Rukousseminaari 3.12. 2023 Köyliössä oli jälleen kerran erittäin rohkaiseva, sillä käytännössä kaikki kokivat saaneensa osuvia sanoja kuuntelevassa rukouksessa. Köyliön Majatalo-illassa eräs henkilö kertoi selkänsä parantuneen Sanan Suvipäivien rukousillassa, jota johdin kesäkuussa Jyväskylässä. Samoin toinen, aiemmin muualla Majatalo-illassa parantunut henkilö, tuli Köyliössä kertomaan, että selkä on pysynyt kunnossa jo vuosia.
***
Lempäälän Majatalon päätteeksi 12.10. 2023 eräs isä tuli kertomaan poikansa parantumisesta leukemiasta, kun olin rukoillut puhelimessa toivottomalta vaikuttaneessa tilanteessa ja kehottanut pyytämään paikallista kirkkoherraa voitelemaan pojan öljyllä. Lääkärit olivat todenneet keinojen loppuneen, mutta rukousten jälkeen pojan arvot kohenivat yllättävästi, hoitoja päästiinkin jatkamaan ja nyt leukemia on selätetty.
***
Majatalo-kiertueesta 5.-8.10.2023 tulleista palautteista pari: ”Viikolla joku oli soittanut yhdelle kuorolaisista vain kiittääkseen, joku sanoi sen olleen elämänsä ihanin hengellinen tilaisuus, joku masentunut oli saanut illasta uutta iloa ja joku piti erityisesti rukouksesta. Joku helluntailainen oli ihmetellyt, voiko luterilaisessa kirkossa olla tällaista.” ”Pitkän, hengellisesti kuivan kauden jälkeen eilen pyysin Jukkaa keikan jälkeen siunaamaan pikaisesti ja Pyhä Henki laskeutui niin ihanasti, että olen vieläkin ihan pöllyssä.”
***
Muonion vastuunkantajien valmennuspäivässä 24.9. 2023 oli mukana kymmeniä. Voikin melko varmasti todeta, että suhteessa väkilukuun Muoniosta on ollut eniten väkeä New Wine -kesätapahtumassa, yli 30 henkeä! Muonion Lyhty-tilaisuuden 25.9. jälkeen tuttu nainen tuli kertomaan, että hänen jäykkä polvensa oli aivan toisenlainen illan päättyessä, mitä hän piti selvänä rukousvastauksena.
***
Kouvolan Majatalosta 10.9. 2023 tuli muun muassa tällainen palaute: ”Jukka, lähetän sinulle tiedoksi rukousvastauksen eilisestä Kouvolan majataloillasta. Olin eilen Kouvolassa rukousseminaarissa ja Majataloillassa. Sain ihmeellisen rukousvastauksen. Rukousseminaarissa jo laitoin rukouspyynnöksi: “kipeä selkä”. Majataloillassa sairauden parantumisen puolesta rukouksen aikana tunsin kevyen aallon kulkevan kehoni läpi ja samalla pistävä kipu alaselästä katosi. Illalla kotona taivuttelin selkääni eri asentoihin ja istuin huonossa asennossa riipputuolissa ja minkäänlaista selkäkipua en tuntenut. Tänään aamulla nousin sängystä kevyesti ylös ja minun ei tarvinnut ollenkaan miettiä, miten pääsen tästä parhaiten ylös ja liikkeelle. Olin ottanut Panadol forte särkylääkkeen eilen aamulla, siitä ei ollut apua ja iltaan mennessä, jolloin rukoiltiin, lääkkeen vaikutus oli jo loppunut. (Selkäni on ollut ongelmallinen lapsuudesta saakka, nyt olen 71- vuotias, röntgenkuvista löytyy monenlaisia muutoksia ja selän luudutusleikkaustakin harkittiin nuorempana useamman kerran.)”
***
Rukoilin syyskauden 2023 alussa erään pariskunnan puolesta heidän läsnäollessaan ja sain mieleeni kuvamaisen ajatuksen, että he palvelevat toisiaan majesteetteina. Etsin mieleeni tulleen asiaan liittyvän raamatunjakeen, vaikka se ei liittynytkään mitenkään avioliittoon. Kerroin avioparille, että he voivat kunnioittaa Jeesuksen läsnäoloa toisissaan, vaikka en ollutkaan varma, onko kyse jo todeksi tulleesta asiasta heidän elämässään vai kutsuuko Jumala heitä kohtelemaan toisiaan majesteetteina, kuninkaallisina. Tuo Raamatun jae oli 1. Piet. 2:9: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” Kun kysyin, osuuko ajatus mitenkään heidän elämäänsä, mies ojensi kätensä ja näytti vihkisormustaan. Siihen oli kaiverrettu tuo sama jae! Oli, jälleen kerran, erittäin rohkaisevaa tajuta, kuinka Jumala voi ohjata rukouksiamme ja ajatuksiamme.
***
New Wine -kesätapahtumassa 2023 Jämsässä pidin opetuksen ”Miten selvitä hengissä ja Hengessä hengellisessä työssä”. Samana iltana eräs mies tuli kertomaan, että seminaarin rukousten aikana hänen olkapääkipunsa oli hävinnyt, vaikka emme edes rukoilleet sairauksien vuoksi! Saman kesätapahtuman aikana eräs henkilö tuli kertomaan, että rukoillessani hänen puolestaan 6 – 7 vuotta aiemmin olin sanonut: ”Saat olla vapaa pornoriippuvuudesta”. Oli liikuttavaa kuulla, että hän oli siitä hetkestä lähtien ollut todellakin vapaa tuosta elämää köyhdyttävästä orjuudesta.
***
Olin vaimoni Kirsin kanssa 25.7. 2023 Uudessakaupungissa, jossa lähdimme kävelemään ja katselemaan paikkoja. Minulle välähti jotenkin mieleen, että vaikka tunnen Uudestakaupungista hyvin harvoja ihmisiä, siellä on yksi uskollinen esirukoilijamme. Mieleeni tuli ajatus, että tapaankohan minä hänet, mutta työnsin ajatuksen syrjään jotenkin liian epätodennäköisenä. En edes sanonut sitä Kirsille. Osuimme sitten siellä kenkäkauppaan, jossa Kirsi halusi käydä, ja siellä puolestaan oli mainos jostain outlet-myymälästä, jonne päätimme mennä. Kun olimme lähdössä outlet-myymälästä pois, portaissa tapasin tämän ihmisen, jota juuri olin ajatellut. Koin senkin Jumalan silmäniskuna, pienenä rohkaisuna keskellä arkista elämää.
***
Tuttu pappi soitti minulle 10.7. 2023 ja pyysi rukousta, jotta hän löytäisi perheineen asunnon uudelta paikkakunnalta. Rukouksessa mieleeni tuli näky ikään kuin kivisistä, valtavan suurista kasvoista, joista näkyi vain toinen silmä, joka oli kiinni. Koin, että Jumala halusi vakuuttaa, että vaikka hän saattaa vaikuttaa uneliaalta, hän on vain levollinen ja hänellä on kaikki hallinnassaan. Sitten mieleeni tuli vanha sanonta, jossa hätääntynyt ihminen kysyy Jumalalta: ”Miksi nukut, Herra?” (Ps. 44:24). Kerrottuani tämän pappi sanoi ilahtuneena: ”Aloitin juuri eilen saarnani tuolla lauseella!” Tällaiset ajoitusten yhteen osumiset ovat usein osa Jumalan johdatusta.
***
Alkuvuodesta 2023 sain tällaisen viestin: ”Oli mielenkiintoista kuunnella elävää kerrontaasi kuuntelevasta rukouksesta ja toteuttaa sitä pienessä ryhmässämme. Hellyttävät tiedon sanat ovat ilahduttaneet ja rohkaisseet jälkikäteen todella paljon, vaikka ne aluksi ihmetyttivätkin. Kävin juttelemassa kanssasi kirkon etuosassa. Joitakin asioita sain sanottuakin, itku oli siinä vaiheessa pientä. Kotimatkalla kyynelkanavat sitten aukesivat, rukouksen voimasta. Tuo päivä oli minulle merkittävä. Olen kokenut monenlaisia pieniä arjen ihmeitä ja saanut rukousvastauksiakin. Yhteyteni Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen on uudistunut.”
