Pelkkänä korvana

Avainsana: kuunteleva rukous

Profetoimisen arviointi

Profetoiminen on vahva väline. Toisten ihmisten manipulointi eli heidän taivuttamisensa tiettyyn suuntaan, avoimesti tai vaivihkaa, on vaara, joka on aina otettava huomioon. C.S. Lewis on todennut: ”Kirkon historia näyttää todeksi yhden sen opinkappaleista: me olemme syntisiä.” Siksi kuuntelevan rukouksen arvoista, ”rakentaa, kehottaa ja lohduttaa”, on aina pidettävä kiinni.

Kuuntelevan rukouksen tulisi aina olla julkista ja sen käytön tulisi olla koko seurakunnan asia. Jos joku, jolla esimerkiksi koetaan olevan profetian lahja, alkaa harjoittaa vaikutelmiensa kertomista muille yksin, ilman säännöllistä seurakuntayhteyttä, tilanne on jo arveluttava. Kuunteleva rukous torjuu terveellä tavalla käsitystä, että olisi vain joitakin harvoja ”välittäjiä”, jotka voivat saada lahjoja Jumalalta. Seurakunta on Jumalan kuuntelemisen yhteisö, eikä kenenkään ole hyvä kysellä profetioita yksityisesti joltakin ihmiseltä.

Samalla tavoin seurakunnan tilaisuuksiin ei tule päästää ketään tuntematonta tuomaan ”sanaa Herralta”. Tällaiset henkilöt voi toivottaa tervetulleeksi seurakunnan erilaisiin ryhmiin, jossa heidät opitaan tuntemaan. Sitä kautta luottamus voi kasvaa. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa vain sellaiset henkilöt saavat kertoa saamiaan vaikutelmia, jotka tunnetaan ja joihin luotetaan. Muuten lahjoja on hyvä harjoitella esimerkiksi pienryhmissä. Seurakunnan kaikille avoimia tilaisuuksia varten on olemassa joustavia ja turvallisia toimintamalleja. Etukäteen sanasta sanaan kirjoitettu kaava ja karismaattinen kaaos eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Luettelen tässä niitä lyhyesti arvioinnin periaatteita, joilla voidaan tarkistaa, onko sanoma tarkoituksenmukainen:

  • Lahjoja ei saa väheksyä eikä estää. (1. Kor. 14:39; 1. Tess. 5:20, 21)
  • Lahjojen tulee rakentaa, kehottaa ja lohduttaa (1. Kor. 14:3)
  • Jos joku vaikutelma on Raamatun, lyhyemmin Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen tai Isä meidän -rukouksen vastainen, se tulee jättää sikseen ja tilaisuuden vetäjien on hyvä sanoa se seurakunnalle.
  • Lahjojen tulee heijastaa Hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23)
  • Lähestyvästä kuolemasta, vakavasta sairaudesta tai kuolemasta ei saa puhua
  • Aviopuolison löytämisestä tai lasten saamisesta ei saa puhua

Kaikkea seurakunnassa tulisi arvioida Raamatulla (Bible), seurakunnan (Assembly) arvostelukyvyllä, järjellä (Reason) ja sisäisen todistuksen (Testimony) kautta eli sen mukaan, onko asiasta sisäinen rauha. Tästä voi muistisääntönä pitää sanaa BART. Sen ohi ei tarvitse eikä pidä ottaa vastaan mitään.

Arvioinnin tulee tapahtua samojen periaatteiden hengessä! Vanhan testamentin profeettojen piti onnistua täydellisesti, Uuden testamentin profetoiminen on vajavaista. Vaikka saatu vaikutelma olisi ollut väärä ja se tulee todeta ääneen, ihmistä ei pidä hylätä, vaan tulee edelleen rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Arviointia on hyvä harjoitella yhdessä esimerkiksi pienryhmissä. Kun seurakunnassa totutaan kuuntelevaan rukoukseen, arviointi tulee ikään kuin itsestään. Tilaisuutta ei tarvitse mekaanisesti keskeyttää profetioiden arvioimista varten, sillä se todennäköisesti pelottaa edes yrittämästä sanoa mitään. Oma kokemukseni on, että ne, joilla on lupa kertoa saamiaan vaikutelmia isommissa tilaisuuksissa, ovat hyvin vastuullisia, eikä tarvetta erillisille jäykälle arvioinnille ole. Jos jotakin kielteistä ilmenee, johtajat ottavat asian esille, mitä ei tarvitse asiaan tottuneessa yhteisössä useinkaan tehdä.

Jotkut ovat kuitenkin niin huolissaan armolahjojen mahdollisista väärinkäytöksistä, että niitä kaikkia pidetään vahingollisina. Mikäli keskitymme liikaa mahdollisten ylilyöntien vaaroihin, meille voi käydä hieman samaan tapaan kuin pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksessa ”Sienitietoutta”. Siinä esitellään, kuinka monimutkaista sienten välttämätön käsitteleminen on, jotta vältyttäisiin myrkytyksiltä. Pilapiirros päättyy ohjeeseen: ”Nyrkkisääntönä voidaan pitää: mikäli epäilette syöneenne sieniä, kutsukaa ambulanssi!”

