Muinoin palvelijat eivät saaneet katsoa isäntäväkeä silmiin, vaan vain käsien korkeudelle. Jossakin silmiin katsomista pidetään edelleen röyhkeytenä. Mekin ehkä odotamme Jumalalta vain käytännön apua, emmekä pidä itseämme riittävän arvokkaina katsoaksemme häntä kasvoihin. ”Niin kuin orjien silmät tarkkaavat isännän kättä, niin kuin orjattarien silmät tarkkaavat emännän kättä, niin me odottaen katsomme Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä” (Ps. 123:2).
Jeesuksessa mahdollistui kehotus ”Etsikää minun kasvojani” (Ps. 27:8). Hänessä me saamme katsoa Jumalaa kasvoihin. ”Jumala, joka sanoi: »Tulkoon pimeyteen valo», valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (2. Kor. 4:6).
Jeesus auttaa meitä käytännön asioissa, mutta ennen muuta hän tahtoo tulla itse sydämeemme. Hän lupaa hänen sanaansa luottavalle: ”Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja teemme sinne asunnon” (Joh. 14:23 UT2020).
Herra, me etsimme sinun käsiäsi, sillä tarvitsemme tekojasi ja apuasi ongelmiimme! Kuitenkin etsimme ennen kaikkea sinun kasvojasi, niin että sydämemme kiinnittyisi sinuun, eikä vain sinun tekoihisi. Tule sydämeemme, Jeesus, sillä sinun kasvoiltasi me näemme Isän kasvot. Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.
Julkaistu Sana-lehdessä 8.1.2026
