Valtaosa ihmisistä kertoo rukoilevansa joskus ja rukous näyttää olevan osa ainakin suurimpia uskontoja. Eroaako kristillinen rukous sitten muusta? Ihanne on, että rukous on osa evankeliumia, Jumalan lahjaa. Silloin rukous on Jeesuksen ristin ja armon kautta pelastetun ihmisen lapsenomaista juttelua hyvälle Isälle. Joskus rukous saattaa kuitenkin muistuttaa muille uskonnoille tyypillisempää tilannetta, jossa rukouksella pyritään saavuttamaan pelastus tai lepyttämään vaativa jumala. Voinkin kysyä: onko rukous minulle etuoikeus ja mahdollisuus turvautua Jumalaan, joka tahtoo minulle pelkkää hyvää? Vai onko se pakko ja velvollisuus, että olisin kunnon ihminen Jumalan ja ihmisten edessä? Ero näiden välillä ratkeaa suhteestamme Jeesukseen, joka on ilo. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle (Luuk. 2:10).”

Hyvä Jumala! Kiitos, että saamme odottaa sinulta pelkkää hyvää, vaikka elämä on joskus vaikeaa. Kiitos, että olet meidän puolellamme. Kiitämme siitä, että olet tehnyt meistä rakkaita lapsiasi antamalla meille uskon Jeesukseen! Auta meitä kaikessa, mistä olemme huolissamme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2018 22.11.2018