Kuuntelevan rukouksen arvojen avulla voimme varoa väärinkäytöksiä, korjata niitä ja ottaa opiksemme. Raamattu kehottaa tavoittelemaan innokkaasti armolahjoja ja se ei toteudu, jos väärinkäytöksillä saamme ihmiset pelkäämään lahjoja.

Millainen tahansa lahjojen käyttö ei siis ole Raamatun mukaista. Innokas, rakentava ja hyvässä järjestyksessä tapahtuva lahjojen käyttö on sellaista. Se rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Se saa keskittymään armon evankeliumiin ja Jeesukseen, saa sitoutumaan Raamattuun ja tasapainoiseen seurakuntaelämään (Apt. 2:42-47).

Profetoiminen on osa kokonaisuutta. Sen ei ole tarkoitus korvata muita Jumalan antamia tehtäviä ja lahjoja, vaan tukea niitä ja toimia niiden kanssa yhdessä.

LAT

Edellä mainittuja arvioinnin periaatteita voidaan erään hahmotustavan mukaan ilmaista lyhenteellä LAT, Luonteenlaatu, Asenne, Taidot. Englanninkielen vastaava lyhenne on CAS, Character, Attitude, Skills. Näiden kahden erikielisen lyhenteen muistaminen auttaa ainakin minua muistamaan sisällön paremmin.

Jaottelu koskee ennen kaikkea henkilön ominaisuuksia ja sitä, millainen hän on työntekijänä tai jonkun yhteisön jäsenenä. Se on kuitenkin ollut itselleni apuna profetian arvioinnin jäsentämisessä.

Luonteenlaatu

Ominaisuudet alkavat tärkeimmästä eli luonteenlaadusta. Se on profetian lahjaa käyttävän henkilön tärkein arvioitava asia. Toisin sanoen hänen yleinen luotettavuutensa on seurakuntaelämän kannalta tärkeämpää kuin yksittäisen profetian sisältö, joka sekin on tärkeä. Tämän arvioimiseen ei ole oikotietä. Henkilöllä täytyy olla seurakuntayhteisön luottamus. Käytännössä seurakunnan johtajat tuntevat henkilön itse riittävän pitkältä ajalta. Toinen vaihtoehto on se, että johtajien luotettavat tutut suosittelevat henkilöä. Tilanne muistuttaa käytäntöä, jonka mukaisesti seurakuntaan kutsutaan saarnaajia, raamattuopettajia tai muita puhujia. On hyvä kysyä, millaista hedelmää kyseisen henkilön elämä on kantanut vuosien varrella. Se yleensä paljastaa luonteenlaadun luotettavimmalla tavalla. Luonteenlaatuun liittyvät Hengen hedelmän piirteet, sillä hedelmän kehittyminen vie oman aikansa (Gal. 5:22, 23).

On hyvä kysyä, mikä on sanojen esiintuojan tavoite. Haluaako hän vain saada huomiota osakseen tai saada itselleen auktoriteettiaseman? Haluaako hän antaa vaikutelman, että hän on aina oikeassa? Jääkö vaikutelmaksi itsensä korottaminen? Antaako henkilö ymmärtää, että hänen on välttämättä saatava sanoa asiansa juuri nyt? Käyttääkö hän kieltä, joka tekee vaikeaksi arvioimisen? ”Herra sanoi minulle…” Nämä kaikki osoittavat, että luonteenlaatu kaipaa korjamista.

Profetian lahjan tai jopa kokoaikaisen profeetan kutsun saaneen henkilön kiusauksena näyttää yleisimmin olevan pyrkiminen seurakunnan johtamiseen. Jos henkilö saa osuvia profetioita säännöllisesti ja hän saa sen vuoksi osakseen arvostusta yhteisössä, profeetallisuudesta innostuneet ihmiset voivat malttamattomina odottaa näiden profetioiden välitöntä toteuttamista.

Profetoiminen auttaa kuitenkin seurakuntaa paremmin, jos se on selkeästi johtajien hallinnassa. Seurakuntaa rakentaa yhteistyö, ei vastakkainasettelu. Mikäli profetian lahjaa käyttävä ihminen ei suostu siihen, että johtajat arvioivat hänen viestejään, häntä ei tule kuunnella. Terveen arvioinnin ja myös korjaavan palautteen vastaanottaminen kertovat hyvää. Viestin sisällöstä riippumatta johtajien aseman ja seurakunnan normaalin järjestyksen tunnustaminen on välttämätöntä.

