Avainsana: Sana-lehti (Sivu 2 / 4)

Joskus rukoustamme lannistaa ajatus, että Jumala ei vastaa meille epävarmuutemme vuoksi. Apostolien tekojen kertomus (Apt. 12:1-17) auttaa meitä tässä. Pietari oli vankilassa ja ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan”. Kävikin niin kuin seurakunta rukoili ja enkeli tuli vapauttamaan Pietarin, jolle tilanne tuli yllätyksenä, vaikka varmasti hänkin oli asiaa rukoillut: ”Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta…”. Vähitellen Pietari tajusi tilanteen ja lähti talolle, jossa oli väkeä rukoilemassa. ”Pietari kolkutti talon portille”, ja kun palvelustyttö meni kertomaan sen muille, he vastasivat: »Oletko järjiltäsi?»” Seurakunta ja Pietari eivät näyttäneet liiemmin uskovan vapautumiseen: ”Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet.” Kuitenkin Jumala vastasi. Tärkeintä ei ole luottaa rukousvastauksiin, vaan Jeesukseen ja hänen hyvyyteensä. Tärkeintä on kääntyä hänen puoleensa saadakseen apua.

Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet varma pelastus! Auta meitä luottamaan Isän hyvyyteen, vaikka elämä olisi kuinka hankalaa. Kiitos, että sinun ristisi näyttää rakkautesi meitä kohtaan. Kuule pyyntömme. Anna sisimpäämme rauhaasi, niin että emme menettäisi toivoamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 9/2020 27.2.2020

Isä meidän -rukouksen lisäksi voimme oppia Jeesuksen tavoista rukoilla: yksin aamuisin (Mark. 1:35), iltaisin (Matt. 14:23) ja joskus koko yön (Luuk. 6:12, 13). Joskus hän rukoili opetuslasten (Luuk. 9:18), joskus vain muutaman muun kanssa (Luuk. 9:28) ja joskus kansan edessä (Joh.11:41, 42). Rukousten sisältöä kuvataan harvoin. Lastenkaltainen luottamus Jumalaan toistuu aiheena, samoin yhtä oleminen Isän ja Pojan kanssa on tärkeää, tai ehkä kyseessä on sama asia. Sama asia ilmenee Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä: lapsen ja Isän suhde eli Jumalan lapsen identiteetti. Sama asia on kymmenessä käskyssä ensimmäisenä.

”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi” (Luuk. 22:32). Voimme rukoilla toisille ennen kaikkea uskossa pysymistä. Samaa Jeesus rukoilee meille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)

Jeesus, paras esirukoilijamme, kiitos, että huolehdit tärkeimmästä! Kiitos, että olet avannut tien Isän luokse anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään! Älä anna tämän elämän huolten ja kärsimysten sammuttaa luottamustamme sinuun. Auta meitä ja lähimmäisiämme ongelmissamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 3/2020 16.1.2020

Jumala on raivannut tien luoksemme. Vanhan liiton profeetoista viimeinen, Johannes Kastaja, oli ”ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’” (Joh. 1:23). Jo ennen tätä Jumala oli luvannut Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi” (Luuk. 1:35). Jumala pystyi tulemaan ihmiseksi, yhdeksi meistä! Raamattu lupaa vielä: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21:27). Tulevaisuuskin on siis Jeesuksen, ei tämän maailman tuhovoimien. Avain ja voima elämään ja rukoukseen on Jeesuksen läsnäolo, nyt ja aina. Se alkoi ensimmäisenä jouluna ja sitä ei voi estää kukaan: ”Hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23).

