Jeesus käytti aikaa rukoukseen. Alkuseurakunta teki samoin, joten jo nämä esimerkit näyttävät meille, että rukous on tärkeää. Kuitenkin on hyvä miettiä, miksi niin on, ettemme rukoilisi vain suorittamisen pakosta. Raamattu kertoo, miksi Jeesus kutsui opetuslapset: ”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan…” (Mark. 3:14) Vaikka Jeesus antoi heille tehtäviä ja varusti heidät niihin, ennen muuta oli tarkoitus olla hänen kanssaan. Rukous näyttääkin olevan suhteen hoitamista Jumalan ja hänen lastensa välillä. Rukous ei ole suoritus, sillä ainoa suoritus, mikä jumalasuhteeseen vaaditaan, tapahtui Jeesuksen ristillä. Rukous on juttelua Taivaalliselle Isälle ja hänen tuntemisessaan lepäämistä. ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).
Kiitos, rakas Isä, että olet aina kanssamme. Auta meitä luottamaan siihen, että läsnäolosi riittää kaikkeen tässä elämässä ja jopa kuoleman uhatessa. Tuomme sinulle huolemme ja hätämme. Kaiken keskellä kiitämme sinua anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä Jeesuksessa. Hänen nimessään, aamen.
Sana-lehti 16-17/2019 17.4.2019
