Kesän loppupuoli on hienoa aikaa. Puutarhamme omenapuut alkavat tuottaa satoa eri lajikkeiden mukaan. Ensiksi kesäomena Pirja, sitten syyslajike Keltakaneli ja lopuksi Konsta, talvilajike. Odotamme jännityksellä, miten puut ovat selvinneet talvesta ja miten ne tuottavat hedelmää. Eri makuisten omenoiden maisteleminen on mukavaa. Jos joskus pääsee unohtumaan, mikä puu oli mitäkin lajiketta, hedelmän maku auttaa tunnistuksessa.
Kesän alussa laulamme Suvivirttä, jossa ihailemme kukkien paljoutta ja auringon lämpöä. Luonnon heräämisen mukana me rukoilemme Suvivirressä, että saisimme kaikesta luonnon kauneudesta seuraavan lopputuloksen eli hedelmät ja viljan. Ne ovat elämällemme välttämätön edellytys. Yleisimmin lauletut kolme ensimmäistä säkeistöä ovat kuitenkin vasta vertauksen alku.
Varsinainen asia tulee esiin Suvivirren neljännestä säkeistöstä eteenpäin. Samalla tavalla kuin luonto herää eloon auringon valon ja lämmön vaikutuksesta, sydämemme voi herätä eloon Jeesuksen läsnäolon voimasta. Raamattu kertoo meille iloisen uutisen. Jeesus on tuonut meille pelastuksen, jonka saamme lahjaksi, kun vain luotamme häneen. Kun Kristus saa sytyttää rakkautensa liekin sisimpäämme, saamme seurauksena, hedelmänä, uuden mielen ja murheemme voivat vähentyä.
Suvivirren viides säkeistö on vaikeampaa kuvakieltä. Se puhuu Saaronin liljasta ja Libanonin keväisen luonnon kauneudesta. Saaronin tasanko oli kuuluisa hedelmällisyydestään ja kukkaloistostaan, samoin Libanonin vuorijonoa reunustivat viinitarhat ja metsät. Säkeistön tarkoituksena on ylistää Jeesusta hänen mahtavuudestaan. Hän voi herättää sydämemme eloon paremmin kuin kukaan muu. Samalla säkeistössä pyydetään Jumalan Pyhän Hengen virvoitusta ja armolahjoja. Pyhä Henki voi tuoda sydämeemme samantapaisen uuden elämän kuin aamukaste tuo luontoon raikkautta ja kosteutta.
Raamattu kertookin Hengen hedelmästä, joka näkyy ikään kuin eri lajikkeina: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Tämä hedelmä kertoo Jumalan hyvyydestä, jota Pyhä Henki pyrkii synnyttämään sisimmässämme.
Raamattu opettaa myös armolahjoista, joita Jumalan Henki antaa Jeesuksen seuraajille. ”Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.” Room. 12:6-9
Kirkko kasvaa ja lähetystyö menee parhaiten eteenpäin siellä, missä Pyhän Hengen lahjat otetaan tosissaan. Jumalan Henki tulee sinne, missä ihmisen sydän avautuu lapsenomaisesti uskomaan Jeesukseen. Pyhän Hengen toiminta tulee näkyviin kuin puutarhamme omenapuiden hedelmät. Kun ihmisen elämä kiinnittyy Jeesukseen, Pyhä Henki tulee hänen luokseen, hänen sisimpäänsä, ja alkaa vähitellen tuottaa hedelmänä rakkautta, iloa, rauhaa jne. Jos koet sisimpäsi jotenkin köyhäksi, minulla on sinulle iloista kerrottavaa. Pyhä Henki tahtoo tulla niiden luokse, jotka kokevat itsensä avuttomiksi ja köyhiksi. Siksi lähetystyö menestyy useimmiten juuri heidän parissaan ja kirkko kasvaa.
Ihmisen elämän tarkoitus on elää Jumalan yhteydessä, täyttyä Pyhällä Hengellä, niin kuin Raamatussa sanotaan. Sitä saamme pyytää Jumalalta, niin että voisimme tuottaa Hengen hedelmää. Tähän meitä auttaa Raamatun lukeminen tai kuunteleminen, seurakunnan elämään ja ehtoolliselle osallistuminen.
Kaikessa avaimena on Jeesukseen keskittyminen. Hän on tuonut meille lahjana pelastuksen. Voimme keskittyä häneen vaikkapa käymällä mielessämme läpi uskontunnustusta tai laulamalla Suvivirttä. Niissä me ylistämme Jeesusta, jonka ansiosta sisimpämme on saanut elämän.
Herra Jeesus, täytä minut Pyhällä Hengellä. Anna minun kantaa Hengen hedelmää, niin että voisin rakastaa sinua ja lähimmäisiäni. Aamen.
Virsi 571
4.
Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.
5.
Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.
6.
Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa, niin on se autuas.
(Pidin kyseisen YLE:n Radion iltahartauden 1.8.2012)