Mitä sitten tulisi tehdä tilanteessa, jossa seurakunnan johto onkin väärässä eikä itsekään edusta tasapainoista näkemystä seurakunnasta? Tällaisessa tapauksessa tilanteen korjaaminen on yleensä hidasta ja vaikeaa. Paavalin kuva seurakunnasta ruumiina paljastaa saman: jos joku jäsen ei ole kunnossa, koko ruumis kärsii. Jos ongelma on päässä, se vaikuttaa tietenkin kaikkein vakavimmin. Kuitenkaan tilanne ei yleensä ratkea sillä, että epätasapainoa yritetään korjata toisella epätasapainoisella ratkaisulla. Yleensä seurakunnalla on selkeä järjestys asioiden käsittelemistä varten. Keskustelua, joka on mahdollisimman avointa, ei korvaa mikään. Tilannetta kannattaa hoitaa seurakunnan normaalin käsittelyjärjestyksen ja erilaisten hallintoelinten kautta, mitä ne sitten eri tilanteissa ja seurakuntamalleissa ovatkin. Samalla erityisesti niiden, jotka kokevat profeetallisuuden hyvänä ja edistettävänä asiana, on parasta rukoilla tilanteen puolesta ja pyytää Jumalalta viisautta. Pyhä Henki osaa ohjata oikeiden askeleiden suuntaan rakentavalla tavalla.

Jumalalla on kyky ja tahto aloittaa sieltä ja siitä tilanteesta, missä olemme. Jeesus syntyi ihmiseksi hyvin sekavaan tilanteeseen. Juutalaista yhteisöä johtavat ylipapit olivat usein saddukeuksia, jotka eivät uskoneet esimerkiksi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkiin. Maa oli vieraan miehitysvallan alla. Rooman valtakunnan moraali, samoin hellenistinen kulttuuri olivat kristillisesti arvioiden hyvin arveluttavia.

Sellaiseen tilanteeseen Jumala lähetti Poikansa ja tilanne muuttui. Muutos edellytti kuitenkin Jeesuksen ristinkuolemaa ja helluntain jälkeenkin kristittyjen monenlaisia ahdinkoja ja kärsimyksiä. Koska Jumala pystyi muuttamaan tuon ajan sekavan tilanteen kirjavan opetuslapsijoukon kautta, hän pystyy kyllä vaikuttamaan myös meidän tilanteisiimme!

Toimintatapojen tulee olla kärsivällisiä ja muutenkin yllä mainittujen arvojen mukaisia. Pyhä Henki rakentaa tasapainoista seurakuntaa, jossa yhteistyö on välttämättömyys. Profetoimisen lahjaa käyttävien, niin kuin muidenkin, tulee palvella seurakuntaa, ei omaa asemaansa. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:43-45)

Seurakunnan kaikille avoimissa päätilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa on viisasta antaa lupa kaikille kerrottaviin sanoihin vain sellaisille henkilöille, joiden luonteenlaatuun luotetaan.

Asenne

Luonteenlaadun muuttuminen on pitkä prosessi. Hieman helpompaa on muuttaa asennetta. Tässä kohdassa kriteerinä voi pitää Paavalin ohjetta rakentamisesta, kehottamisesta ja lohduttamisesta (1. Kor. 14:3) Saadun sanan tai profetian saaneen henkilön tulee toimia näiden arvojen mukaisesti.

Vaikutelman saaneen ihmisen suhtautuminen muihin kyseisessä tilanteessa, ilmapiiri ja muiden paikalla olevien seurakuntalaisten kokemus armolahjaa käyttävän ihmisen motiiveista kertovat asenteesta paljon. Onko henkilön asenne enemmän lakihenkinen vai armollinen? ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17) Onko asenne syyttävä ja kiinnittääkö se huomion ihmisen huonouteen? Vai onko asenne levollinen ja kiinnittääkö se huomion Jeesuksen hyvyyteen? Kuuluuko asenteessa Paimenen ääni? (Joh. 10:4, 5, 10) Vanhan viisauden mukaan sielunvihollinen syyttää synnistä ja kiinnittää huomion ihmiseen. Pyhä Henki puolestaan voi osoittaa synnin, mutta kiinnittää huomion Kristukseen (Joh. 16:7-11).

Asennetta on melko helppoa arvioida jo yksittäisen tilanteen perusteella toisin kuin luonteenlaatua, jonka hahmottaminen vaatii yleensä enemmän aikaa. Erilaisissa pienryhmissä ja kuuntelevan rukouksen harjoituksissa opimme kaikki arvioimaan asennetta. Ajan kuluessa toistuva ”rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen” muovaa myös luonteenlaatua hyvään suuntaan.

