinä nousevat esiin kertomukset herätyksistä, jotka oikeastaan ovat vain kuvauksia siitä, miten suuret joukot ihmisiä ovat alkaneet uskoa Jeesukseen.

Jeesuksen malli näytti olevan panostaminen persoonallisiin suhteisiin eli opetuslapseus. ”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä.” Mark. 3:14, 15 Hän halusi siis ennen kaikkea olla seuraajiensa kanssa. Se tarkoittaa suhdetta. He oppivat hänen elämäntapansa ja jatkoivat samaa opetuslapseuttamista, eräänlaista oppisopimuskouluttamista. Käytäntö näkyy esimerkiksi kirjeessä Timoteukselle: ”Vahvistakoon siis Kristuksen Jeesuksen armo sinua, poikani! Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” 2. Tim. 2:1, 2

Jumala tahtoo persoonallisen suhteen jokaisen ihmisen kanssa. Sanonta ”Jumalalla ei ole lastenlapsia” pitää mielestäni paikkansa. Jokaisen ihmisen tulee punnita sydämessään suhteensa Jumalaan ja hyväksyä hänen tahtonsa ja ennen kaikkea Jeesus Herrana ja vapahtajana. Samoin jokaisen sukupolven tulee kuulla evankeliumi tuoreena, Pyhän Hengen elävöittämänä, Raamatun ja Jeesuksen seuraajien todistuksen kautta.

Jumala tahtoo myös varustaa jokaisen ihmisen seurakuntasuhteiden rakentajaksi. Seurakunta ei elä sillä, että saamme sinne oikeanlaisen kaavan, vaan tarvitsemme toimivan suhteen sekä Jumalaan että toisiin seurakuntalaisiin. Tähän avuksi Pyhä Henki tahtoo antaa meille armolahjoja. ”Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. – – – Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.  Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” Ef. 4: 7, 11-16

Meidän olisi siis hyvä elää persoonallisissa suhteissa Kristuksen ja hänen seuraajiensa kanssa ja antaa näissä suhteissa tilaa kunkin armolahjoille. Silloin Uuden testamentin kuva opetuslapseudesta ja seurakunnasta voisi toteutua. ”Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.” 1. Kor. 14:26

Jeesuksen tapa elää näyttää Raamatussa hyvin suhdepainotteiselta. Hän osallistui synagogajumalanpalveluksiin, mutta moitti mm. sapattikäskyjen liian tarkasta noudattamisesta: ”Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” Mk. 2:27, 28 Kirjoitin jo aiemmin erilaisten jumalanpalvelustyylien kohdalla seuraavaa: ”Jeesus yritti muuttaa jumalanpalveluksen sellaiseksi, että Jumalan läsnäolo, vapautuminen ja parantuminen olisivat saaneet tapahtua tässä ja nyt. Sama tulisi olemaan totta missä tahansa, missä rukoillaan hengessä ja totuudessa (Joh. 4:21-23) tai missä edes kaksi tai kolme olisivat koolla (Matt. 18:20).”

Edellisten vuoksi haluaisin rohkaista meitä kaikkia hankkimaan ympärillemme ihmisiä, joiden kanssa voimme rukoilla, lukea Raamattua ja antaa tilaa armolahjoille, joiden kautta Pyhä Henki voi hoitaa meitä ja ohjata meitä myös niiden luokse, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.

Keneen tai keihin sinun olisi hyvä olla yhteydessä? Kuinka usein? Kuinka voisitte antaa tilaa Jumalan kohtaamiselle?

Tätä pohtiessani mieleeni tuli avioliitto, joka on Jumalan asettama perusjärjestys ihmissuhteille. Siinä on selkeä rakenne ja selvä uskollisuuden vaatimus miehelle ja naiselle. Se on turvallinen, mutta riittävän väljä antaakseen avioparille tilan persoonalliseen suhteeseen. Saman avioliiton ei kuvitellakaan jatkuvan näiden kahden persoonan kuoleman jälkeen, vaan se on ainutkertainen liitto persoonien välillä. Olisiko meidän hyvä ajatella seurakunnasta samalla tavalla? Seurakunta muodostuu ainutkertaisista ihmisistä, se on ”pyhien yhteisö”, niin kuin kirkon tunnustuskirjat toteavat.

Seurakuntaan kuuluu ehdottomasti Raamattu ja sen kunnioittaminen Jumalan sanana. Se antaa puitteet seurakunnalle, aivan kuin avioliitto antaa puitteet persoonalliselle suhteelle. Siksi meidän tulisi Raamatun mukaisesti ottaa vakavasti Jumalan elävän läsnäolon harjoittaminen myös antamalla tilaa armolahjoille, tapahtui se sitten yhteisessä jumalanpalveluksessa tai muutaman ihmisen kohtaamisessa.

Usko ei ole instituutio tai järjestelmä. Uskon, kuten myös seurakunnan, olemus on Jumalan elävä kohtaaminen yhä uudelleen, persoonallisesti. Sille meidän on hyvä antaa tilaa. Sitä ei myöskään oikein mikään voi estää, kunhan itse emme käytä aikaamme vain huonon järjestelmän päivittelyyn, vaan Raamatun esiin ottamiseen, rukoukseen, yhteiseen lauluun ja Jumalan kuuntelemiseen. Se on loppujen lopuksi yksinkertaista eikä vie edes paljoa aikaa, kunhan vain muistamme antaa sille tilaa. Jeesus on luvannut olla kanssamme (suhteessa) kaikki päivät maailman loppuun asti. Tänäänkin.