Pelkkänä korvana

Avainsana: Pääsiäinen

Aurinkomme ylösnousi!

Ilmestyskirjassa kuvataan lopullista päämääräämme, taivasta, uutta Jerusalemia, ikuista elämää, tai mitä kaikkia nimiä Raamattu siitä käyttääkään: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:1-2).

Läpi Raamatun kulkeva vertauskuva avioliitosta toistuu jälleen. Vanhan testamentin sulhanen-morsian -pari oli Jumala ja Israel, Uuden testamentin taas Kristus-seurakunta -pari.

Virsi 105, Aurinkomme ylösnousi, perustuu pitkälle Laulujen laulu -kirjaan Vanhassa testamentissa, kirjaan, joka on upea kuvaus miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, ja samalla kertoo Jumalan ja häneen uskovien läheisestä suhteesta. ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa” (Virsi 105:1).

Pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla, on myös lupaus lopullisesta hääjuhlasta, johon Jeesuksen seuraajat ovat matkalla. Sulhasta, ylösnoussutta Jeesusta, kuvaa myös sana Karitsa, vertauskuvana virheettömästä uhrista, jonka Jeesus antoi ristillä meidän puolestamme.”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa” (Ilm. 21:22-23).

Merkillisiä vertauskuvia: sulhanen, lamppu, kirkkaus, valo. Perinteinen vertauskuva on myös aurinko, elämän ja valon lähde.

Jeesuksen, Karitsan, uhri on antanut meille lahjaksi puhtauden ja pääsyn lopulliseen päämäärään.

Nykyversio Laulujen laulusta voisi olla vaikkapa Juha Tapion Haaveilija:”Odotin sua ennen kuin sä tiesit musta mitään. Kaiken aikaa tuntenut sut oon. Tiesin kyllä senkin että länteen sekä itään hamuaisit ennen kuin mun luo”.

Jumala tahtoi hänestä eroon joutuneen ihmisen takaisin luokseen. Siksi hän antoi Jeesuksen ristille, jotta hän voisi antaa syntimme anteeksi, siksi on pääsiäinen, jotta synnin seuraus eli kuolema ja ero Jumalasta voitettaisiin.

Tuon ylösnousseen sulhasen omaksi pääsee kihlautumalla: ”Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen” (2. Kor. 11:2).

”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27).

Jeesuksen seurassa on elämä ja valo. Kun pääsemme hänen seuraajiensa kirjoihin, koko hänen sovitustyönsä on meidänkin omaamme. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20).

Jeesukseen uskominen, hänen herruuteensa suostuminen, kirjataan taivaassa. Se on kuin kihlautuminen, jonka täyttymys on varma, yhtä varma kuin Jeesuksen jo tapahtunut ylösnousemus. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12).

Nyt pääsiäisenä juhlimme jo ennalta noita tulevia häitä, taivaallisia juhlia. ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina” (Ilm. 19:6-7).

Olemme vielä matkalla, elämme vielä kihlausaikaa, mutta onneksemme Pyhä Henki on pitämässä meitä uskollisena Jeesukselle ja hänen opetuksilleen.

”Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen” (Virsi 105:4).

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Merkittäviä aikoja

Hiljainen viikko, pääsiäistä edeltävät päivät maanantaista lauantaihin, on minulle merkittävä ja herkistäväkin ajanjakso. Oma uskoontuloni oli tapahtunut viikkoa aiemmin Pro Fide -yhtyeen iltakonsertin jälkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja hiljaisella viikolla vuonna 1979 kävelin kaverini kanssa iltakirkkoon Keuruulla. Paikalla oli myös nuoria, joista yksi käveli meitä vastaan ja sanoi: ”Tervetuloa! Teitä on odotettu.”

Siitä alkoi yhteyteni seurakuntaan.

Vaikka kirkkovuoden ajankohdat ovat menettäneet merkitystään maallistuvissa länsimaissa, on hienoa, että Raamatun merkittäviä ajankohtia on merkitty kalenteriimme.

Pitkäperjantain merkitys Jeesuksen elämäntyön luhistumisesta muuttui sanomaksi pelastuksesta kolmantena päivänä, kun hänen ylösnousemuksensa mullisti maailmanhistorian.

Pyhyyden ja hyvyyden mahdollistuminen tuli minulle todeksi Jeesuksen anteeksiantamuksen kautta, ja niin tapahtuu edelleen eri puolilla maailmaa, kun ihmisistä tulee Jeesuksen seuraajia.

Neljänkymmenen päivän aikana ylösnousemuksen aamusta helatorstaihin Jeesus ilmestyi useita kertoja seuraajilleen, ja Jumalan ilmestymisiä tapahtuu edelleen. Hiljattain Englannissa eräs nainen kuuli yöllä äänen, joka sanoi: ”Minä olen Jeesuksen Kristuksen Isä. Haluan, että tutustut minuun. Mene kirkkoon.”

Tuokin tapaus kertoo meille helluntain todellisuudesta, joka alkoi kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen eli viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.

Nämä aikamäärät näkyvät edelleen kalenterissamme. Ne muistuttavat meitä elämään todeksi Jeesuksen voittoa tarkoituksettomuudesta, syyllisyydestä ja kuolemasta. Tähän meitä auttaa Pyhä Henki, helluntain Henki, läsnäolonsa ja armolahjojensa kautta.

Levollista ja siunattua pääsiäistä!

Miksi aatto on usein mukavampi kuin itse juhlapäivä?