Taidot

Kun arvioidaan esimerkiksi seurakuntaa työntekijäksi pyrkivän henkilön sopivuutta, hänen taitojensa selvittäminen on helpompaa kuin asenteen ja luonteenlaadun hahmottaminen. Samalla tavoin profetiassa ja kuuntelevassa rukouksessa saatujen sanojen sisällön arviointi on melko helppoa. Saatuja sanoja on hyvä peilata ennen kaikkea Raamattuun, jonka ydin löytyy Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen pähkinänkuoresta. Jumalan antamat sanat eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Vaikka ihminen olisi taitava tai miellyttävä puhuja, mutta sanat ristiriidassa Raamatun kanssa, asia on hyvä jättää omaan arvoonsa. Tässä on viisasta kuitenkin olla tarkkana. Usein Jumalalta saamamme sanat ovat hieman arvoituksellisia, kuin palapeli, joka saadaan kokoon vasta kun sanat ja arviot on saatu yhteen.

Pietarin saama näky ja sen sisältämä kehotus syödä juutalaisten saastaisena pitämiä eläimiä saattoi ensin vaikuttaa Jumalan antamien säädösten vastaisilta. Vähitellen ajoitus ja näyn ympärillä tapahtuneet johdatuksen kokemukset johtivat Pietarin ymmärtämään, että näky oli Jumalan antama tärkeä viesti. Se osoittautui Vanhan testamentin ennustusten toteutumiseksi ja avasi muillekin kuin juutalaisille pelastuksen ja pääsyn Jeesuksen yhteyteen (Apt. 10:9-36).

Saatujen sanojen toistumista eri profetioissa ja niiden ajoitusta on hyvä tarkkailla. Jos ne viittaavat muuhun kuin sattumaan, ja varsinkin jos profetian sisältö paljastaa jotain, mitä ihminen ei voisi luonnostaan tietää, sanoihin on hyvä suhtautua vakavasti. Usein nämä piirteet saavat ihmiset ymmärtämään, että Jumala haluaa puhutella heitä. (Joh. 1:45-50)

Olen ollut tilanteissa, joissa henkilöt, jotka eivät pidä itseään tunnustavina kristittyinä, ovat hämmästyneet sanojen osuvuudesta. Jotkut ovat osallistuneet kuuntelevaan rukoukseen lähinnä uteliaisuudesta, mutta ovat vakuuttuneet Jeesuksesta kuultuaan heidän elämäänsä koskettavia sanoja.

Tässä vielä edellinen hahmotustapa lyhyesti:

LAT (CAS)
  • Luonteenlaatu: Hengen hedelmä (Gal. 5:22, 23).
  • Asenne: Rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen (1. Kor. 14:3)
  • Taidot: Raamattu (10 käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän –rukous), toistuvuus, ajoitus ja osuvuus.

Simppeli kirkko (Simple Church)

Lupasin edellisessä kirjoituksessa kertoa tarkemmin Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta –periaatteista. Palaankin vielä aiheeseen, mutta kerron nyt pääpiirteitä Simppeli kirkko –käytännöstä. Siitä on nimittäin tullut niin paljon kysyntää, että minun on helpompi kirjoittaa se heti tähän ja voin palata Sahlbergiin myöhemmin.

Simppeli kirkko on lyhyesti sanottuna yksinkertainen tapa kokoontua Raamatun ja rukouksen äärelle. Muun muassa Lontoon hiippakunta Englannin kirkossa pyrkii tietojeni mukaan synnyttämään sata Simple Church –ryhmää muistaakseni vuoteen 2020 mennessä.

Simple Church –idea voidaan käsittää hyvin laajasti ja sillä voidaan pyrkiä korvaamaan koko perinteinen seurakuntaelämä. Itse en näe tällaista hyvänä vaihtoehtona, mutta mielestäni simppelin kirkon periaatteita voi hyvin käyttää tuomaan selkeyttä ja myös yhteisöllisyyttä erilaisiin ryhmäkokoontumisiin tai vaikkapa jumalanpalveluksiin. Parhaimmillaan periaatteet voivat rohkaista Jeesuksen seuraajia laittamaan simppelin kirkon pystyyn missä tahansa ja saamaan siten uusia ihmisiä evankeliumin ja rukouksen äärelle. Mielestäni tämä tarvitsee tuekseen seurakunnallisen yhteisön, jossa on selvä johtajuus ja joka seuraa tasapainoisen seurakunnan periaatteita, esimerkiksi edellisessä tekstissä mainitun Carl-Erik Sahlbergin tapaan.

Yksinkertaisimmillaan tätä voi toteuttaa vaikkapa seuraavasti:

Kukin kertoo kuluneelta viikolta yhden kohokohdan eli kiitosaiheen ja/tai yhden mieltään painavan asian eli rukousaiheen. Heti tämän jälkeen toiset ryhmäläiset rukoilevat hänen puolestaan esimerkiksi niin, että yksi ryhmäläinen rukoilee ääneen. Toinen vaihtoehto on siunata hänet Herran siunauksella. Tai jos ryhmiä on useita esimerkiksi jumalanpalveluksessa, niin tilaisuutta johtava henkilö rukoilee ääneen ja kukin ryhmä voi laittaa rukouksen ajaksi käden sen henkilön päälle, jonka puolesta rukoillaan.

