Pelkkänä korvana

Avainsana: Sana-lehti (Sivu 1 / 3)

Saako rukous olla iloista?

Jeesus toteaa: ”Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen” (Matt. 5:4). He ovat kadehdittavan onnellisia, siunattuja. Pitäisikö rukoilijan siis olla vakava ja iloton?

Onneksi tätä toteamusta ovat tasapainottamassa Raamatun useat rohkaisut iloitsemiseen ja ylistämiseen, johon luvataan voimaksi Pyhän Hengen läsnäolo, esimerkiksi: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Ef. 5:18-20).

On hyvä käsitellä rehellisesti omat pettymykset ja murheet, mutta saamme myös iloita. Molempia tarvitaan. Meidän ei tarvitse saada itseämme johonkin mielentilaan voidaksemme rukoilla, puhumattakaan siitä, että yrittäisimme teeskennellä olevamme jotain muuta kuin olemme. Jumala tuntee meidät kuitenkin läpikotaisin. Tärkeintä on tulla Jeesuksen luo.

Jeesus, ota käsiisi meidän rukouspyyntömme ja auta meitä! Näet, mitä murehdimme. Anna meille aikaa lepoon ja kärsivällisyyttä vaikeiden asioiden käsittelemiseen. Pyydämme samalla sinun läsnäoloasi ja iloasi kaikkeen. Nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 8/2021 22.4.2021

Mikä voisi estää rukousta?

Jeesus toteaa: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3). Monessa muussakin kohdassa Jeesus kertoo, että lapsenkaltaisuus on tavoiteltavaa. Yksi mahdollisuus hahmottaa sitä on sen vastakohtana usein koettu kyynisyys, jota voi kuvata sanoilla ivallisuus, kaiken hyvyyden vähättely, välinpitämättömyys ja herkkyyden puute. Se on mielestäni vakava rukouksen este.

Koetko, että sinulla on kyynisiä piirteitä, että et jaksa luottaa Jumalan hyvyyteen tai oikeastaan mihinkään hyvyyteen? Tässä sinulle ja minulle on Jeesuksen sanoissa iloinen uutinen: kyynisyydestä saa kääntyä pois! Pyydä Jeesukselta itsellesi Jumalan lapsen asennetta ja sydäntä. ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” (Jaak. 1:5). ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37).

Jeesus, kiitos, että saamme olla kanssasi Jumalan lapsia! Rukoilemme lähetettyjen rukousaiheiden puolesta. Näet, kuinka elämä uhkaa kovettaa sydämemme. Pehmennä mieltämme, ettemme lakkaisi luottamasta sinun ja Isäsi rakkauteen. Nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 2/2021 21.1.2021

Miksi rukousvastauksia olisi hyvä laittaa muistiin?

Mikään kirja ei ole vaikuttanut historiaan niin paljon kuin Raamattu. Se on täynnä kertomuksia, joista suurin on Jeesuksen kertomus. Kirkon historia on taas kertomusta siitä, kuinka meidän todellisuutemme saa mielekkyytensä hänen todellisuudestaan. Usein mielen valtaa alakulo, kun elämässä ei näytä tapahtuvan mitään. Ehkä juuri siksi Raamattu kehottaa: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103:2). Kannattaa kirjoittaa muistiin ne asiat, jotka olen kokenut rukousvastauksina Jumalalta, ja muistella niitä, erityisesti yhdessä muiden kanssa! Se johtaa usein evankeliumin leviämiseen, sillä kun muut kuulevat, kuinka minun elämäni pieni kertomus liittyy Jeesuksen elämän suureen kertomukseen, he rohkaistuvat. Heidänkin kertomuksensa voi liittyä Jeesuksen kertomukseen! Esimerkkinä tästä on Paavalin kääntyminen, joka kerrotaan kolme kertaa ja jonka avulla Paavali toivoi kuulijoidensa tulevan sellaiseksi kuin hän on: Jeesuksen seuraajaksi (Apt. 26:29).