***
Torstaina 2.3. 2023 New Wine -johtajakonferenssissa Englannin Harrogatessa kesken tilaisuuden mieleeni tuli värikäs kuva, joka yllätti minut täysin. Näin ihmisen sisimmän, joka oli mätänemässä elävältä. Kuva oli niin elävä, että mieleeni tuli ajatus heavyrockyhtyeiden julisteissaan esittelemät elävät kuolleet, zombiet. Värikkään ja vastenmielisen kuvan vuoksi ajattelin, että ovatkohan bändit koskaan tulleet ajatelleeksi, miltä nuo olennot mahtaisivat haista, jos niitä todella olisi olemassa. Näin myös kuvassa, että Jumala pystyy muuttamaan mädäntyvän sisimmän takaisin terveeksi, sillä näin kuvottavan värin muuttuvan takaisin terveen punertavaksi ja puhtaaksi.
Pohdin ja kyselin mielessäni Jumalalta, mitä tämä näky mahtaisi tarkoittaa. Onko kyse koko kansamme tai länsimaiden ihmisten sisimmän pahoinvoinnista vai jonkun henkilökohtaisesta tilanteesta?
Sitten, ehkä minuutin päästä sisäisen näyn näkemisestä, tilaisuuden musiikkia johtava yhtye aloitti ylistyslaulun, jota en ollut koskaan aiemmin kuullut enkä tuntenut, mutta joka kertoi aivan samasta asiasta:
”I was breathing, but not alive
All my failures I tried to hide
It was my tomb
‘Til I met You”
Itkin ilosta kuullessani tuon laulun ja laulaessani sitä muiden mukana. Koin näyssä ja sen yhteensopivuudessa sitä seuranneen laulun kanssa valtavaa Jumalan rakkautta. Koen, että tämän kautta Jumala tahtoo kutsua kaikkia: ”Tervetuloa terveyteen (ilman sisimmän mätää, mitä se sitten kunkin yksilön kohdalla tarkoittaakin), tervetuloa puhtauteen, tervetuloa pyhyyteen.”
Tämä tapahtui torstaina 2.3. Seuraavana maanantaina kävin puhelinkeskustelun, jonka toinen osapuoli yllättäen totesi huomanneensa oman sisimpänsä mätänevän, vaikka en ollut kertonut edellisen viikon näystä mitään. Tuossa vaiheessa koin hiusteni nousevan pystyyn, ja koin Jumalan pyhyyden läsnäoloa jopa pelottavalla tavalla. Torstaina 2.3. kokemani näky oli värikkyydessään ja voimakkuudessaan sitä luokkaa, että sen ääreen oli pakko pysähtyä. Heti perään tuo laulu, ehkä minuutin viiveellä. Sitten tutun sanat samasta aiheesta. Oma sisimpäni todistaa vääjäämättä, että tämä ei voi olla sattumaa. On pakko todeta oma kokemus: nyt Jumala puhuu.
***
Alkuvuodesta 2023 sain tällaisen sähköpostin: ”Ajattelin kirjoittaa sinulle, kun tapahtui sen verran jännä juttu tuossa eilen. Olen tässä ruuhkavuosien keskellä alkanut kuunnella Majatalon tarinoita Dei Plussasta lenkkeillessä ja työmatkoilla. Eilen oli itselläni niin sanotusti pää hajota ja päätin ottaa itselleni omaa aikaa. Lähdin shoppailemaan ja kuuntelin matkalla jälleen Majatalon tarinoita. Matkalla ehdin vihdoin ajatella myös omia ajatuksiani pitkästä aikaa. Juuri ennen kaupan eteen saapumista oli ohjelmassa vieraana ollut Heidi kertonut, kuinka oli nähnyt tulevan aviomiehensä kasvot kolmena yönä peräkkäin ja pian sen jälkeen he olivatkin jo kihloissa. Parkkeerasin auton ja kauppaan mennessäni jäin miettimään Heidin kertomuksia sekä muun muassa Pekka Simojoen risusavottaan liittyvää “sähköpostia Jumalalta”, ja ajattelin, että on se kiva, kun toisille kerrotaan niin suoraan, mitä tehdä, kuulevat Jumalan äänen niin selkeästi tai kokevat vahvasti Jumalan läsnäolon elämässään. Itsestä kun tuntuu, ettei ole ikinä kuullut, nähnyt tai kokenut mitään vastaavaa. Kaupan ovella ajattelin: “Olisihan se kiva, kun joku joskus kertoisi vaikka, että onko tässä mitään järkeä??” Sitten unohdin asian ja keskityin shoppailemaan. Kun lähdin kaupasta, laitoin taas Deiplussan päälle ja lähes saman tien sinä sanoit ohjelmassa jotenkin näin: “Kun tulin tänne tänään, mulle tuli tunne, että joku tätä kuunteleva miettii, onko tässä mitään järkeä.” Löin jarrut parkkihallissa pohjaan ja kelasin taaksepäin, kuulinko tosiaan oikein! Jatkoit Raamatunkohdalla ja sanoit jotain tämän suuntaista: “Mikäli siellä nyt joku miettii, että onko tässä mitään järkeä, niin haluan sanoa sinulle, että rukoile Jeesusta, niin sieltä se löytyy.” Ko. Raamatunkohta sopi jotenkin tosi hyvin omaan tilanteeseeni ja olin ihan puulla päähän lyöty. En tiedä, oliko se tarkoitettu minulle vai ei, mutta ainakin se rohkaisi minua ihan valtavasti monella tapaa!
Eikä tässä vielä kaikki. Kun tulin kotiin, mulla oli valtava halu kertoa asiasta jollekin. Mieleeni tuli vahvasti kolme ystävääni, joille haluan siitä kertoa. Laitoin kaikille viestiä, voinko soittaa ja sain ensimmäisenä kiinni ystävän, joka kertoi ajatelleensa minua juuri tänään ja pohdimme yhdessä, mitä kannattaisi rukoilla. Tulimme siihen tulokseen, että kannattaisi ehkä rukoilla, että Jumala voisi täydentää sitä rakkautta, luottamusta, turvallisuutta ja rauhaa, mitä me ihmiset vajavaisina olentoina emme ikinä pysty toisillemme täysin antamaan. Tätä näkökulmaa en ollut ikinä ajatellut. Toiseksi soitin ystävälleni, joka oli ihmeissään, että kerron hänelle tällaisen jutun juuri nyt, kun hän oli aiemman puhelun jälkeen miettinyt, onko tässä uskomisessa mitään järkeä, kun kaikki tuntuu elämässä menevän vaan pieleen. Hän oli liikuttunut ja totesi, että juuri niinhän hänenkin täytyy vaan tehdä: rukoilla. Kolmannen ystäväni sain kiinni vasta tänään. Hän kertoi, että hän oli miettinyt koko päivän, onko tässä mitään järkeä ja kuinka kauan tällaista jaksaa. Hän sai myös paljon rohkaisua tästä kokemuksestani ja mietimme, että ehkä salaisuus on tosiaan siinä, että Jeesus pitää olla kaikessa keskiössä ja täytyy jaksaa rukoilla.
Ohjelma, jonka kuuntelin, oli nauhoitettu viime syyskuussa. Kuten sanoin, en tiedä, oliko viesti tarkoitettu minulle, mutta jos ei kukaan muu ole vastaanottajaksi ilmoittautunut, niin täällä on yksi -tai oikeastaan montakin! Viestin vastaanottamisessa kesti tosin viisi kuukautta, mutta ehkä silläkin oli tarkoituksensa. Mietin, että ehkä Jumala ei ole puhunut, koska minä en ole kuunnellut, tai pystynyt kuuntelemaan – ennen kuin nyt. Kirjoitin Raamattuuni sinne Kolossalaiskirjeen reunaan: Kun Jeesus on tärkeä, on elämässä järkeä! Tällä sloganilla uuteen viikkoon!
Kiitos teille kaikille Majatalon tarinoista muutenkin – tuntuu, kuin olisi päässyt niiden kautta taas osaksi jotain hengellistä yhteisöä, vaikka onkin vain kuuntelija, ja tarinat ovat tosi mielenkiintoisia ja puhuttelevia! Olkoon tämä rohkaisuna myös sinulle (ehkä jopa sinä tarvitset joskus sellaista), siunausta kevääseesi ja terveisiä myös Pekalle ja Ilkalle!”