Toiseksi luetaan raamatunkohta ääneen vaikka jae kerrallaan vuorotellen. Laitetaan teksti pois näkyvistä.

Joku ryhmäläisistä kertoo omin sanoin, mitä juuri luettiin. Sen jälkeen muut täydentävät kuulemaansa.

Sitten otetaan taas teksti esille ja tutkitaan sitä tarkemmin seuraavien kahden kysymyksen avulla:

  1. Mitä voisin oppia tästä tekstistä omaan elämääni?
  2. Kenelle voisin kertoa tästä?

Rukouksen ja raamatunkohdan pohdinnan voi toteuttaa em. tavalla jopa jumalanpalveluksessa, mitä olenkin jo kokeillut.

Hieman pitempänä versiona simppelin kirkon kokoontumisen voi toteuttaa esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Alussa on yhteistä syömistä. Kahvin/teen äärellä on luontevaa vaihtaa kuulumisia ja tutustua toisiimme. Keskustelua voi tarvittaessa ohjata vaikka kysymällä, mitä hauskaa sinulle on tapahtunut viimeisen viikon aikana. Tai mikä on ollut viikon kohokohta. Yhdessä syömiseen voidaan käyttää aikaa noin 30 minuuttia.

Yhteistä ylistystä, jos se on luontevaa. Tässä voi laulaa yhdessä vaikkapa cd:n avulla tai perinteisemmin lauluja tai virsiä.

Sitten voidaan siirtyä Raamatun tutkisteluun.  Raamatusta valitaan teksti, jota käsitellään. Tekstien valintaa kannattaa suunnitella etukäteen. Olemme käyttäneet esim. Johanneksen evankeliumin seitsemää ihmettä ensimmäiseen seitsemään kokoontumiseen. Tekstit voivat olla esim. Jeesuksen vertauksia, jokin evankeliumi luku luvulta, koottuja psalmeja jne.

RAAMATUNKOHDAN POHTIMINEN

Luetaan Raamatunkohta ääneen vaikka jae kerrallaan vuorotellen.

Laitetaan teksti pois näkyvistä.

Joku ryhmäläisistä kertoo omin sanoin, mitä juuri luettiin.

Sen jälkeen muut täydentävät kuulemaansa.

Sitten otetaan taas teksti esille ja tutkitaan sitä tarkemmin seuraavien kysymysten avulla:

  • mitä teksti tarkoittaa?
  • mitä opin Jeesuksesta/Jumalasta tämän tekstin pohjalta?
  • mitä voisin oppia tästä tekstistä omaan elämääni?
  • kenelle voisin kertoa tästä?

RUKOUS

Jos ryhmässä on enemmän kuin neljä ihmistä, niin jaetaan ihmiset vielä pienempiin ryhmiin rukouksen ajaksi. Jokaisen puolesta rukoillaan henkilökohtaisesti omalla vuorollaan seuraavasti.

A) Kierroksen aloittava ryhmäläinen kertoo (2 min.) kuluneelta viikolta

                             – yhden kohokohdan eli kiitosaiheen

                             -yhden mieltään painavan asian eli rukousaiheen

B) Heti tämän jälkeen toiset ryhmäläiset rukoilevat hänen puolestaan

                             -ensin ollaan hetki hiljaa

                             -sitten yksi rukoilee lyhyesti ääneen annetun aiheen puolesta.

C) Sitten kerrotaan lyhyesti, jos mieleen tuli häntä varten jotain rohkaisevaa. Tämä voi olla jokin Raamatun lupaus, laulu, mielikuva tai rohkaiseva ajatus.

D) Lopuksi siunaamme hänet Herran siunauksella.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen

Sitten kierros jatkuu kohdasta A) seuraavan henkilön kohdalla.

Aikataulu kokoontumiselle kannattaa miettiä etukäteen. Kaksi tuntia riittää varsin hyvin. Simppelin kirkon aloittamiseen ei tarvita pitkää koulutusta, sillä ryhmänvetäjän tehtävä ei ole opettaa ryhmää. Ryhmänvetäjä tarvitsee kuitenkin tukea tehtäväänsä. Siksi on viisasta, että ryhmänvetäjä kuuluu itsekin johonkin seurakunnan ryhmään ja käy seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa. Tällöin hän saa olla itse ryhmäläisen asemassa ja saa tarvittavaa tukea tehtäväänsä.

Edelliset mallit on sovellettu Jyväskylän KohtaamisPaikan sivuilta www.kohtaamispaikka.net. Laajempaa pohdintaa löytyy esimerkiksi osoitteesta www.simplechurchathome.com

Kantavana ajatuksena on viedä Raamattu ja rukous ihmisten ulottuville mahdollisimman yksinkertaisella, mutta kuitenkin yhteisöllisellä tavalla.

Kuunteleva rukous

Opin jo rippikoulussa, että ”rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa”. ”Puhe jonkun kanssa” sisältää sekä puhumisen että kuuntelemisen. Usein kuitenkin näyttää siltä, että käsitämme rukouksen vain puheena, josta kuuntelu puuttuu. Jos joku väittää kuulevansa Jumalan äänen, häntä pidetään helposti hieman arveluttavana.

