Esittelin aiemmin Christian A. Schwarzin luettelemat kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).
- Valtuuttava johtajuus
- Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
- Intohimoinen hengellisyys
- Toimivat rakenteet
- Innoittava jumalanpalvelus
- Kokonaisvaltaiset pienryhmät
- Tarveperusteinen evankeliointi
- Rakkaudelliset ihmissuhteet
Käsittelen niistä lähemmin nyt kahdeksatta, rakkaudellisia ihmissuhteita.
Rakkaudelliset ihmissuhteet ovat yksi seurakunnan laadullisen ja määrällisen kasvun laatutekijä. Tutkimuksessa kysyttiin mm. seurakunnassa vallitsevasta vieraanvaraisuudesta ja siitä, nauretaanko seurakunnassa paljon. On tärkeää, että seurakuntalaiset viettävät aikaa keskenään myös virallisten tilaisuuksien ulkopuolella. Erityisesti naurun määrä seurakunnassa liittyi selvästi seurakunnan hyvinvointiin ja kasvuun. Samoin on merkittävää, kuinka seurakunnan johtajat ovat perillä muiden vastuunkantajien elämäntilanteesta.
Kristillisen rakkauden kokeminen käytännössä, sen sijaan, että siitä vain puhutaan, on vaikuttavampaa kuin evankeliointiohjelmat. Teknokraattinen näkemys seurakunnasta, uskon näkeminen opillisten ja moraalisten mittojen täyttämisenä jopa aiheuttaa vajausta seurakunnan kyvyssä rakastaa. Myös hengellistävä ajattelutapa, jossa rakkautta pidetään tunteena, jota ei voi hallita, haittaa seurakunnan rakkaudellista ilmapiiriä. Rakkaus on kuitenkin Raamatun mukaan Jumala-suhteen aiheuttamaa hedelmää ja toimintaa, ja siksi siihen voi pyrkiä tavoitteellisesti hoitamalla suhteita Jumalaan ja ihmisiin.
Kokoan seuraavassa tekstissä yhteen Schwarzin esittämät terveen seurakunnan kahdeksan avaintekijää.