***
Sain seuraavan sähköpostin eräältä kirkon työntekijältä 27.12.2022: ”Kiitos tapaamisestamme ja ajastasi minkä annoit minulle. Sain siitä uutta varmuutta elämään sekä suhteestani Jumalaan. Kysyit minulta, onko minulla kielillä puhumisen armolahjaa. Vastasin että ei. Sanoit, että jotain voi tapahtua sillä saralla. Seuraavana aamuyönä heräsin ja näin suuren valkoisen “kaikkinäkevän” silmän, joka laskeutui päälleni. Jumala puhui minulle englanniksi ja vastasin itse hänelle englanniksi. Hullua tässä on se, että puhun surkeaa englantia ja nyt se soljui suustani ilman ongelmia. Sain näyn missä minua puhuteltiin tulevaisuudesta ja Suomen kirkon tärkeydestä Jumalalle. Minulla on taas selkeä visio tulevaisuuteen seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Tuon näyn jälkeen kaikki on mennyt niin kuin Jumala näytti niiden menevän. Kun kysyin, miksi Hän puhuu englanniksi, niin vastaus oli se, että niin minun on pakko keskittyä siihen mitä Hän sanoo, eikä ajatukseni voi tulla tielle. Minua huvitti tämä. Jumala tietää kuinka helposti ajatukseni täyttävät pään omalla melullaan.”
***
Rovaniemellä 8.10.2022 kuulin parantumiskertomuksen kymmenen vuoden takaa. Olin sanonut Sanan ja rukouksen illassa, että jollain paikalla olijalla saattaa olla ”ruusu, ei kukka, vaan sairaus.” Nainen kertoi käyneensä samana päivänä työterveyslääkärillä, joka totesi hänen ylävartalonsa kipeän ihottuman vyöruusuksi. Vaiva oli ollut jo viikon, mitä lääkäri oli pahoitellut sanoen, että nyt lääkkeiden pitäisi olla todella kovia, oikeastaan syöpälääkkeitä. Nainen oli sanonut, että hän ei ota lääkkeitä, vaan hän odottaa, että Herra parantaa hänet. Lääkäri oli naurahtanut ja sanonut: ”Ota nyt ainakin Buranaa!” Nainen oli kokenut vetoa sanan ja rukouksen iltaan, ja kuullessaan sanan ruususta hän oli kokenut sen tarkoittavan häntä. Hän oli tullut rukoiltavaksi, ja Liisa Alanne oli parin kanssa rukoillut, jolloin nainen oli saman tien kokenut jotain tapahtuneen. Illalla hän oli kokeillut tilannetta eikä aiemmin ihoon sattunut paita ollut enää tuntunut kipeältä. Aamulla hän oli oikein hieronut selkää tuolinselkää vasten ja todennut koko vyöruusun hävinneen.
***
Alatornion kirkon perjantaina 7.10. 2022 Se löytyi -missiotilaisuutta Pekka Simojoen ja Sami Aspin kanssa suunnitellessa olin aikeissa ehdottaa Pekan laulua Minä en ole ensimmäinen. Juuri, kun aioin sanoa sen, Sami ehdotti samaa laulua. Kun ottaa huomioon, että Pekka on tehnyt yli 800 laulua, kyse on tuskin sattumasta. Illan päätteeksi rukoillessani erään miehen puolesta mieleeni tulivat tukkisakset, joilla vedettiin kuvassa koivua. Mies totesi, että hän on luvannut kaataa ja vetää naapurin tontilta koivuja, ja pohti, olisiko naapuri evankeliumin kuulemiseen valmis työn ohessa.
***
Sanan ja rukouksen illassa 6.10. 2022 Rovaniemellä vanha tuttuni Liisa, entinen Rovaniemen lähetyssihteeri ja Thaimaan-lähetystyöntekijä, tuli näyttämään minulle uutta harrastustaan eli luonnosta ottamiaan kuvia. Hänen parhaaksi mainitsemassaan kuvassa oli neljä yli lentävää joutsenta. Siitä mieleeni tuli tapahtuma 36 vuoden takaa, mutta en ehtinyt kertoa sitä, sillä tilaisuus oli päättynyt ja suntio odotti pääsevänsä laittamaan kirkon lukkoon. Seuraavana aamuna Liisa lähetti kuvan, johon hän oli liittänyt kohdan Raamatusta. Lähetin hänelle seuraavan tekstin: ”Onpa hieno! Kiitos! Katsoin tämän vasta nyt aamulla, ja koin jotenkin “Jumalan silmäniskuna” sen, että tuo Raamatun jae, Ps. 68:20, on minun ja Kirsin vihkisormuksessa. Se oli myös hääkutsussamme 36 vuotta sitten. Kun näytit eilen joutsenten kuvan, tuli heti mieleeni minun ja Kirsin vihkimistä toukokuussa -86 seuranneella viikolla tapahtunut villihanhien ylilento. Olinkin eilen kysyä, paljonko joutsenia yhteensä oli, mutta kun kirkosta piti lähteä, niin en kysynyt. Olisin kertonut seuraavan: toukokuussa 1986 kuulimme järveltä kummallista ääntä ja lähdimme soutaen katsomaan. Lähemmäs päästyämme näimme aivan kuin maton kelluvan järven pinnalla. Vielä lähempää sitten näimme, että kyse oli valtavasta määrästä lintuja. Yhtäkkiä linnut alkoivat nousta siivilleen ja lensivät veneemme molemmilta puolilta, kahtena parvena. Sitten ne kääntyivät takaisin ja samalla kokoontuivat ilmassa yhdeksi parveksi ja lensivät veneemme yli. Emme ehtineet laskea lintuja, mutta yhdessä ottamassamme valokuvassa näkyy 121 villihanhea. Olimme mykistyneitä, kuin Luojaltamme häälahjan saaneita. Tämän aioin eilen kirkossa kertoa, mutta nyt tuntuu, että onneksi en kertonut, sillä nyt lähettämäsi kuva tuntuu vielä enemmän johdatukselta. Kiitos Jeesukselle!”
***
Ruotsin-matka Härnösandin hiippakuntaan yhteispohjoismaisen kokoukseen 18.-22.8. 2022 oli monella tavalla hieno. Sikäläiseen hiippakuntaan oli tullut uusia työntekijöitä, joilla vaikutti olevan hyvin Jeesus-keskeinen työnäky. Oli upeaa keskustella uskosta ja vapaaehtoisten tärkeästä roolista kirkoissa. Eräässä keskustelussa norjalaisten kollegoiden kanssa kerroin näkemystäni siitä, että kirkko on kuin jäätelökioski, joka tarvitaan jäätelön jakelua varten. Ilman kioskia jäätelöä olisi vaikeaa saada sitä kaipaaville. Kuitenkaan kukaan ei (toivottavasti) ala syödä kioskia, vaan sen sisällä olevaa jäätelöä. Kirkko on hieman samanlainen: rakennetta tarvitaan evankeliumin, Jeesuksen, saamiseksi ihmisten ulottuville. Kuitenkin, surullista kyllä, monet näkevät kirkon vain instituutiona tietämättä, miltä ”kirkon jäätelö” eli Jeesus maistuu, mitä evankeliumi on. Kun olimme hyvästelemässä, yksi norjalaisista totesi: ”Arvostan todella sinun jäätelöäsi!”
***
Kesälomani vuonna 2022 päättyi erikoiseen tapahtumasarjaan, joka alkoi viimeisenä lomapäivänä. Olin rukoillut Jumalaa näyttämään, onko minun kokonaan vaihdettava työpaikkaa syyskuussa edessä olleen kolmen kuukauden virkavapauden jälkeen. Pyysin merkiksi mieleeni tullutta sairauslomaa.