Me osaamme kuvitella hienoja, jopa täydellisiä tapahtumia ja asioita. On upeaa odottaa esimerkiksi alkavaa ulkomaanmatkaa, täysi-ikäisyyttä, naimisiin menoa kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa tai vaikkapa kesälomaa.

Kuvittelemamme asiat ovat täynnä mahdollisuuksia upeisiin tunnelmiin ja jopa täydelliseen onneen. Niin kuin eräs tuttava sanoi: ”Kaikkein mukavin kesälomapäivä on se ensimmäinen, kun koko loma on vasta edessä!”

Miksi sitten itse tapahtuma onkin usein jotain vähemmän kuin mitä kuvittelimme? En ehtinytkään tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut. Ärsyttäviä asioita tapahtui, joku inhottava vastoinkäyminen tuli eteen, tai muuten vain en kokenutkaan sellaista onnea, mitä odotin.

Raamattu kuvaa tätä asiaa hyvin: ”Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies» (Luuk. 5).

Pietarin sanat kertovat, miksi osaamme kuvitella hienon tulevaisuuden, mutta emme osaa toteuttaa sitä. Kun minä, syntisenä ihmisenä, olen paikalla, mikään, mihin kosken, ei ole enää täydellistä. Tämän tajuaminen voi tehdä elämästä raskasta, mutta samalla juuri tämän tajuaminen voi johtaa kristillisen uskon salaisuuden omistamiseen.

Pietari yritti pelastaa maineensa kalastajana ja todennäköisesti kailotti kuuluvalla äänellä tekevänsä teon, jonka kalastajana tiesi typeräksi, vain Jeesuksen kehotuksesta. Tulos sai Pietarin tajuamaan, kuinka väärässä hän ja hänen asenteensa olivat.

Filosofi Georg Henrik von Wright on kirjoittanut: ”Vain todellisuus ratkaisee, ovatko käsityksemme ja mielipiteemme oikeita vai vääriä. Käsityksemme eivät määrää, mitkä ovat tosiasioita.”

Todellisuus sopii Raamattuun niin kuin leima sopii leimasimeen.

Yksi tällainen todellisuuden osa, elämää helpottava piirre kristillisyydessä, on juuri syntisyyden hahmottaminen. Raamatun käsitys syntisyydestä on mielestäni tasapainoisin ja rehellisin selitys minussa vallitsevaan ristiriitaan.

Minussa on Jumalan minuun asettama kaipuu hyvyyteen, kauneuteen ja puhtauteen. Samalla minä tuon mukanani epätäydellisyyden kaikkialle, missä olen.

Pitkäperjantain Jeesus on ratkaisu tähän ahdistavaan ongelmaan. Hän on vastaus omaan rikkinäisyyteemme.

Jeesus voi todellakin pelastaa.

Jäihin pudonnut tietää, miten jäistä voisi päästä ylös, mutta siihen ei usein ole voimia eikä välineitä. Silloin vain toinen henkilö voi vetää jäihin pudonneen ylös. Samaan tapaan Jeesus on ristinkuolemallaan hankkinut välineet, joilla hän voi pelastaa meidät. Hänellä on valta ja voima antaa synnit anteeksi. Hän pystyy puhdistamaan jopa menneisyytemme. Hänellä on, niin kuin vanhastaan on sanottu, ”kuoleman ja tuonelan avaimet” eli hän on noussut kuolleista. Siksi hän voi antaa merkityksellisen, ikuisen elämän jokaiselle, joka turvautuu ja luottaa häneen.

Meiltä suomalaisilta tuntuu kadonneen taju pääsiäisajan merkityksestä. Joulun me vaikutamme tajuavan paremmin. Mielessäni onkin pyörinyt joululaulu, jossa itse asiassa lauletaan samalla pääsiäisestä.

(Janna Hurmerinta lauloi tämän upealla tavalla Vain elämää -ohjelman joulujaksossa.)

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki

Kun ihmiseksi sai Herra taivahan

Synteimme tähden henkensä hän antoi

Ja kärsi ristinkuoleman

Jo toivon säde hohtavainen loistaa

Nyt yllä maan ja merten aavojen

Siis kansat kaikki

Te kiittäkäätte Herraa

Oi jouluyö

Sä lohtu ihmisten

Oi jouluyö

Sä lohtu ihmisten

Länsimaailma, ehkä erityisesti Eurooppa, on halunnut aktiivisesti unohtaa kristilliset juurensa. Ihmisen hyvyys humanismin muodossa on noussut johtavaksi ajatusmalliksi, joka sulkee silmänsä tämän ajatusmallin epärehellisyydeltä, kun ihmisen ilmiselvä syntisyys yritetään epätoivoisesti peittää.

Mitä pitäisi tapahtua, että länsimaisten ihmisten maallistunut mieli ja elämäntapa muuttuisi käytännön ateismista, elämästä jota eletään ikään kuin Jumalaa ei olisi, Jeesuksen seuraamiseksi?

Pietari on tässäkin hyvä malli: ”Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin”. Jeesuksen sanat hänelle olivat vapauttavia: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.”

Sama kutsu koskee meitä jokaista. Jeesuksen seuraaminen on todellisuuteen suostumista.

”Tule, pitkäperjantain ja pääsiäisen päähenkilö, minun elämäni päähenkilöksi! Tule, Herra Jeesus, sydämeeni! Laita tasapainoon se, että minut on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen ihanteitaan varten, ja se, että en voi saavuttaa tarkoitustani ilman Jeesusta. Kiitos pitkäperjantaista ja pääsiäisestä!”

Tervetuloa todellisuuteen!