”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ”ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen””.
Näin Luther toteaa Tunnustuskirjoissa, ja tarkoittaa samaa kuin Jeesus: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” (Joh. 10:27).
Edellinen Katekismus kertoo Paimenemme kuuntelemisen tavoista: ”Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa. Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.”
Raamattua tuntevalle maailmantilanteemme ei ole yllätys, ja siksikin luotamme siihen, että Jumalalla on kokonaisuus hallinnassa. ”Hänen äänensä soi läpi myrskyn ja helvetin pauhun” (Virsi 310:2).
Jeesuksen ääni kutsuu uskomaan ja rukoilemaan hyvää Jumalaa.
Herra, auta meitä kuulemaan ja olemaan kuuliaisia! Kiitos siitä, että sanasi äärellä meidän ei tarvitse yllättyä maailman levottomuudesta. Kiitos, että olet luvannut kuulla rukouksiamme, kun rukoilemme Jeesuksen nimessä. Tule hätämme keskelle ja auta meitä! Anna meidän kuulostella suloista ääntäsi kaikessa elämässämme, mutta erityisesti Raamatussa.
Jeesuksen nimessä, aamen.
Sana-lehti 16.4.2026