Vaimoni huomasi aamulla vasemman silmäni olevan turvoksissa. Varasin ensimmäisen työpäivän aamuksi työterveyslääkärille vastaanottoajan ja kuvittelin saavani antibioottitipat päästäkseni työporukan mukana sovitulle matkalle Tallinnaan. Lääkäriin ajellessa aloin nähdä kaiken kahtena ja lääkärin todettua, että kyseessä ei ollutkaan silmätulehdus, matka jatkui keskussairaalaan. Silmäyksikkö ei löytänyt silmistä vikaa ja päädyin neurologiayksikön tutkittavaksi. Siinä vaiheessa, kun tajusin etsinnän kohteena olevan näköhermon tulehduksen, joka olisi voinut olla alkavan MS-taudin ensioire, alkoi rukouksiini tulla vakavampia sävyjä. Lääkärit etsivät myös merkkejä aivoverenkierron häiriöistä tai aivoverenvuodosta, mikä magneettikuvauksen aikana laittoi rukoilemaan voimaa ottaa vastaan diagnoosi ja lopputulos, olisi se sitten kuinka vakava tahansa. Lopputulos oli kuitenkin helpottava. Näin kaiken kahtena nelisen päivää, päätä särki vielä pari päivää pitempään ja seurauksena oli kahdeksan päivän ajokielto ja sairausloma. Lääkäri näytti minulle lopulta magneettikuvan, jossa kuulemma (en tajunnut kuvasta mitään) näkyi yhdessä kohdassa paksuuntuma. Syynä oli vasemman silmän alapuolisen silmänsäätäjälihaksen tulehdus, minkä vuoksi silmät eivät toimineet kunnolla yhdessä. Oireet olivat pelottavia, mutta hoito oli lopulta pelkästään lepoa ja odotusta ilman lääkkeitä. Rukousvastaus oli mielestäni elämäni tarkin, vaikkakaan ei tietenkään merkittävin, ja vahvisti osaltaan aiettani työpaikan vaihtamiseen.
***
Missioviikolla Tansaniassa 13.-24. 6. 2022 kiertäessämme talosta taloon eräässä pihassa oli porukkaa juomassa alkoholia ja piispa totesi heti minulle: ”Tämä on laittoman viinanmyyjän talo”. Kuultuaan kutsun tulla seurakuntaan mies kysyi: ”Joudunko luopumaan tästä, mistä saan oman ja perheeni elannon?” Piispa vastasi: ”Pastori Jukka vastaa tähän ensin, sitten minä voin vastata.” Toivuttuani muutaman sekunnin piispan aiheuttamasta yllätyksestä puhuin alkoholin aiheuttamista haitoista ja siitä, miten Suomessa hoidetaan näitä haittoja. Sitten kuulin sanovani: ”Kysyt työsi järjestymisestä ennen kuin olet oppinut tuntemaan Jeesuksen ja seurakunnan. Se on sama kuin tahtoisit saada lapsia ennen kuin olet oppinut tuntemaan vaimosi. Jeesus järjestää kyllä sinulle työtä, mutta se on vasta Jeesuksen tuntemisen hedelmää. Tule ensin seurakuntaan ja opettele tuntemaan Jeesus!” Viinanmyyjä katsoi minua tiukasti silmiin ja sanoi jotain swahiliksi. Se käännettiin: ”Minä ymmärrän, mitä sinä tarkoitat!”
***
Tansanian-missioviikolla 13.-24. 6. 2022 raamattuopetuksen ja aamiaisen jälkeen lähdettiin ryhmissä vierailemaan ihmisten kodeissa. Paikallisten evankelistojen ja meidän suomalaisten muodostama joukko kulki juttelemassa, rukoilemassa ja kutsumassa ihmisiä ulkoilmakokoukseen ja rukouspalveluun. Piispa Gulle halusi minut omaan ryhmäänsä, jossa jouduinkin opettamaan Raamatusta joka ikisessä paikassa, mikä olikin palkitsevaa. Joka pihassa minulle tuli eri raamatunkohta mieleen. Eräs mies kaarsi pyörällään luoksemme ja alkoi keskustella swahiliksi piispan ja muiden ryhmäläistemme kanssa. Minulle tuli heti mieleen Roomalaiskirjeen neljännen luvun jakeet: ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. – – – Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.” Kun sitten keskustelua vihdoin alettiin kääntää, piispa sanoi heidän keskustelleen miehen saamasta palkasta ja siitä, mihin rahat menevät. Oli hauskaa huomata johdatus tässäkin eli saada mieleen samaa aihepiiriä koskeva raamatunkohta!
***
Tansaniassa 13.-24. 6. 2022 jokavuotisella Missioviikolla totuttuun tapaan muurarit rakensivat viikon aikana Nzelaan uuden kirkon. Rakennustyömaan viereisellä kentällä aamut alkoivat rukouksella ja raamattuopetuksella kello 6:00. Nuo raamattuopetukset olivat minun vastuullani.
Jo Suomessa olin kokenut, että minun pitää opettaa tietystä aihepiiristä ja raamatunkohdasta. Toisen puheeni kohdalla minulla oli kuitenkin ongelma: vaikka olin rukoilut asiaa pitkään, en tiennyt, millaisella esimerkillä tai vertauksella saisin tehtyä selväksi, miten toisistaan eroavat eri seurakuntanäkemykset: elämmekö oman yrittämisemme vai Jumalan Pyhän Hengen voiman varassa? Herätyskelloni oli laitettu soimaan kello viideltä ja menin nukkumaan rukoillen, että Jumala antaisi minulle jonkun paikallisille ymmärrettävän ajatuksen, jolla voisin avata opetustani. Aamulla neljältä eli tunti ennen herätyskellon hälytystä heräsin selvä vertaus mielessäni. Minun pitäisi kertoa polkupyöräkirkosta ja moottoripyöräkirkosta, ja toisaalta polkupyöräavioliitosta ja moottoripyöräavioliitosta. Toisessa voima riippuu vain minusta itsestäni tai ihmisestä, toisessa voima tulee ulkopuolelta, Pyhältä Hengeltä. Oli upeaa oivaltaa itsekin, kuinka hyvin vertauskuva sopii Tansaniaan, jossa polkupyörät ja moottoripyörät ovat evankelistojen ja pappien perusvälineitä. Efesolaiskirjeen viidennen luvun opetuksen mukaan juuri Pyhä Henki on sekä avioliiton että seurakunnan ja Kristuksen välisen suhteen mahdollistaja. Jälleen kerran koin Jumalan johdattaneen, tällä kertaa puheen valmistelussa.
***
Keski-Saksan Evankelinen kirkko järjesti Wittenbergissä kumppanuuskonferenssin 7.-12.5.2022 otsikolla ”Becoming a Church of just Peace” (Matkalla oikeudenmukaisen rauhan kirkoksi). Osallistujia oli Englannista, Intiasta, Puolasta, Ruotsista, Saksasta, Slovakiasta, Suomesta, Tansaniasta, USA:sta ja Valko-Venäjältä. Oli hienoa tutustua hyvin erilaisista taustoista tuleviin kirkkojen edustajiin. Ensimmäisellä illallisella löytyi merkillisiä yhtymäkohtia omaan elämääni. Kuulin katkelman keskustelusta, jossa mainittiin Birminghamissa, Englannissa, sijaitseva Woodbrooke-college, jossa olen käynyt vain kerran. Kerroin illallisen aikana keskustelukumppaneille, että juuri siellä sain aikoinaan sellaisen ensimmäisen näyn, jonka kerroin julkisesti muille. Keskustelu tästä näystä ja sen kertomisesta avasi mielestäni upean, ihmettelevän ilmapiirin minun ja monen muun konferenssivieraan välille. Se jatkui koko monipäiväisen tapahtuman ajan ja palasimme usein keskustelemaan Jumalan tekemistä ihmeellisistä asioista, johdatuksista, profetioista, parantumisista jne. Useampi keskustelukumppani kertoi suorastaan liikuttuvansa, vaikka osa heistä oli hyvin erilaisilla linjoilla hengellisesti ja teologisesti. Keskusteluyhteys avautui merkillisen hienolla tavalla, minkä koin Jumalan avaamana, hoitavana asiana eri maiden edustajien välillä.
***
Majatalo-kiertueelta 24.-27.3.2022 pari palautetta:
”Olihan se semmoinen ilta, että siitä on riittänyt puhetta, ja valtavasti ollaan saatu hyvää palautetta! Kiitos Jumalalle teistä! Ihmiset saivat kuulla evankeliumia ja saatiin yhdessä ylistää! Tekee mieli kertoa oma kokemukseni… Koko illan koin jotenkin suurta rauhaa ja iloa… Mutta sitten vielä illalla, kun te siellä pienessä Yariksessani olitte kyydissä, sain kokea jotain ihmeellistä tunnetta, jota voisi kuvailla sanalla “hyväksyntä”. Jukka vielä profetoikin minulle ja se osui ja upposi… En ole pitkään aikaan saanut kokea niin konkreettista Isän rakkautta… Siitä olen älyttömän kiitollinen edelleen! Yhteys on valtava lahja!”
Eräs mies kertoi parantuneensa selkäkivusta ja uudistuneensa hengellisesti, yhden illan aikana! Takana oli kuulemma jo 50 vuotta uskossa.
