Sankari voi tuntua turhan hienolta sanalta, mutta uskallan kuitenkin käyttää sitä. Jokaisella sellainen varmaankin on, joku, jota ihailee tai kunnioittaa ainakin jollakin tavalla. Lopulta elämämme tärkeimpiä asioita on se, keitä pidämme sankareina. Se muovaa vähitellen luonnettamme. On hyvä tarkkailla, ketä ihailemme, sillä se kertoo, mihin suuntaan olemme muuttumassa.
Jumalalta oppiminen on suhteessa oppimista. Nykyisin puhutaan usein mentoroinnista. Se oli Jeesuksen menetelmä, kun hän valmensi kahdentoista opetuslapsen joukkoa. Se oli myös Paavalin elämäntyyli: ”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta” (1. Kor. 11:1), ”Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme.” (Fil. 3:17) Paavali kulki lähetysmatkoillaan yleensä tiimin kanssa ja uskalsi olla esimerkkinä toisille, vaikka hänenkään elämänsä ei tietenkään ollut täydellistä.
Tahtoisin rohkaista meitä, että hankkisimme elämäämme Paavalin, Barnabaksen ja Timoteuksen (Apt. 15-16), tai voisimme hahmottaa, keitä he elämässämme ovat. Meillä olisi hyvä olla Paavali, joku hengellinen isä tai äiti, meillä olisi hyvä olla Silas tai Barnabas, tasavertainen rohkaisija ja työtoveri. Samoin meillä olisi hyvä olla myös Timoteus, joku nuorempi, joka voi kasvaa meidän kanssamme.
Jos tällainen hahmottaminen tuntuu vieraalta, niin tärkeää on kuitenkin, että mahdollisuuksien mukaan elämme seurakunnan yhteydessä tavalla tai toisella. Seurakunnassa voimme nähdä, miten toiset kristityt elävät ja ottaa heistä mahdollisesti mallia. Heissä voimme aavistella myös Jeesuksen läsnäoloa ja Jumalan kehittämää luonteenlaatua. Itselleni esikuvat ovat olleet tärkeitä vuosien varrella yrittäessäni hahmottaa, miten kristittynä tulisi elää. Jeesus on myös antanut nimenomaan yhteen kokoontuville seuraajilleen suuria lupauksia. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt. 18:20)
Tärkein on siis lopulta suurin sankarimme, Jeesus Kristus.
”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.” (Fil. 3:8)
A. W. Tozer on todennut vapaasti sovellettuna jotenkin näin: Tärkein asia sinussa on se, mitä uskot Jumalasta. Muutut sen kaltaiseksi, jota palvot.
(“What comes to mind when we think about God is the most important thing about us.” “Whatever a man wants badly and persistently enough will determine the man’s character.”)
Kannattaa siis olla tarkkana sen suhteen, ketä ihailee, ketä pitää sankarina. Se muovaa meitä.
New Wine -blogi 19.11.2012