Evankeliumi on kuin naru, jolla voi vetää, mutta ei työntää. Jeesus ei pakota meitä ikään kuin kepillä työntäen, vaan hän sanoo meille samoin kuin Matteukselle: ”Seuraa minua” (Matt. 9:9). Jeesus ei ole tarkoittanut seuraamistaan näännyttäväksi: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:29-30). Jos kristillinen elämäntapamme, esimerkiksi vapaaehtoistyö, tuntuu pelkästään raskaalta, on syytä kysyä, ovatko kyseessä Jeesuksen antamat tehtävät. Kohtelias sanonta: ”Teidän jälkeenne” muuttuu Jeesuksen kutsussa toisenlaiseksi. Hän sanoo meille ”Minun jälkeeni”, sillä hän on ennen meitä käynyt läpi puolestamme kaikkein pahimmat asiat. Rukouksessakin hän on aina meitä edellä: ”Hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34). On etuoikeus seurata Häntä, joka on tie (Joh. 14:6).
Rakas Jeesus, kiitos, että rukoilet puolestamme! Opeta meitä lepäämään hyvyytesi ja armosi varassa. Kiitos, että kutsut meitä seuraamaan sinua ja palvelemaan lähimmäisiämme sinun rakkaudellasi. Pyydämme apuasi kaikkeen, minkä koemme raskaaksi. Kuule rukouksemme! Kulje itse edellämme ja kanssamme kaikessa mitä teemme. Nimessäsi, aamen.
Julkaistu Sana-lehdessä 11.4.2024