***
Seinäjoella 10.4.2022 Törnävän kirkossa pidetyssä Ilta Lakeudelle -messussa Jukka laittoi ihmiset siunaamaan toisensa pareittain. Myöhemmin eli toukokuun 19. päivä Oulun piispan entinen eritysavustaja kertoi, että hänen tuttavansa oli ollut illassa alakuloisena ja väsyneenä. Hän oli ajatellut, ettei jaksa olla kenenkään parina ja että toivottavasti siunaus yltää häneenkin. Rukouksen aikana hän oli kokenut, että aivan kuin hänen käsivarttaan pitkin olisi virrannut vettä. Tilaisuuden jälkeen hänen ei tarvinnut enää pitää käsivarressaan tukea, jota hän oli pitkään käyttänyt.
***
Tikkakosken kirkossa 27.2.2022 sain kuulla eräältä henkilöltä, että moni syöpäkasvain oli kadonnut häneltä sen rukouksemme jälkeen, jonka rukoilimme yhdessä hänen terveytensä puolesta viimeksi, kun olin siellä saarnaamassa. Hänen kerrottuaan rukouksesta selityksenä syöpäkasvainten häviämiseen lääkäri oli sanonut: ”Niin se on!”
***
Yhteisöhautomon lähijaksolla Orivedellä 12.11.2021 tuli merkillinen rukousvastaus. Erään tilaisuuden vetäjä pyysi rukoilemaan oikealla puolella seisovan henkilön puolesta. Jukan mieleen tuli kuva, jonka hän kertoi miehelle. Kuva oli kaivinkoneesta, ja mies vastasi heti: ”Minulla on juuri sellainen.” Jukka lisäsi, että kuva on siitä erikoinen, että kauha on väärinpäin. Mies vastasi heti: ”Juuri niin se on minun koneessani. Olen turvehommissa.” Hän lähetti kuvan myöhemmin viestinä, ja kone juuri sellainen kuin millaisena Jukka sen näyssä näki. Jostain syytä Jumala halusi näyttää meille, että hän tietää tämänkin yksityiskohdan miehen elämästä.
***
Turussa 30.8.2020 kolme henkilöä tuli kiittämään aiemman Naantalin-Majatalon rukousseminaarista. He kertoivat, kuinka he kuuntelevassa rukouksessa olivat saaneet hyvin rakentavia kuvia toinen toiselleen. He tahtoivat kertoa, kuinka kiitollisia he olivat, kun he olivat tätä kautta löytäneet uuden ulottuvuuden Pyhän Hengen todellisuudesta.
***
Majatalo-illassa Seinäjoella 14.2.2020 monet tulivat kertomaan, kuinka kuuntelevan rukouksen yhteydessä toisilleen tuntemattomat ihmiset saivat rohkaisevia ja toistensa elämään osuvia sanoja yllättävillä tavoilla. Niistä yksi esimerkki: Illan päätteeksi eräs mies tuli kysymään minulta, voisiko hän vaihtaa muutaman sanan kanssani. Sitten hän kertoi, että kun illassa rukoiltiin pareittain, hiljaa kuunnellen, hänen mieleensä nousi sana ”poika”. Hän kuitenkin ajatteli, että se on vain hänen mielikuvitustaan, ja jätti sen sanomatta. Kun rukoushetki päättyi, hänen rukousparinaan ollut nainen pyysi, että hän saisi jättää rukousaiheeksi poikansa, josta hän on huolissaan. Silloin mies sanoi, että juuri se oli tullut hänen mieleensä, mutta hän ei ollut kehdannut sanoa sitä. Molemmat olivat tohkeissaan: nainen siitä, että Jumala oli puhunut hänen huolenaiheestaan toiselle, ja mies siitä, että hän kuuli Jumalaa oikein!
***
Tässä yksi esimerkki osuvista profetioista vastuunkantajaretriitissä: mieleeni nousi Mark. 6:31, kutsu lepäämiseen Herran kanssa, mikä oli kuulemma hyvin koskettava kiireisen työjakson jälkeen. Vielä tarkempi oli mieleeni tullut outo mielikuva polkupyörän takarenkaasta, joka nyki tuntuvasti pyörällä ajaessa. Osallistuja, jolle New Wine ja Pyhän Hengen armolahjat olivat uusia asioita, oli ihmeissään. Hän kertoi sairastuneensa pahasti ja joutuneensa olemaan levossa kuukausitolkulla. Rakas lenkkeily oli ollut pakko jättää, ja kun kuntoutus oli hieman edennyt, hän oli ottanut yhden perheen polkupyöristä ja alkanut tehdä pyörälenkkejä. Pyörässä oli kuitenkin ollut vikana rasittava takarenkaan nykiminen. Osallistujalle kävi selväksi, että armolahjojen antaja halusi näyttää hänelle, että hän tuntee hänen elämänsä.
***
Kyyjärven Kuunteleva rukous -tilaisuudessa 24.11.2019 minulle kerrottiin profetioita samoilla sanoilla kuin vuoden 1999 tammikuussa ensimmäisessä New Wine -retriitissäni. Hienoa tässä työssä on se, että saan itsekin virvoittua samalla kun saan auttaa muita armolahjojen käytössä.
***
Perjantaina 1.11.2019 sain puhelun, joka tuli Naantalissa lauantaina 26.10.2019 Majatalo-illassa olleelta mieheltä. Rukoilimme illassa mm. sairaiden puolesta. Pyysin rukousta haluavia nostamaan kätensä ja sitten muita ihmisiä menemään näiden kätensä nostaneiden luokse. Mies kertoi, kuinka hänen luokseen oli tullut noin 12–13-vuotias tyttö, joka oli laittanut kätensä hänen olkapäälleen. Mies kertoi rukoilleensa aivan toisen vaivan puolesta, mutta seuraavana aamuna hän huomasi, että vuoden kestäneet selkäkivut olivat hävinneet. Hän odotti muutaman päivän ajatellen, että ehkä kyse oli vain väliaikaisesta asiasta ja että ehkä hän oli vain istunut paremmassa asennossa tms. Nyt hän kuitenkin jo itsekin luotti siihen, että Jumala otti kivut pois.
***
Lapuan hiippakunnan johtamisen päivillä Seinäjoella 2019 kolme pappia tuli puhumaan rohkaisevista kokemuksista, jopa ihmeistä, kuuntelevan rukouksen yhteydessä. Yksi heistä kertoi, ettei hän ”näe” koskaan mitään hengellisesti, mutta kuuntelevassa rukouksessa hän oli rukoillut vieraan miehen ja naisen puolesta ja ”nähnyt” jopa heidän ammattinsa! Mies ja nainen olivat pyyhkineet kyyneleitään ja ihmetelleet, onko Jumala heistä näin kiinnostunut. Kiitin pappeja palautteesta ja totesin, ettei tämä nyt sitten ole aivan turhaa. ”Ei todellakaan! Tämä on mahtavaa! Älä missään tapauksessa lopeta!”
***
Raamattu- ja lähetyskurssilla 15.–16.12.2018 Virossa näytin, kuinka sairaiden puolesta voisi rukoilla. Mallikappaleeksi suostuneen koripalloilijan jalkaan, joka oli syövän vuoksi leikattu ja josta hermot olivat vaurioituneet leikkauksen yhteydessä, palasi tunto.
***
Yksi itseäni vahvasti kannustanut viesti tuli kahdelta pastoraalikurssiin osallistuneelta papilta. He tulivat erikseen luokseni piispan päivän aikana ja totesivat, etten missään tapauksessa saa lopettaa erilaisten rukoustapojen opettamista. Toinen heistä kertoi, ettei oikein aluksi tiennyt, mitä ajatella näistä rukoustyyleistä, niin vierailta ne tuntuivat. Nyt hän kertoi niiden muuttaneen koko hänen tapansa hoitaa papin työtä.
***
“Olin mukana majataloillassa Korpilahdella 31.3.2019. Pekka [Simojoki] pyysi ilmoittamaan, jos jotain paranemista tapahtuu. Olen sairastanut sepelvaltimotautia n. 30 vuotta ja verenpaineet ovat olleet lääkityksestä huolimatta korkeat eli reilusti yli normaaliarvojen. Tällä viikolla tajusin, että on jotain outoa koska paineet ovat laskeneet tasolle 116/71/52. Näin alhaisia lukemia ei ole ennen ollut. Kyse ei ole yhdestä mittauksesta vaan näin on ollut monta päivää peräkkäin. Ihmeellistä!”