Kuitenkin Raamatun perusajatuksia on, että Jumala puhuu meille ihmisille. Vanhassa testamentissa ei vaivauduta yleensä edes kuvailemaan, miten hän puhuu, mainitaan vain, että profeetalle ”tuli Herran sana”, ”Herra puhui minulle”, ”hän sanoi” ja niin edelleen (esim. Jes. 8:5). Sitten seuraa lainaus saadusta näystä tai sanoista.

Uusi testamentti kuvaa ennen kaikkea Jeesuksen elämää. Hän on kristillisen elämän ja uskon innostavin asia. Kaikkea kirkossa ja uskonelämässä tulisi pohtia hänen elämänsä, esimerkkinsä ja opetuksensa valossa. Hänen kuolemansa ristillä, ja erityisesti hänen ylösnousemuksensa ja siihen liittyvät tapahtumat ja lupaukset ovat uskomme keskeisiä aarteita.

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi Jumalan äänen kuulemisella: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’” Matt. 3:16–17.

Jeesus eli synnittömänä, rikkomattomassa yhteydessä Isään Jumalaan. Kuitenkin hän totesi, että ”omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan, mitä kuulen…” Joh. 5:30. Samassa luvussa hän toteaa: ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee.” Joh. 5: 19, 20.

Olisi outoa, jos me syntiset ihmiset tulisimme toimeen ilman jatkuvaa Jumalan edessä olemista, ilman hänen ”kuuntelemistaan”, kun Jeesuskaan ei tullut toimeen ilman. Ennen kirkossa puhuttiin paljon omastatunnosta, joka on kuin kompassi yhdessä karttana toimivan Raamatun kanssa. Hyvän yhteiselämän ehtona pidettiin sitä, että ihmisten omatunto toimii. Nykyään herkästä omastatunnosta ei liiemmin kuule opetusta.

Jeesus näytti viettävän paljon aikaa rukoillen, ja muun muassa edellisistä raamatunkohdista voi päätellä, että rukous ei ollut hänelle vain puhetta. Hän opetti selvästi, että myös hänen seuraajansa saisivat Pyhän Hengen opettamaan heitä. ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.” Joh. 16: 13,14.

Jeesuksen antamat lähetyskäskyt (Matt. 28:18–20, Mark. 16: 15–18, Luuk. 24: 46–49, Joh. 20:21–23, Ap.t. 1:8) sisältävät lupauksen Pyhän Hengen päivittäisestä läsnäolosta jotka seuraavat Jeesusta ja tahtovat kertoa hänestä eteenpäin. Jeesus suorastaan kielsi opetuslapsia lähtemästä ennen kuin he ovat saaneet Pyhän Hengen.

Millaisia johtopäätöksiä Jeesuksen opetuslapset sitten tekivät hänen opetuksestaan ja lupauksistaan? Miten ne vaikuttivat heidän tapaansa rukoilla ja elää hänen seuraajinaan? Miten me voisimme soveltaa tätä kaikkea omaan elämäämme?

Heti Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen opetuslasten kerrotaan keskittyneen rukoukseen. ”He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.” Ap.t. 1:14. Tätä seurasi helluntai, Pyhän Hengen antaminen seurakunnalle. Opetuslapset ”tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Ap.t. 2:4.

Pietarin, opetuslasten johtohahmon, tulkinta tästä oli seuraava kohta, jota hän lainasi Joelin kirjasta: ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.” Ap.t. 2:17,18.

Pyhä Henki lahjoineen on tarkoitettu koko seurakunnalle, kaikille Jeesuksen seuraajille. Seurakunta sovelsi tätä Pyhän Hengen läsnäoloa tasapainoisena seurakuntaelämänä, Ap.t. 2:42–47.

Meidän on tarkoitus elää Pyhän Hengen täyteydessä ja kuunnella Jumalaa lapsenomaisesti, yhdessä (esim. Matt. 18:19, 20; 1. Kor. 14:24–26): ”Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.” 1. Kor. 14:26.

Yksi ällistyttävimmistä kohdista on Joh 14:12: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.” Apostolit jatkoivat Jeesuksen toimintaa ja siten tottelivat hänen ohjeitaan. Julistusta seurasivat muun muassa parantamiset ja kuolleista herättämiset (esim. Ap.t. 3, Ap.t. 9). Paavali nostaa kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi armolahjaksi heti rakkauden jälkeen profetian: ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.” 1. Kor. 14:1. ”Tavoitelkaa” on laiha käännös. ”Tavoitelkaa innokkaasti” olisi parempi.

Rukoustapa, jota nimitän kuuntelevaksi rukoukseksi, pyrkii siihen, että yhdessä, yhteisönä, opettelisimme käyttämään ja paimentamaan tätä armolahjaa.

