Mikään kirja ei ole vaikuttanut historiaan niin paljon kuin Raamattu. Se on täynnä kertomuksia, joista suurin on Jeesuksen kertomus. Kirkon historia on taas kertomusta siitä, kuinka meidän todellisuutemme saa mielekkyytensä hänen todellisuudestaan. Usein mielen valtaa alakulo, kun elämässä ei näytä tapahtuvan mitään. Ehkä juuri siksi Raamattu kehottaa: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103:2). Kannattaa kirjoittaa muistiin ne asiat, jotka olen kokenut rukousvastauksina Jumalalta, ja muistella niitä, erityisesti yhdessä muiden kanssa! Se johtaa usein evankeliumin leviämiseen, sillä kun muut kuulevat, kuinka minun elämäni pieni kertomus liittyy Jeesuksen elämän suureen kertomukseen, he rohkaistuvat. Heidänkin kertomuksensa voi liittyä Jeesuksen kertomukseen! Esimerkkinä tästä on Paavalin kääntyminen, joka kerrotaan kolme kertaa ja jonka avulla Paavali toivoi kuulijoidensa tulevan sellaiseksi kuin hän on: Jeesuksen seuraajaksi (Apt. 26:29).
Isä, kiitos Raamatusta! Kiitos, että saamme odottaa Jeesuksen paluuta! Anna Pyhän Henkesi synnyttää meissä uskoa häneen ja vahvistaa sitä. Anna meidän nähdä, kuinka sinä autat meitä ongelmissamme. Jeesus, kiitos siitä, että sinun seurassasi minulla ja koko maailmalla on onnellinen loppu. Aamen.
Sana-lehti 47/2020 19.11.2020