***
”Kajaanissa rukousjakson sairaidenparannus osassa poikamme nosti kätensä, kun hänellä on paha ja kipeä ihottuma. En asiaa sen kummemmin enää ajatellut tai muistellut kunnes isä ihmetteli, ettei ole tarvinnut laittaa kortisonirasvaa pojalle. Ja muistin Kajaanin rukoukset: pikkuisen pojan hartaan pyynnön, ettei enää olisi kädet kipeänä. Totta tosiaan; matkan jälkeen ei ole kertaakaan laitettu minkäänlaista rasvaa, ei kortisonia eikä perusrasvaa, ja pojan ihottuma on kokonaan poissa!”
***
Olin Majatalo-illassa 9.9.2018 Temppeliaukion kirkossa Helsingissä yhdessä Pekka Simojoen, Ilkka Puhakan, Make Perttilä Bandin ja Lauluyhtye Saviastioiden kanssa. Saimme hienon palautteen: ”Anteeksi jos häiritsen työpäivääsi. Mutta tuntuu vain siltä, että pitää kertoa viime sunnuntain Majatalo-illan kokemuksesta. Iltahan oli todella mahtava. Etukäteen vähän mietin, että pystynkö istumaan koko kaksituntisen paikoillani. Kohta jo 10 vuotta sitten loukkasin häntäluuni talvisessa liukumäessä. Varsinkin puisilla kirkonpenkeillä istuminen on ollut todella hankalaa sen jälkeen. Muistin, että kirkossa on pehmustetut tuolit, joten lähdin Majatalo-iltaan toivoen, että kestän istumisen. – Muuten olisin kuin mato ongenkoukussa. Jossakin vaiheessa kehotit nousemaan heitä, joilla on jokin sairaus. Ajattelin, että vaikkei loukkaantunut häntäluuni olekaan sairaus, vaivaa se minua niin paljon, että sen puolesta kannattaa rukoilla. Lopun tiedätkin, rukoilit ja asia oli kannettu Hyvän Jumalan hoitoon. Vasta maanantaina tajusin että kipu on loppunut! Eikä sitä enää ole. Kiitos Hyvän Jumalan! Ja kiitos sinulle Jukka, että olet kuuliainen kutsullesi.”
***
Evankelistapäivien raamattuopetuksen yhteydessä 16.8.2017 sovelletun Isä meidän -rukouksen aikana laitettiin ryhmissä kädet yhden ihmisen päälle kerrallaan. Sauli Manninen kertoi 11.9. minulle puhelimessa, että hänelle tapahtui rukouksen aikana seuraavaa. Hänen selkänsä oli iskiaksen vuoksi kipeä. Hän kertoi olleensa paikalla särkylääkkeen voimalla, ja selän kierrot saivat hänet näkemään tähtiä kivun vuoksi. Kohdassa, jossa mainitsin, että jos joku sairastaa jne., hän tunsi lämmön selässään, vaikka hän ei odottanut mitään. Selässä ei ole ollut kipua sen jälkeen. Lihakset olivat olleet jäykkänä kivun jäljiltä muutaman päivän, mutta kipu oli poissa.
***
Savonlinnassa lauantaina 16.9.2018 mieleeni nousi kesken Majatalo-illan rukousosuuden kuva, jossa kirkon takaosan pylväiden lähellä oli mies, joka oli hyvin ahdistunut. Sanoin asian ääneen ja kerroin, että koen Jumalan tahtovan vapauttaa hänet tuosta ahdistuksesta. Kukaan ei reagoinut, joten ajattelin, että kyse oli omasta mielikuvituksestani. Maanantaina sain kuitenkin sähköpostin, jossa tuo mies ilmoittautui. Hän oli kuullut sanani ja tarkistanut vielä vierustoveriltaan, oliko hän kuullut oikein. Olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien, ja Jumala on vastannut ihmeellisellä tavalla useisiin seikkoihin ja ulkoisiin olosuhteisiin, jotka ahdistusta ovat aiheuttaneet. Tämä on tapahtunut ilman minkäänlaista ihmisten yrittämistä ko. asioiden suhteen.
***
Tapasin Virossa 16.12.2017 nuoren miehen, joka oli ollut aiemmin mukana vetämissäni tilaisuuksissa. Olin kuulemma jutellut hänelle kielilläpuhumisesta ja ”nähnyt” kuvan, että hän saa tuon lahjan. Olin antanut ohjeeksi, että hän voi laittaa jotain hengellistä musiikkia soimaan, mieluummin vieraskielistä, ja rukoilla, että Pyhä Henki antaisi tuon lahjan. (Tuo vieraskielinen musiikki siksi, että äidinkielellämme kontrolloimme niin ankarasti sitä, mitä suustamme tulee, että vaikka Pyhä Henki tahtoisi antaa kielilläpuhumisen lahjan, me jotenkin tulemme estäneeksi sen.) Nyt hän kertoi kaikille paikalla oleville, että näin oli myös tapahtunut.
***
Ennen rukousosuuttani Majatalo-illassa Jaanin kirkossa Tallinnassa 3.2.2018 mieleeni tuli kuva naisesta, jonka vasemmassa polvessa oli jokin ongelma. Kun sitten kysyin, onko jollakin vasen polvi kipeä, näin heti yhden käden nousevan. Rukoilimme sitten toistemme puolesta erilaisten syiden vuoksi, niin kuin yleensäkin illoissa teemme. Illan loputtua nainen tuli kysymään Pekka Simojoelta: ”Missä se poika on?” Pekka kysyi: ”Mikä poika?” ”Se, joka puhui siitä polvesta.” ”Ai Jukka? No, tuossahan se on.” Sitten nainen tuli näyttämään polveaan, joka oli kuulemma ollut aivan jäykkä ennen iltaa, mutta ”vaikka 87 vuotta on mittarissa, niin nyt jalka nousee näin hyvin”! Ikä oli hyvä selitys sille, miksi minä vaikutin ”pojalta”! Samassa illassa eräs toinen tuli uskoon, niin kuin yleensä aina Majatalo-illoissa tapahtuu monille, ja paikalliset seurakuntalaiset lupasivat huolehtia hänen seurakuntayhteydestään.
***
Majatalo-kiertueelta helmikuun alusta 2017 yksi pieni välähdys rukouksesta: Rumpalimme pyysi rukousta, koska olo oli surkea ja illan viimeisten laulujen aikana häntä oli pelottanut, jaksaako hän soittaa loppuun asti alkavan flunssan vuoksi. Rukoilimme, ja seuraavana aamuna hän kertoi sairauden oireiden hävinneen.
***
Toukokuun 2017 matka Luterilaisen maailmanliiton yleiskokoukseen Namibiaan oli monipuolinen kokemus. Sain kokea merkillistä johdatusta kokouksen aikana. Tavoitteenani oli tavata Etelä-Afrikan ja Intian luterilaisten kirkkojen edustajia neuvotellakseni heidän kanssaan mahdollisesta kumppanuussopimuksesta. Samoin olin rukoillut, että tapaisin Etiopian kirkon edustajia, sillä halusin kuulla tuon nopeimmin kasvavan kirkon kuulumisia ja saada ehkä hengellistä rohkaisua. Ensimmäinen kokouspäivä alkoi jumalanpalveluksella. Viereeni tuli ”sattumalta” juuri sen intialaisen kirkon edustaja, joka minun piti tavata. Samalla tavalla tapasin jo ensimmäisenä päivänä kaikki viisi kirkon edustajaa, jotka halusinkin tavata, etsimättä heitä millään tavalla. Huomasin yhä uudestaan seisovani juuri oikean henkilön vieressä. Kun paikalla oli noin 800 edustajaa, on merkillistä, kuinka osuin aina oikeisiin paikkoihin.
***
Majatalo-kiertueelta 5.–7.2.2016 saimme sähköpostissa seuraavan palautteen: ”Majatalo-illan lopussa rukoiltiin sairaiden puolesta. Vasta seuraavana aamuna töihin mennessä ja töissä ollessani ihmettelin oloani. Oli kevyt ja vapaa olla, mikään asia ei ahdistanut. Totesin, että Jumala kuuli kuitenkin sydämeni huokauksen epätoivon hetkellä, eikä minun tarvinnutkaan alistua uudestaan masennuksen valtaan. Tänä päivänä voin vain kiittää Jumalaa siitä sisäisestä ilosta ja vapaudesta, jonka olen saanut Häneltä.”