Käytännössä sitä on hyvä toteuttaa esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Ensin on hyvä opettaa Raamatusta kyseisiä asioita, erityisesti Jeesuksen meille lahjaksi antamaa Jumalan lapseutta.

Sitten tasasuurissa, esimerkiksi neljän hengen ryhmissä, vetäjän johdolla siunataan lyhyesti yksi ihminen. Siunatessa voi laittaa käden hänen päälleen tai olka-päälleen. Rukouksen jälkeen odotetaan hiljaa esimerkiksi kahden minuutin ajan.

Kuuntelun jälkeen ryhmäläiset voivat kertoa sille, jonka puolesta rukoiltiin, mitä he kokivat, mitä heidän mieleensä nousi. Kenenkään ei tarvitse välttämättä sanoa mitään tai voi sanoa, ettei tullut mitään mieleen. Tähän on hyvä antaa ohjeeksi, että tuomitsevat ja syyttävät asiat jätetään sanomatta, sillä Raamatun mukaan profetoiva ihminen ”rakentaa, kehottaa ja lohduttaa” (1.Kor. 14:3). Samoin seuraavista aihepiireistä on hyvä jättää puhumatta tällaisessa harjoituksessa: lähestyvä kuolema tai vakava onnettomuus, lupaus puolison löytämisestä tai lasten saamisesta.

Keskusteluun menee yleensä reilu viisi minuuttia, riippuen tilanteesta. Usein ihmisten mieleen nousee kohtia Raamatusta, lauluja, virsiä, sanoja, mielikuvia, joskus tuntemuksia omaan kehoon. Keskustelussa rukoiltava voi antaa palautetta siitä, kokeeko hän asioita omakseen vai ei. Lopuksi rukoiltava siunataan Herran siunauksella. Sama toistetaan jokaisen ryhmäläisen kohdalla, kaikki ryhmät yhtä aikaa.

Loppuun varataan aikaa palautetta varten. Kaikkea on hyvä punnita Raamatun valossa, joka on elämän ja uskon ylin ohje. Kaikki, mikä on risti-riidassa Raamatun sisällön kanssa (lyhyemmin uskontunnustuksen, kymmenen käskyn ja Isä meidän -rukouksen kanssa), saa jäädä omaan arvoonsa. Hyvin tärkeä asia on armollinen ja epäonnistumisen salliva ilmapiiri, sillä Raamatun mukaan ”profetoimisemme on vajavaista” (1. Kor. 13:9). Vähitellen seurakunta oppii näkemään, jos jonkun kohdalla kyseinen lahja alkaa toimia erityisen hyvin.

Tämä kaikki siis kuuluu tasapainoisen seurakuntaelämän yhteyteen Ap.t. 2: 42–47 mukaisesti, ei erilliseksi sooloiluksi seurakuntayhteyden ulkopuolella.

Kohtaamisryhmä

Jyväskylän seurakunnan KohtaamisPaikassa pidetään niin sanottuja KohtaamisRyhmiä. Olemme Kirsin kanssa vetäneet yhtä sellaista nyt vuoden ajan kotonamme noin joka kolmas viikko. Saimme molemmat ajatuksen tällaisen järjestämisestä vuosi sitten kesällä ja se sopi hyvin KohtaamisPaikan muiden vastaavien joukkoon.

Haluamme kertoa kohtaamisryhmästä näin syksyn alussa myös siksi, että halukkaat voisivat harkita sellaisen perustamista omaan seurakuntaansa.

Ensimmäistä iltaa järjestäessä tuli mieleen, että miksi tällainenkin vastuu piti ottaa kaikkien muiden töiden lisäksi. Miten jaksaisimme vetää tällaista toimintaa? Ensimmäisen ja toisen kokoontumiskerran jälkeen on lähinnä ollut sellainen olo, että miten jaksamme sen kolme viikkoa ennen seuraavaa kohtaamisryhmää. Illat ovat olleet hyvin virkistäviä.

Kohtaamisryhmät ovat ns. keskikokoisia ryhmiä ja niillä on merkittävä paikka seurakunnan elämässä. Yleisissä tilaisuuksissa, jumalanpalveluksissa jne., ihmiset eivät yleensä opi tuntemaan toisiaan. Myös kaikkien mahdollisuus vastuun kantamiseen on hankalaa, kun koolla on vaikkapa sata tai satoja ihmisiä. Toisaalta pienryhmät, esimerkiksi 6-12 hengen jäsenen kokoontumiset, joilla on myös luovuttamaton paikka kristittynä kasvamisessa syvällisen tutustumisen tms. kautta, voivat olla jo luonteensa vuoksi sisäänpäin lämpiäviä. Keskikokoiseen ryhmään, jossa on yleensä 25-35 henkilöä, on esimerkiksi uuden henkilön helpompi tulla mukaan kuin pienryhmään. Kohtaamisryhmässä voi kuitenkin oppia tuntemaan väkeä paremmin kuin yleisissä tilaisuuksissa. Kohtaamisryhmän jäsenet voivat halutessaan muodostaa pienryhmiä ja kokoontua väliviikoilla.

