Ilmestyskirjassa kuvataan lopullista päämääräämme, taivasta, uutta Jerusalemia, ikuista elämää, tai mitä kaikkia nimiä Raamattu siitä käyttääkään: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:1-2).
Läpi Raamatun kulkeva vertauskuva avioliitosta toistuu jälleen. Vanhan testamentin sulhanen-morsian -pari oli Jumala ja Israel, Uuden testamentin taas Kristus-seurakunta -pari.
Virsi 105, Aurinkomme ylösnousi, perustuu pitkälle Laulujen laulu -kirjaan Vanhassa testamentissa, kirjaan, joka on upea kuvaus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, ja samalla kertoo Jumalan ja häneen uskovien läheisestä suhteesta. ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa” (Virsi 105:1).
Pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla, on myös lupaus lopullisesta hääjuhlasta, johon Jeesuksen seuraajat ovat matkalla. Sulhasta, ylösnoussutta Jeesusta, kuvaa myös sana Karitsa, vertauskuvana virheettömästä uhrista, jonka Jeesus antoi ristillä meidän puolestamme.”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa” (Ilm. 21:22-23).
Merkillisiä vertauskuvia: sulhanen, lamppu, kirkkaus, valo. Perinteinen vertauskuva on myös aurinko, elämän ja valon lähde.
Jeesuksen, Karitsan, uhri on antanut meille lahjaksi puhtauden ja pääsyn lopulliseen päämäärään.
Nykyversio Laulujen laulusta voisi olla vaikkapa Juha Tapion Haaveilija:”Odotin sua ennen kuin sä tiesit musta mitään. Kaiken aikaa tuntenut sut oon. Tiesin kyllä senkin että länteen sekä itään hamuaisit ennen kuin mun luo”.
Jumala tahtoi hänestä eroon joutuneen ihmisen takaisin luokseen. Siksi hän antoi Jeesuksen ristille, jotta hän voisi antaa syntimme anteeksi, siksi on pääsiäinen, jotta synnin seuraus eli kuolema ja ero Jumalasta voitettaisiin.
Tuon ylösnousseen sulhasen omaksi pääsee kihlautumalla: ”Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen” (2. Kor. 11:2).
”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27).
Jeesuksen seurassa on elämä ja valo. Kun pääsemme hänen seuraajiensa kirjoihin, koko hänen sovitustyönsä on meidänkin omaamme. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20).
Jeesukseen uskominen, hänen herruuteensa suostuminen, kirjataan taivaassa. Se on kuin kihlautuminen, jonka täyttymys on varma, yhtä varma kuin Jeesuksen jo tapahtunut ylösnousemus. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12).
Nyt pääsiäisenä juhlimme jo ennalta noita tulevia häitä, taivaallisia juhlia. ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina” (Ilm. 19:6-7).
Olemme vielä matkalla, elämme vielä kihlausaikaa, mutta onneksemme Pyhä Henki on pitämässä meitä uskollisena Jeesukselle ja hänen opetuksilleen.
”Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen” (Virsi 105:4).
Hyvää pääsiäisen aikaa!