***
Vuonna 2015 Seurakuntatyön johtamisen päivillä, jossa ovat koolla hiippakunnan kirkkoherrat, johtavat kappalaiset ja talouspäälliköt, eräs pappi kertoi, kuinka hänen kipeä ranteensa oli parantunut, kun rukoilin sen puolesta toukokuussa.
***
Majatalo-illassa Siilinjärvellä 26. syyskuuta 2015 eräs nainen kertoi Pekka Simojoelle tulleensa pari vuotta aiemmin Kuopiossa Majatalo-iltaamme keppien varassa. Murtunut jalkapöytä ei ollut luutunut kuukausien odottelusta huolimatta, ja otettuaan kuvat kirurgi oli ilmoittanut, että jalka on leikattava. Illassa oli rukoiltu tapamme mukaan myös sairaiden puolesta, ja seuraavana päivänä nainen oli todennut, että jalka tuntuu paremmalta. Hän otti yhteyttä sairaalaan pyytäen uutta kuvausta, mutta sitä ei nähty tarpeelliseksi, kun edelliset kuvat olivat aivan tuoreet. Naiselle annettiin kuitenkin kirurgin puhelinnumero, jotta hän voisi soittaa tälle itse. Kirurgi oli todennut saman kuin muutkin: kuvat olivat tuoreita, joten uusiin ei ollut tarvetta. Naisen pyytäessä hän kuitenkin kirjoitti lähetteen kuvauksiin. Kuvat saatuaan kirurgi oli soittanut naiselle ja kertonut, että ei ymmärrä tapahtunutta. Leikkaus peruttiin, sillä sille ei ollut enää tarvetta.
***
Johtajaretriitissä 5.–7. lokakuuta 2015 sain roppakaupalla rohkaisua. Eräs osallistujista kertoi käyneensä 16 vuotta sitten yhdessä tilaisuudessa, jossa olin ollut vetäjänä. Olin kuulemma rukoillut hänen puolestaan, ja hän oli tullut uskoon. Toisen osallistujan puolesta rukoillessani mieleeni tuli kuva kielilläpuhumisesta. Kysyin häneltä, puhuuko hän kielillä tai onko asia edes tuttu hänelle. Hän kertoi, että asia on tuttu mutta että hänellä ei ole kielilläpuhumisen lahjaa. Rohkaisin häntä odottamaan tuota lahjaa ja kerroin, että hän voisi saada sen esimerkiksi seuraavana yönä tai hän voisi kokeilla vaikkapa hyräillä kotona jonkin hengellisen laulun mukana. Oma liiallinen kontrolli voi silloin väistyä ja ehkä lahjan voi ottaa vastaan helpommin. Osallistuja kertoi myöhemmin retriitissä, että samalla kun käännyin lähteäkseni rukoilemaan jonkun toisen puolesta, hän alkoi puhua kielillä. Hänen kämppäkaverinsa sanoikin hänen jutelleen uudella kielellään loppuretriitin ajan.
***
Majatalo-ilta Pyhäjärvellä 1. marraskuuta 2015 alkoi puhuttelevasti, kun Tapio Laakso, joka oli minua vastassa seurakuntatalon eteisessä, kertoi olevansa seisomapotilas selkänsä vuoksi. Kysyin, onko selän puolesta rukoiltu, ja vastaus oli kieltävä. Rukoilimme, ja yllätyksekseen Tapio pystyi istumaan koko illan ja taivuttamaan käsiä lattiaan illan päätteeksi.
***
Armolahjakoulutuksen lopussa Jyväskylän Vapaakirkolla 21.2.2015 mieleemme tuli tiedon sana rintakivuista tms. ongelmasta rinnan alueella. Kukaan ei pyytäessämme tullut esiin ja ajattelimme, että ehkä kyse oli vain omasta mielikuvituksestamme. Tilaisuuden jälkeen kuitenkin eräs mies tuli rukoiltavaksi tämän sanan vuoksi. Hän kärsi rytmihäiriöistä niin pahasti, ettei hän voinut käydä lenkillä, ja niiden vuoksi hänellä oli voimakas kuolemanpelko. Tämä Markku-niminen mies tuli toiseen tilaisuuteen 28.4. varta vasten kertomaan parantuneensa noista sydänvaivoista. Sydänvaivat olivat helpottaneet ja kuolemanpelko hävinnyt. Hän kertoi tekevänsä nyt pitkiä lenkkejä ja antoi luvan myös tämän kertomiseen.
***
Yksi kuuntelevaan rukoukseen osallistunut ihminen tuli omien sanojensa mukaan uskoon koettuaan hänelle sanotut sanat niin osuviksi, ettei sellainen ole mahdollista muuta kuin Jumalalle. Tämän talvikauden (2015) aikana muutamat ovat tulleet kertomaan tulleensa uskoon. Heitä on ollut useampia kuin kertaakaan aiemmin ollessani hiippakuntasihteerinä. Tämä on hyvin rohkaisevaa! Myös muu säännöllinen palaute tiedon sanojen osuvuudesta on tärkeää.
***
Teologisella instituutilla 15.12.2014 pidetty tilaisuus tuntui toimivan hyvin. Kuuntelevan rukouksen aikana mieleeni nousi kuva perhosen siivistä, kun ne aukenevat hitaasti kotelovaiheen jälkeen. Koin, että jonkun elämässä on tullut ikään kuin aika saada siivet Jumalan valtakunnassa. Koin sen olevan erityisesti eräälle rukousryhmälle ja kerroin sen. En maininnut, että koin sen olevan nimenomaan ryhmän yhdelle miehelle, mutta hän kertoi saman tien nähneensä mielessään myös kuvan perhosen avautuvista siivistä! Saimme mieleemme saman kuvan, mikä on puhuttelevaa.
***
Viimsin kirkkopäivillä Virossa 9.–14.9.2014 eräänä iltana mieleeni nousi rukouksen yhteydessä muutama tiedon sana, joista yksi oli golf. En tunne hyvin Viron kristillisyyttä, mutta ajattelin, että tämän mielikuvan täytyy olla jotenkin pielessä, sillä golf ei pelinä ole kovin yleinen edes Suomen seurakuntaväen piirissä. Sanoin kuitenkin asian muiden tiedon sanojen yhteydessä. Kukaan ei tullut kertomaan, että asia olisi koskettanut. Seuraavana päivänä luokseni tuli kuulemma hyvin tunnettu europarlamentaarikko vaimoineen ja kertoi, että he olivat olleet paikalla edellisenäkin iltana ja että golf oli heidän mielestään tarkoittanut heitä. Hölmö yksityiskohta sinänsä, mutta minulle se oli taas vahvistus sanojen osuvuudesta.
***
Wycliffe Raamatunkääntäjien kesätapahtumassa Bergvikissä 9.8.2014 ryhmässäni ollut mies kertoi minulle selkeän vastauksen rukoukseen, jota olin rukoillut koko menomatkan. Hänkään ei kuulemma ”koskaan kuule Jumalan sanoja”, mutta kertoi minulle liian tarkan vastauksen, jotta se voisi olla sattuma.
***
Rukoustapahtumassa Ryttylässä 12.4.2014 tapahtui taas rohkaiseva asia. Opetin kanavassa kuuntelevasta rukouksesta ja kerroin eräänä esimerkkinä tarkoista tiedon sanoista sen, että joskus mieleen saattaa nousta tuntemattoman henkilön nimi. Osallistuin erääseen ryhmään ja mieleeni tuli erään ihmisen puolesta rukoillessa nimi Debora. Kerroin tuon nimen ja siihen mielessäni liittyvät raamatunkohdat ja ajatukset. Tuo henkilö sanoi, että se on hänen nimensä ja että sanoin samat asiat, joiden perusteella hänen vanhempansa olivat päättäneet antaa hänelle tuon nimen. Sekä minulle että hänelle tuo hetki oli tärkeä, niin kuin voitte kuvitella. Ilman Jumalan Hengen työtä tällainen olisi ihmiselle mahdotonta.
***
Jyväskylän Vapaaseurakunnan nuorten ja nuorten aikuisten Urban Light -illassa 15.5.2014 rukoilimme toistemme puolesta erityisesti parantumista. Yksi tyttö kertoi julkisesti illan päätteeksi päässeensä voimakkaista lihaskivuista saman tien.