Isä, kiitos Raamatusta! Kiitos, että saamme odottaa Jeesuksen paluuta! Anna Pyhän Henkesi synnyttää meissä uskoa häneen ja vahvistaa sitä. Anna meidän nähdä, kuinka sinä autat meitä ongelmissamme. Jeesus, kiitos siitä, että sinun seurassasi minulla ja koko maailmalla on onnellinen loppu. Aamen.

Sana-lehti 47/2020 19.11.2020

Miten armolahjat auttavat rukouksessa?

Raamattu kehottaa tavoittelemaan innokkaasti armolahjoja (1. Kor. 14:1). Liittyvätkö ne jotenkin rukoilemiseen? Seurakunnalle armosta annettuja Pyhän Hengen lahjoja on monenlaisia. Ainakin sairaiden parantuminen ja muutkin ihmeet liittyvät rukoukseen (Apt. 2:42, 43; Jaak. 5:14, 15). Niillekin, jotka armolahjat tuntuvat vieraammilta, voi olla tuttua se, kun mieleen on tullut joku henkilö ja ajatus, että hänelle pitäisi soittaa. Kun tuo henkilö sitten toteaa, että ”soititpas hyvään aikaan”, voimme aavistella tilanteessa Hengen johdatusta. Majatalo-illassa eräs mies sai mieleensä sanan ”poika”, mutta ei kehdannut sanoa sitä naiselle, joka oli hänen rukousparinsa. Rukoushetken päätteeksi nainen halusi jättää rukousaiheeksi poikansa, josta hän oli huolissaan. Silloin mies tajusi, että Henki oli johdattanut hänen rukoustaan. Samoin nainen iloitsi, että Jumala tietää hänen huolensa jo ennen rukousta. Tämä on esimerkki profetian lahjasta, joka auttaa rukousta ja lohduttaa muita (1. Kor. 14:3).

Isä, kiitos, että lähetit Hengen lahjoineen avuksemme. Kiitos, Pyhä Henki, että opetat meitä tuntemaan Jeesuksen yhä syvemmin. Jeesus, kiitos suurimmasta lahjasta, kuolemastasi ja ylösnousemuksestasi! Ole kanssamme ongelmissamme ja auta meitä! Anna lahjojasi, joilla voimme auttaa toisiamme. Aamen.

Sana-lehti 42/2020 15.10.2020

Voiko rukousta olla liikaa?

Raamattu kehottaa: ”Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:18). Koko elämä voi olla elämistä Jumalan edessä ”rukouksen hengessä”. Rukousta voi kuitenkin olla liikaa, jos sillä yritetään korvata muita Jumalan lahjoja, joista yksi kuvaus on Apostolien teoissa (Apt. 2:42-47): Seurakunta kuunteli ja noudatti ”apostolien opetusta”, joka meille tarkoittaa käytännössä Raamatun evankeliumin kuuntelemista, sen lukemista ja noudattamista. Toiseksi meitä vahvistaa seurakuntayhteys, kolmantena ehtoollinen ja muukin yhdessä syöminen. Neljäs mainittu asia on sitten rukous ja viides ihmeet ja tunnusteot, joita nykyään voivat olla Pyhän Hengen antamat armolahjat. Kuudentena on omaisuuden yhteys eli toisista huolehtiminen, diakoninen elämäntapa. Seitsemäntenä mainitaan riemullinen ja vilpitön mieli, kahdeksantena Jumalan ylistäminen ja viimeisenä evankeliumin kertominen yhä uusille ihmisille. Nämä asiat rukouksen rinnalla tukevat uskoamme Jeesukseen, joka vie meidät lopulta ikuiseen tasapainoon ja rauhaan.

