Isä meidän -rukouksen lisäksi voimme oppia Jeesuksen tavoista rukoilla: yksin aamuisin (Mark. 1:35), iltaisin (Matt. 14:23) ja joskus koko yön (Luuk. 6:12, 13). Joskus hän rukoili opetuslasten (Luuk. 9:18), joskus vain muutaman muun kanssa (Luuk. 9:28) ja joskus kansan edessä (Joh.11:41, 42). Rukousten sisältöä kuvataan harvoin. Lastenkaltainen luottamus Jumalaan toistuu aiheena, samoin yhtä oleminen Isän ja Pojan kanssa on tärkeää, tai ehkä kyseessä on sama asia. Sama asia ilmenee Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä: lapsen ja Isän suhde eli Jumalan lapsen identiteetti. Sama asia on kymmenessä käskyssä ensimmäisenä.
”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi” (Luuk. 22:32). Voimme rukoilla toisille ennen kaikkea uskossa pysymistä. Samaa Jeesus rukoilee meille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)
Jeesus, paras esirukoilijamme, kiitos, että huolehdit tärkeimmästä! Kiitos, että olet avannut tien Isän luokse anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään! Älä anna tämän elämän huolten ja kärsimysten sammuttaa luottamustamme sinuun. Auta meitä ja lähimmäisiämme ongelmissamme. Sinun nimessäsi, aamen.
Sana-lehti 3/2020 16.1.2020