***
Saksalaisten papiksi opiskelevien ryhmä oli hiippakunnan vieraana 22.–26.5.2014. Toimin ryhmän isäntänä ja tutustuimme hiippakuntaan ja useisiin seurakuntiin ja olimme mukana myös pappisvihkimyksessä. Rukoilin ryhmän puolesta etukäteen ja näin mielessäni naispuolisen hahmon. Oli merkillistä sitten tavata henkilö, joka sopi tuohon näkemääni kuvaan. Mietin, pitäisikö tämä sanoa hänelle, ja rukoilin asian puolesta. Sitten lauantaina 24.5. istuin Ähtärin Honkiniemessä yksin ulkona juttelemassa Kirsin kanssa puhelimessa, kun tuo henkilö käveli luokseni yksin. Uskaltauduin kertomaan asian hänelle, ja seuraavana päivänä hän tuli pyytämään rukousta erään aiheen puolesta. Saman ryhmän kanssa vierailimme Seinäjoen seurakunnan Tuomasmessussa, ja siellä kuulimme todistuspuheenvuorossa, kuinka puhuja oli saanut Jumalalta näyn. Paluumatkalla autossa vieressäni istunut kaveri totesi, ettei hän ollut ikinä kuullut kirkossa mitään vastaavaa, ja harmitteli, kun nykyään tällaista tapahtuu niin harvoin. Kerroin hänelle omasta tavastani rukoilla ja näyistä, joita Jumala tuntuu antavan aina, kun on tarpeen. Illan päätteeksi kokeilimme kuuntelevaa rukousta ryhmissä. Kaikki kokivat ainakin osan niistä sanoista, mitä heille sanottiin, osuviksi, jotkut käsittämättömän tarkoiksi. Oli mm. upeaa kuulla, kuinka kaksi henkilöä kertoi saaneensa saman kuvan mieleensä yhtä aikaa. Toinen heistä oli juttukaverini autosta. Oletan, että monen käsitys Jumalan läsnäolosta mullistui. Jeesuksen opetukset ovat edelleen totta, ja hän haluaa auttaa ihmisiä läheiseen suhteeseen kanssaan, ei vain asioiden opilliseen hahmottamiseen.
***
Helmikuun 24. päivä 2014 sain sähköpostin tutulta, jonka perheen kouluikäinen oli kärsinyt vajaan vuoden vatsan alueen kivuista. Asiaa oli yritetty turhaan parantaa mm. umpisuolileikkauksella, ruokavalioilla ja levolla. Urheiluharrastukset olivat jääneet väliin ja mieli oli maassa. Tutkimuksia oli tehty valtavasti, vastaanotoilla ja osastolla. Rukoiltukin oli paljon, mutta asia ei ollut ratkennut. Vastasin viestiin ja rukoilin lyhyesti asian puolesta. Seuraavana päivänä sain viestin, jossa tuttuni kertoi heränneensä yöllä ajatukseen, että pitää mennä tietyn lääkärin luokse. Käynti onnistuikin seuraavana päivänä, ja lääkäri fysiatrina löysi heti syyn, jota muut eivät olleet ymmärtäneet. Perhe on omien sanojensa mukaan kiitollinen ja helpottunut. On merkillistä, miksi tuo lääkärin nimi tuli mieleen vasta yhteisen rukouksen jälkeen. Taas tulee mieleen elämämme ikään kuin jatkuvana taisteluna Jumalan tahdosta pois vääristyneen todellisuuden keskellä, jossa seurakunnalla ja sen yhteisellä rukouksella on erityinen merkitys.
***
Majatalo-ilta Kuopion kirkkopäivillä 18.5.2013 sai parhaan palautteen, minkä olen kuullut. Palautteen antajina olivat nimittäin kolme etiopialaista vierasta. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on maailman nopeimmin kasvava ja kohta myös suurin luterilainen kirkko. Käydessäni Etiopiassa minuun teki suuren vaikutuksen paikallisten kristittyjen sitoutuminen Raamattuun ja Jeesuksen esimerkin mukaan elämiseen. Mekane Yesus -kirkon ihmisiä voi pitää todella asiantuntijoina hengellisen herätyksen suhteen, ja siksi heidän palautteensa merkitsee paljon. He olivat innoissaan siitä, mitä kokivat Majatalo-illassa. Siellä muun muassa moni ilmaisi halunsa lähteä Jeesuksen seuraajaksi ja erään lähetystyöntekijän nukkumista haitannut kipeä olkapää parani rukoushetkessä niin, että hän kertoi myöhemmin nukkuvansa hyvin.
***
Lähetyssihteerien ja teologien tapaamisessa Palokan kirkossa 19.8.2013 eräs kirkkoherra kysyi, emmekö laulaisi tilaisuuden lopuksi suomalaisen virren. Mieleeni välähti aivan kuin tiedon sanoina, että paikalla olijat ehdottavat piispa Gullen mielivirttä Ylitse kaikkien rajojen. Sanoin Gullelle, että katsotaan, ehdottavatko he hänen mielivirttään. Gulle kuiskasi mielivirtensä piispa Peuralle, joka kysyi hiljaa, pitäisikö sitä ehdottaa. Totesin, että odotetaan, että muut ehdottavat sitä. Ensimmäinen ja ainoa ehdotus oli juuri se virsi. Gullen kanssa totesimme, että Jumala tahtoo näyttää olevansa kanssamme.
***
Uudistuksen lähteille -viikonloppu Kalajoella 12.–14.4.2013 keräsi kristillisen opiston täyteen väkeä. Saimme kuulla mm. vuosia kestäneen masennuksen väistyneen lapsiperheen äidin elämästä, kun olimme rukoilleet hänen puolestaan tammikuussa Heinäkallion tapahtumassa. Ilo ja eteenpäin suuntautuminen olivat palanneet. ”Jeesus paransi minut” on pysäyttävää kuultavaa.
***
Matkalla Järvenpäähän New Wine -koulutukseen Jumalan äänen kuulemisesta 2013 mieleeni tuli ajatus naisesta, jolla on tietynlainen ja -värinen neuletakki päällä ja joka istuu salin tietyssä osassa. Kerroin tämän Kirsille jo autossa. Tuon ajatuksen mukaan nainen saisi kuulla Jumalan ääntä ja kokea Jumalan johdatusta, eikä hänen tarvitsisi käyttäytyä oudosti tai erityisen ”uskovaisesti”. Tämä osoittautui hyvin osuvaksi. Juuri siinä kohti salia istui nainen juuri oikeanvärinen neuletakki päällä. Hän tuli myöhemmin kertomaan, että hänelle ovat muutkin tulleet sanomaan ihan samaa ja arvelleet, että hänellä on armolahja lähestyä lempeällä tavalla niitä, jotka eivät usko.
***
Muutama viikko sitten kuulin eräältä papilta, että hän parantui Haminan Lähetysjuhlien Majatalo-illassamme 2012. Hänen viisivuotiaana polkupyörän pinnojen välissä haljenneet (!) ja tämän vuoksi leikatut nilkkansa parantuivat tuossa illassa. Tai paremminkin hän huomasi tuon illan jälkeen, että jalat ovat kunnossa. Armeija oli jäänyt jalkojen takia aikoinaan kesken. Pitemmät tai nopeammat kävelyt eivät olleet olleet mahdollisia viiltävän kivun vuoksi, puhumattakaan juoksemisesta. Kesän ajan hän on juossut 5–7 kilometrin lenkkejä joka toinen päivä. Kävin hänen kanssaan lenkillä, ja hän vain totesi, että hänen elämänsä on muuttunut.
***
Sunnuntaina 26.8.2012 Seinäjoella laitoin raamattuopetuksen päätteeksi väkeä rukoilemaan hiljaa ja siunasimme toisemme pareittain. Illan juontaja meni päättämään iltaa mikrofonin taakse ja sanoi hölmistyneenä, että tässä taisi tapahtua ihme. Hän oli vaivoin päässyt kävelemään tullessaan iltaan. Perjantain lääkärikäynti ei ollut auttanut, eivät kovat särkylääkkeetkään. Hänen noustessaan tuolilta loppujuontoon vasen jalka olikin toiminut hyvin. Illan jälkeen vielä juttelimme, ja hän totesi jalkaa kokeillessaan, että oireet ovat poissa.
***