Nuo kolmenlaiset tilaisuudet ovat kaikki tärkeitä. Niiden kautta seurakunta pyrkii toteuttamaan alkuseurakunnan mallia tasapainoisesta seurakuntaelämästä:

”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.” Apt. 2:42-47

Jyväskylän KohtaamisPaikan kohtaamisryhmät ovat osoittautuneet hyvin rohkaiseviksi seurakunnan kasvamisen ja toimimisen kannalta. Niitä tarvitaan jumalanpalveluksien ja pienryhmien rinnalla, jotta mahdollisimman moni voisi osallistua tyydyttävällä tavalla seurakuntaelämään.

Kohtaamisryhmään voi tulla mukaan kuka tahansa eli samanlaista sitoutumista kuin pienryhmään ei vaadita. Kohtaamisryhmissä voi käydä katsomassa, millaista toiminta on, ja valita sitten sopivimman itselleen. Mikäli ryhmä kasvaa yli 30 henkilön kokoiseksi, sitä rohkaistaan jakautumaan.

Mitä kohtaamisryhmässä sitten tapahtuu? Seuraavassa on perusohjelmarunko, jota pääsääntöisesti noudatamme.

Ohjelma

18:00 Yhdessä syöminen (nyyttikestit)

18:45 Tervetuloa/ilmoitukset

19:00 Ylistystä

19:15 Puhe ja keskustelua

20:00 Rukousta/rukouspalvelua

20:30 Päätös

Joka kerralla kaikkia osia ei tarvitse olla mukana, mutta aikataulusta on hyvä pitää kiinni. Mikäli työssä käyvät tms. ihmiset oppivat, että ilta ei veny, he uskaltavat tulla jatkossakin.

Meillä on tapana tuoda mukana jotain syötävää yhteiseen pöytään. Yhdessä syömisen aikana voi rupatella kuulumisia ja tutustua mahdollisiin uusiin tuttavuuksiin. Syömisen aikana väkeä tulee paikalle eli toiveena on, että paikalla ollaan viimeistään 18:45, kun ilmoitukset alkavat. Yleensä käydään läpi illan kulku ja katsellaan tulevia kokoontumisaikoja jne.

Ylistys keskittää huomiotamme Jumalaan ja saamme auttaa toisiamme tähän laulamalla yhdessä. Ylistys on hyvin tärkeää ja siitä voisimme kirjoittaa jatkossa lisää. Tärkeää on keskittyä Jumalan hyvyyteen ja Jeesuksen sovitustyöhön eli kyseessä ei ole jonkinlainen ansioajattelu tai tunnetilaan pyrkiminen. Ylistys on uskon tunnustamista ja ilmaus siitä, että tahtoo sitoutua Jumalan tahtoon ja olemukseen.

Puhe voi käsitellä Raamattua, eri elämänalueita, seurakuntaelämää jne. Tämän on hyvä olla vuorovaikutuksellista eli puheen jälkeen tai osana sitä on hyvä varata aikaa keskustelulle joko koko porukalla tai pareittain tai pienissä ryhmissä.

Rukoukselle on meidän kokemuksemme mukaan varattava aina aikaa. Siinäkin toteutustapoja on tietenkin paljon, mutta olemme kokeneet toistemme siunaamisen kätten päälle panemisen kanssa tärkeäksi. Usein käytämme kuuntelevaa rukousta, ts. jätämme tilaa profetialle. Kuuntelevasta rukouksesta kirjoitamme myös lisää tulevissa kirjeissämme.

Vetäjien vastuulla on jakaa vastuuta mahdollisimman paljon ja huomioida erilaiset kävijät.

Kohtaamisryhmänä olemme jo ottaneet vastuullemme mm. KohtaamisPaikka-iltojen keittiövuoroja ja lähteneet tapaamaan ihmisiä Jyväskylän kaduille. Tavoitteenamme on suuntautua palvelemiseen ja uusien mukaan kutsumiseen.

Luovuttamattomana arvona on New Wine –periaate: luonnollisesti yliluonnollinen. Haluamme elää todeksi Jumalan läsnäoloa ja aavistella sitä yhdessä, mutta haluamme samalla puhua tavallisesti ja tavallista kieltä. Haluamme ottaa Jumalan ja Raamatun vakavasti, mutta emme halua ottaa itseämme liian vakavasti. Rento ilmapiiri, yhdessä nauraminen ja taju omasta syntisyydestä ja Jumalan suuresta armosta ovat osa sitä ihannetta, jota kohti haluamme pyrkiä.

Lisätietoa aiheesta voi lukea seuraavasta Alfa-kurssin materiaalista: Meidän Tiimi, Elämää seurakunnan sydämessä (23-sivuinen kirjanen, Päivä osakeyhtiö).