Jeesus, kiitos tienraivaajista, Johannes Kastajasta ja Mariasta! Anna myös joulun raivata tietä sydämeemme, niin että saisit olla läsnä kaikessa, mitä elämässämme on. Rukoilemme niiden puolesta, jotka eri syistä eivät koe rauhaa ja hyvää tahtoa. Sinun lopullista kuninkuuttasi odottaen, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 51-52/2019 19.12.2019

Jotkut väittävät, että sairaiden puolesta ei tule rukoilla, koska se voi herättää vääriä toiveita. Tämän ajattelun mukaan kirkon tulee jättää muut kuin hengelliset asiat lääketieteen huoleksi. Kuitenkaan kaikki eivät parane myöskään lääketieteen avulla, emmekä me sitäkään hylkää! Seurakunnan tehtävä on kertoa evankeliumia, mutta Raamatun mukaan se sisältää anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lisäksi parantumisen. Se odottaa Jeesuksen seuraajia täydellisenä ikuisessa elämässä, mutta jo täällä meidän tulee Jeesuksen mukaan rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:10). Jeesus käski parantaa sairaita (Matt. 10:8) ja niin hän ja apostolit myöskin toimivat. Kun ”iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa” (Room. 12:15), me myös rukoilemme sairaiden puolesta, Jeesuksen käskyä noudattaen.

Isä, kiitos Jeesuksesta ja evankeliumista maailman kärsimysten keskellä. Rukoilemme erityisesti kaikkien sairastavien puolesta. Paranna ja lohduta. Anna sydämeen syvä luottamus sinun hyvyyteesi ja ikuiseen elämään, jossa kuolemaa, murhetta, valitusta ja vaivaa ei enää ole. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2019 21.11.2019

Matkapuhelimella hätäpuhelu sujuu jopa ilman liittymää. Jumalallekin voi ”soittaa hätäpuhelun”: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut” (Ps. 50:15). Hän kuulee hätärukoukset, mutta tarjoaa kaikille henkilökohtaista liittymää, suhdetta Jeesukseen: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12). Se on ennalta maksettu: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto” (Ef. 1:7). Helluntaista alkaen yhteys on toiminut aina ja kaikkialla: ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin” (Apt. 2). Tarjolla on myös ”laajakaista”, jonka kautta mm. evankeliumi, armolahjat ja palvelu tavoittavat ne, joille Jeesus on vieras: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef. 5:18). Jumala siis kuulee kaikkia, mutta erityisesti Jeesukseen uskovia.

Isä, kiitos siitä, että kuulet kaikki rukouksemme! Jätämme huolemme sinulle. Auta meitä arkipäivässämme. Opeta meitä tuomaan aina kaikki pyyntömme ja kiitoksemme sinulle. Vahvista uskoamme Jeesukseen. Auta meitä kuulemaan ääntäsi, kun johdatat meitä auttamaan muita. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 43/2019 24.10.2019

Ihmiskunnan suhde Jumalaan on mennyt rikki. Meilläkin, joille Jeesus on saanut antaa sen anteeksi, suhde on korjattu rikkinäisestä, emmekä ole säröttömiä ennen taivasta. Rukoileminen on siksi ikään kuin vastarintaliikkeen toimintaa. Toisen maailmansodan aikana Englannista lähetettiin radioviestejä, joissa oli salattua sisältöä vain vastarintaliikkeen jäsenille miehitetyssä Keski-Euroopassa. Pieni, ennalta sovittu ”virhe” jossakin uutisessa, tarkoitti jotakin, minkä vain sopimuksesta selvillä olleet ymmärsivät. Rukouselämäkin joutuu samantapaisesti luovimaan kaikenlaisen häirinnän keskellä. Kuitenkin, kun Jeesuksen salaisuus avautuu meille, aukeaa samalla Jumalan lasten oikeus viestitellä taivaallisen Isän kanssa. ”Vastarintaliikkeen uutisista”, evankeliumista, tulee mieluista kuunneltavaa, ja rukouskin muuttuu taas mielenkiintoisemmaksi.

Isä, kiitos, että lähetit Jeesuksen luoksemme ja Pyhän Hengen avaamaan korvamme ja sydämemme ilosanomalle. Me jätämme käsiisi kaiken, mikä meitä huolestuttaa, sillä yksin emme jaksa tämän rikkinäisen elämän keskellä. Auta meitä. Kiitos siitä, että lopulta Jeesus on voittaja. Hänen nimessään, aamen.

