Me osaamme kuvitella hienoja, jopa täydellisiä tapahtumia ja asioita. On upeaa odottaa esimerkiksi alkavaa ulkomaanmatkaa, täysi-ikäisyyttä, naimisiin menoa kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa tai vaikkapa kesälomaa.
Kuvittelemamme asiat ovat täynnä mahdollisuuksia upeisiin tunnelmiin ja jopa täydelliseen onneen. Niin kuin eräs tuttava sanoi: “Kaikkein mukavin kesälomapäivä on se ensimmäinen, kun koko loma on vasta edessä!”
Miksi sitten itse tapahtuma onkin usein jotain vähemmän kuin mitä kuvittelimme? En ehtinytkään tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut. Ärsyttäviä asioita tapahtui, joku inhottava vastoinkäyminen tuli eteen, tai muuten vain en kokenutkaan sellaista onnea, mitä odotin.
Raamattu kuvaa tätä asiaa hyvin: “Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies» (Luuk. 5).
Pietarin sanat kertovat, miksi osaamme kuvitella hienon tulevaisuuden, mutta emme osaa toteuttaa sitä. Kun minä, syntisenä ihmisenä, olen paikalla, mikään, mihin kosken, ei ole enää täydellistä. Tämän tajuaminen voi tehdä elämästä raskasta, mutta samalla juuri tämän tajuaminen voi johtaa kristillisen uskon salaisuuden omistamiseen.
Pietari yritti pelastaa maineensa kalastajana ja todennäköisesti kailotti kuuluvalla äänellä tekevänsä teon, jonka kalastajana tiesi typeräksi, vain Jeesuksen kehotuksesta. Tulos sai Pietarin tajuamaan, kuinka väärässä hän ja hänen asenteensa olivat.
Filosofi Georg Henrik von Wright on kirjoittanut: “Vain todellisuus ratkaisee, ovatko käsityksemme ja mielipiteemme oikeita vai vääriä. Käsityksemme eivät määrää, mitkä ovat tosiasioita.”
Todellisuus sopii Raamattuun niin kuin leima sopii leimasimeen.
Yksi tällainen todellisuuden osa, elämää helpottava piirre kristillisyydessä, on juuri syntisyyden hahmottaminen. Raamatun käsitys syntisyydestä on mielestäni tasapainoisin ja rehellisin selitys minussa vallitsevaan ristiriitaan.
Minussa on Jumalan minuun asettama kaipuu hyvyyteen, kauneuteen ja puhtauteen. Samalla minä tuon mukanani epätäydellisyyden kaikkialle, missä olen.
Pitkäperjantain Jeesus on ratkaisu tähän ahdistavaan ongelmaan. Hän on vastaus omaan rikkinäisyyteemme.
Jeesus voi todellakin pelastaa.
Jäihin pudonnut tietää, miten jäistä voisi päästä ylös, mutta siihen ei usein ole voimia eikä välineitä. Silloin vain toinen henkilö voi vetää jäihin pudonneen ylös. Samaan tapaan Jeesus on ristinkuolemallaan hankkinut välineet, joilla hän voi pelastaa meidät. Hänellä on valta ja voima antaa synnit anteeksi. Hän pystyy puhdistamaan jopa menneisyytemme. Hänellä on, niin kuin vanhastaan on sanottu, “kuoleman ja tuonelan avaimet” eli hän on noussut kuolleista. Siksi hän voi antaa merkityksellisen, ikuisen elämän jokaiselle, joka turvautuu ja luottaa häneen.
Meiltä suomalaisilta tuntuu kadonneen taju pääsiäisajan merkityksestä. Joulun me vaikutamme tajuavan paremmin. Mielessäni onkin pyörinyt joululaulu, jossa itse asiassa lauletaan samalla pääsiäisestä.
(Janna Hurmerinta lauloi tämän upealla tavalla Vain elämää -ohjelman joulujaksossa.)
Oi jouluyö, oi autuas sä hetki
Kun ihmiseksi sai Herra taivahan
Synteimme tähden henkensä hän antoi
Ja kärsi ristinkuoleman
Jo toivon säde hohtavainen loistaa
Nyt yllä maan ja merten aavojen
Siis kansat kaikki
Te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö
Sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö
Sä lohtu ihmisten
Länsimaailma, ehkä erityisesti Eurooppa, on halunnut aktiivisesti unohtaa kristilliset juurensa. Ihmisen hyvyys humanismin muodossa on noussut johtavaksi ajatusmalliksi, joka sulkee silmänsä tämän ajatusmallin epärehellisyydeltä, kun ihmisen ilmiselvä syntisyys yritetään epätoivoisesti peittää.
Mitä pitäisi tapahtua, että länsimaisten ihmisten maallistunut mieli ja elämäntapa muuttuisi käytännön ateismista, elämästä jota eletään ikään kuin Jumalaa ei olisi, Jeesuksen seuraamiseksi?
Pietari on tässäkin hyvä malli: ”Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin”. Jeesuksen sanat hänelle olivat vapauttavia: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.”
Sama kutsu koskee meitä jokaista. Jeesuksen seuraaminen on todellisuuteen suostumista.
“Tule, pitkäperjantain ja pääsiäisen päähenkilö, minun elämäni päähenkilöksi! Tule, Herra Jeesus, sydämeeni! Laita tasapainoon se, että minut on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen ihanteitaan varten, ja se, että en voi saavuttaa tarkoitustani ilman Jeesusta. Kiitos pitkäperjantaista ja pääsiäisestä!”
Tervetuloa todellisuuteen!