Jeesus, kiitos, että meidän ei tarvitse rukouksellamme ansaita mitään. Kiitos, että sinun kuolemasi ja ylösnousemuksesi ovat antaneet meille lahjaksi Jumalan lapseuden. Pyydämme apuasi sairauksiimme, yksinäisyyteemme, väsymykseemme ja huoliimme. Kaipaamme luoksesi kotiin. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 36/2020 3.9.2020

Entä jos en jaksa rukoilla?

Raamatussa annetaan paljon lupauksia rukoukseen liittyen. Entä jos en jaksakaan rukoilla? Jäänkö vaille noita lupauksia? Mielestäni rukous on omista mahdollisuuksistamme luopumista ja jättäytymistä Jumalan mahdollisuuksien varaan. Se on lähtökohdaltaan oman avuttomuuden ja heikkouden tunnustamista. Siksi uskaltaisin ajatella, että oman heikkouden tunnustaminen Jumalalle on jo rukousta. Rukous ei ole siis suorittamista ja olisi hyvä luopua sellaisesta käsityksestä, että jollakin ei ole riittävästi voimaa rukoilla tai uskoa. Ainoa todellinen este rukoukselle on sama kuin ainoa este uskolle Jeesukseen: epäusko, se, että emme turvaudu Jeesukseen. Jos tunnustamme heikkoutemme Jeesukselle, se riittää. ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Room. 8:26). Myös Jeesus rukoilee puolestamme eikä mikään voi erottaa meitä hänestä (Room. 8:34, 38, 39).

Jeesus, kiitos siitä, että Pyhä Henki puhuu Isälle puolestamme! Kiitos, Isä, että annoit Poikasi kuolemaan meidän puolestamme, niin että meidän ei tarvitse sovittaa syntejämme itse. Pyydämme apua omiin huoliimme. Vapauta meitä omasta yrittämisestä, niin että lepäisimme uskossa Jeesukseen. Aamen.

Sana-lehti 29/2020 16.7.2020

Miksi jossain on niin vähän rukousvastauksia?

Länsimaita leimaa köyhä rukouselämä eteläiseen pallonpuoliskoon verrattuna. Rukousvastauksistakin puhutaan täällä harvoin. Vaikeuttaisiko yleinen epäusko niiden saamista? Siksi Jeesuskaan ei voinut toimia kotikaupungissaan: ”Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti häntä” (Mark. 6:5, 6). Betsaidassa, jota Jeesus moitti epäuskosta (Matt. 11:21), hänen piti viedä sokea mies kylän ulkopuolelle parantaakseen hänet. Jeesus sanoi hänelle parantamisen jälkeenkin: »Älä edes poikkea kylään» (Mark. 8:22-26). Yksilöiden heikko usko ei estänyt Jeesusta parantamasta kymmentä spitaalista, joista vain yksi palasi kiittämään, mutta yleistä epäuskoa hän ihmetteli.

Meidän on hyvä rohkaista toisiamme uskomaan ja rukoilemaan. Vanhastaan on sanottu, että ”rukouksen laki on uskon laki”: se, miten rukoilemme, paljastaa sen, mihin uskomme. ”Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:17), sillä Jumala on hyvä!

Jeesus, kiitos, että sinun ristisi riittää silloinkin, kun uskoni on heikko. Varjele meitä yleiseltä sydämen kovuudelta ja epäuskolta. Anna Pyhän Henkesi voimaa, että luottaisimme sinuun. Auta heitä, joilla on hätä, niin kuin autoit jo ennen ristinkuolemaasi. Kiitos anteeksiantamuksestasi! Aamen.

Sana-lehti 22/2020 28.5.2020

Miksi pitäisi rukoilla lähetystyön puolesta?