Sana-lehti 35/2019 29.8.2019

Me kaipaamme vaihtelua. Kyllästymme, jos joudumme toistamaan samaa asiaa samalla tavalla jatkuvasti. Siksi on hyvä, että rukouksessakin on eri vaiheita. Käytän itse usein rukoustapaa, joka alkaa palvonnalla: olen hiljaa ja luotan Jumalan lupaukseen, että hän on kanssamme. Toiseksi ylistän Jumalaa eli kiitän häntä siitä, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Kolmanneksi kiitän Jumalaa siitä, mitä olen itse häneltä saanut. Neljänneksi rukoilen muiden ihmisten asioiden puolesta. Vasta viidenneksi päästän itseni rukoilemaan omien tarpeideni puolesta. Usein tuossa vaiheessa olen jo edellisten vaiheiden jälkeen niin kiitollinen, että omat ongelmat tuntuvat aika pieniltä. Sitten toistan saman toisin päin: kiitän, ylistän ja palvon. Tämä tapa on auttanut minua muistamaan, kuinka hyvää Jumalaa rukoilen, ja pitänyt kyllästymistä loitolla.

Isä, kiitos, että olet kanssamme. Kiitos, Jeesus, kaikesta, mitä olet tehnyt puolestamme. Kiitos siitä hyvästä, mitä olet antanut minulle. Auta heitä, jotka kaipaavat apuasi, ja myös minua. Ylistämme sinua, Isämme, ja kiitämme sinua Pyhän Hengen läsnäolosta! Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 30-31/2019 25.7.2019 Julkaistu otsikolla “Näin rukoilet kyllästymättä”

”He ylistivät Jumalaa” (Apt. 2:47) todetaan jo alkuseurakunnasta. Jeesuskin ylisti: ”Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: »Minä ylistän sinua, Isä… (Luuk. 10:21). Mielestäni tämä on hyvä määritelmä ylistyksestä: Kiitoksessa kiitämme Jumalaa siitä, mitä olemme häneltä saaneet, mutta ylistyksessä kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän on. Vaikka meillä olisi rankka elämänvaihe eikä juurikaan kiittämistä, voimme silti ylistää Jeesusta siitä, että hän on lopulta synnin ja kuoleman voittaja. Pelkkä turvautuminen Jeesukseen antaa meille lahjaksi ikuisen elämän. Jos ymmärrämme tämän, meillä on ylistämisen aihetta.

Ylistämisen tapa ei ole tärkeää, mutta sen sisältö on. Uskontunnustuksen sanominen ääneen on yksi parhaista ylistyksistä. Siinä palautamme mieleemme tosiasiat hyvästä Jumalasta, jonka eteen me kaikki olemme matkalla.

Isä Jumala, näet elämäntilanteemme, ilomme ja surumme. Tapahtukoon sinun tahtosi tässä kaikessa. Me tahdomme ylistää sinua, joka lopulta olet koko ihmiskunnan ja luomakunnan Herra. Auta meitä luottamaan sinuun ja valtakuntasi tulemiseen, lopulliseen hyvän voittoon. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 25-26/2019 20.6.2019

Monille ääneen rukoileminen tuntuu olevan vaikeaa, toisille taas helppoa. Onko tarpeen osata sanoittaa rukous hyvin ja kauniisti? Vai onko parempi rukoilla ilman ääneen sanottuja sanoja? Jeesus vietti paljon aikaa rukoillen, samoin alkuseurakunta rukoili melko pitkiä rukouksia ääneen. Jeesus varoittaa tyhjästä sanojen käytöstä: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Kuitenkaan hän ei näytä ottavan kantaa rukouksen muotoon, kunhan sydän on mukana. Uskallan ajatella, että uskollisimmat rukoilijat eivät ole parhaita puhujia. Me puhujat taas emme välttämättä ole parhaita rukoilijoita. Taitava sanojen käyttö ja vapaasti ääneen rukoileminen ei ole välttämätöntä, vaan se, että turvaudumme rukouksessa Jeesukseen, tapahtui se miten tahansa.

Kiitos, Isä, että tunnet sydämemme ja tarpeemme. Kiitos, että tahdot puhua meille ja kuunnella meitä, niin kuin Jeesukselta olemme oppineet. Auta sairauksien, ihmissuhdeongelmien, tarkoituksettomuuden tunteen ja muiden hankalien asioiden kanssa. Kiitos kaikesta hyvästä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 21/2019 23.5.2019