Kirkkokäsikirjan helatorstain raamatunkohdat kokoavat upeasti helatorstain tilannetta, sitä seuraavaa helluntaita eli seurakunnan kastamista Pyhällä Hengellä, seurakuntana elämisen tapaa helluntain jälkeen ja lopulta vielä maailmanhistorian päätöstä.
Jeesus ”otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Näin Apostolien tekojen ensimmäinen luku kuvaa tapahtumaa, jonka perusteella vietetään helatorstaita.
Ennen tätä Jeesus oli 40 päivän aikana ylösnousemuksensa jälkeen ilmestynyt toistuvasti opetuslapsilleen ja jatkanut opetustaan, johon hän oli käyttänyt koko julkisen toiminnan aikansa: opetusta Jumalan valtakunnasta.
”Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta” (Apt. 1:3).
Jeesus antoi seuraajilleen lähetystehtävän ja siihen tehtävään liittyvän lupauksen: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8). Kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille, kaikille luoduille tuli julistaa Jumalan valtakuntaa.
Lupaus Pyhästä Hengestä täyttyisi pian, kymmenen päivää helatorstain jälkeen, ensimmäisenä kristillisenä helluntaina. Ei pitänyt lähteä liikkeelle ennen sitä, eikä omien voimien varassa: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä” (Apt. 1:4-5).
Helatorstain toinen raamatunkohta kertoo seurakunnan elämisen tavasta: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:11-12).
Kaikki Jeesuksen seuraajat siis varustetaan Kristuksen ruumiin eli seurakunnan rakentamiseen. Se sanotaan vielä erikseen näin selvästi: ”Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa” (Ef. 4:7).
Tarkoituskin on hyvin selvä. Pyhän Hengen ja armolahjojen avulla ”pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen” ja ”kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen” (Ef. 4:13, 15).
Evankeliumin levittäminen lähellä ja kaukana, Jerusalemissa, lähimaakunnassa Juudeassa, naapurimaakunnassa Samariassa ja maan äärissä asti, jatkuu Pyhän Hengen ja armolahjojen kautta siihen asti, kun ”Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän” (Apt. 1:11).
Helatorstaina Jeesus ”astui ylös taivaisiin”, ja koska hän ”istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella”, niin kuin uskontunnustuksessa todetaan, saamme hänen valtuuttaminaan kertoa Jumalan valtakunnasta ja luottaa hänen lupauksensa mukaan Pyhän Hengen läsnäoloon ja armolahjojen todellisuuteen.
Jonain päivänä, yhtä varmasti kuin pääsiäinen, helatorstai ja helluntai ovat tapahtuneet, tapahtuu myös Jeesuksen paluu. Kaikki ei päädykään kuolemaan, toisin kuin puolivirallinen länsimainen sattuman ja samalla toivottomuuden maailmankatsomus tulee opettaneeksi. Kaikki päätyy ikuiseen elämään, josta Kristuksen taivaaseenastuminen oli opetuslapsille vakuuttava ennakkomaistiainen.
Heikot ja pelokkaat opetuslapset muuttuivat helatorstain ja helluntain myötä rohkeaksi joukoksi, joka lähti julistamaan ja joka valtavalla tavalla muutti ja muuttaa maailmaa Jeesuksen opetuksien mukaisesti.
Helatorstaista lähtien mikään ei ole ollut aivan ennallaan.