Lähetystyön ydin on Jeesuksesta kertominen, ja hänen historiastaan Raamattu nostaa ratkaisevaksi hetkeksi hänen ylösnousemuksensa. ”Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. – – Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista” (1. Kor. 15:17, 20). Tämä on valtava uutinen! Jeesus tahtoo, että kaikki kuulevat sen, sillä hän ”kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina” (Hepr. 2:14, 15). Tätä sanomaa vastustetaan, kummallista kyllä. Kuitenkin lähetystyöntekijät kokevat usein, että juuri rukous avaa tien ihmisten sydämeen. ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä” (Ef. 6:19, 20). Jos haluat kokea rukouksen vaikuttavuutta, seuraa lähetystyön tapahtumia ja rukoile sen puolesta!

Jeesus, kiitos siitä, että kuolema on voitettu ja että saamme odottaa tapaavamme sinut ja muut rakkaamme ikuisessa elämässä. Rukoilemme kaikkien kärsivien ja kuolevien puolesta, että he saisivat rauhan sinussa. Rukoilemme lähetystyön puolesta, niin että kaikki saisivat kuulla sanoman sinusta. Aamen.

Sana-lehti 16/2020 16.4.2020

Pitääkö rukoilijan olla etukäteen varma vastauksista?

Joskus rukoustamme lannistaa ajatus, että Jumala ei vastaa meille epävarmuutemme vuoksi. Apostolien tekojen kertomus (Apt. 12:1-17) auttaa meitä tässä. Pietari oli vankilassa ja ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan”. Kävikin niin kuin seurakunta rukoili ja enkeli tuli vapauttamaan Pietarin, jolle tilanne tuli yllätyksenä, vaikka varmasti hänkin oli asiaa rukoillut: ”Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta…”. Vähitellen Pietari tajusi tilanteen ja lähti talolle, jossa oli väkeä rukoilemassa. ”Pietari kolkutti talon portille”, ja kun palvelustyttö meni kertomaan sen muille, he vastasivat: »Oletko järjiltäsi?»” Seurakunta ja Pietari eivät näyttäneet liiemmin uskovan vapautumiseen: ”Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet.” Kuitenkin Jumala vastasi. Tärkeintä ei ole luottaa rukousvastauksiin, vaan Jeesukseen ja hänen hyvyyteensä. Tärkeintä on kääntyä hänen puoleensa saadakseen apua.

Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet varma pelastus! Auta meitä luottamaan Isän hyvyyteen, vaikka elämä olisi kuinka hankalaa. Kiitos, että sinun ristisi näyttää rakkautesi meitä kohtaan. Kuule pyyntömme. Anna sisimpäämme rauhaasi, niin että emme menettäisi toivoamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 9/2020 27.2.2020

Miten Jeesus rukoili?

Isä meidän -rukouksen lisäksi voimme oppia Jeesuksen tavoista rukoilla: yksin aamuisin (Mark. 1:35), iltaisin (Matt. 14:23) ja joskus koko yön (Luuk. 6:12, 13). Joskus hän rukoili opetuslasten (Luuk. 9:18), joskus vain muutaman muun kanssa (Luuk. 9:28) ja joskus kansan edessä (Joh.11:41, 42). Rukousten sisältöä kuvataan harvoin. Lastenkaltainen luottamus Jumalaan toistuu aiheena, samoin yhtä oleminen Isän ja Pojan kanssa on tärkeää, tai ehkä kyseessä on sama asia. Sama asia ilmenee Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä: lapsen ja Isän suhde eli Jumalan lapsen identiteetti. Sama asia on kymmenessä käskyssä ensimmäisenä.

”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi” (Luuk. 22:32). Voimme rukoilla toisille ennen kaikkea uskossa pysymistä. Samaa Jeesus rukoilee meille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)

Jeesus, paras esirukoilijamme, kiitos, että huolehdit tärkeimmästä! Kiitos, että olet avannut tien Isän luokse anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään! Älä anna tämän elämän huolten ja kärsimysten sammuttaa luottamustamme sinuun. Auta meitä ja lähimmäisiämme ongelmissamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 3/2020 16.1.2020

« Vanhemmat tekstit