Pelkkänä korvana

Avainsana: johtajuus

Toimivat rakenteet

Esittelin aiemmin Christian A. Schwarzin luettelemat kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

  1. Valtuuttava johtajuus
  2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
  3. Intohimoinen hengellisyys
  4. Toimivat rakenteet
  5. Innoittava jumalanpalvelus
  6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
  7. Tarveperusteinen evankeliointi
  8. Rakkaudelliset ihmissuhteet

Käsittelen niistä lähemmin nyt neljättä, toimivia rakenteita.

Yksi tutkimuksessa ilmennyt laatutekijä, joka kasvavissa seurakunnissa on kehittyneempi kuin niissä, jotka eivät kasva, on toimivat rakenteet. Hengellistäjät kyseenalaistavat rakenteiden merkityksen, koska he pitävät niitä epähengellisinä. Teknokraatit puolestaan pitävät rakenteita helposti seurakunnan syvimpänä olemuksena. Tutkimuksen mukaan traditionalisteilla on erittäin kielteinen suhde seurakunnan kasvun ja laadun merkityksen tunnustamiseen. (Jukan huomautus: traditio on kristityille myönteinen, elävää uskoa eteenpäin välittävä asia. Traditionalismi on puolestaan takertumista muotoihin ja sisällön hylkäämistä. ”Traditio on jo kuolleiden elävää uskoa, traditionalismi on vielä elävien kuollutta uskoa” (Jaroslav Pelikan).), Schwarzin mukaan jatkuva rakenteiden arviointi ja valmius niiden muuttamiseen (kuten lannistavat johtajuusrakenteet, hankalat jumalanpalvelusajat, turhauttavat taloudelliset menettelytavat jne.) on tärkeää seurakunnan hyvinvoinnille. Tulkitsen tätä niin, että rakenne ei voi synnyttää elämää, sillä se on Jumalan tehtävä. Elämä synnyttää kuitenkin aina jonkinlaisen rakenteen, jonka olisi hyvä olla sellainen, joka antaa uudelle elämälle tilaa. Erityisen tärkeä piirre tässä on johtaminen, joka kehittää muita johtajia ja edistää palvelutehtävien moninkertaistumista. Samoin kuin Jumala on antanut luoduille olennoille elämän ja muodon, samoin käy, kun Jumala synnyttää elämää seurakunnassa Pyhän Henkensä kautta.

Schwarz vertaa siis näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Valtuuttava johtajuus

Esittelin viimeksi Christian A. Schwarzin luettelemat kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

  1. Valtuuttava johtajuus
  2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
  3. Intohimoinen hengellisyys
  4. Toimivat rakenteet
  5. Innoittava jumalanpalvelus
  6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
  7. Tarveperusteinen evankeliointi
  8. Rakkaudelliset ihmissuhteet

Käsittelen niistä lähemmin nyt ensimmäistä, valtuuttavaa johtajuutta.

Usein seurakunnan kasvua käsittelevässä kirjallisuudessa ihannoidaan suuria seurakuntia. Kuitenkin näyttää siltä, että parhaiten kasvavia eli eniten uusia ihmisiä tavoittavat seurakunnat ovat alle sadan hengen yhteisöjä. Yli kahdensanan hengen yhteisöissä kasvuvauhti hidastuu merkittävästi. Tutkimuksen mukaan kasvavien seurakuntien johtajat eivät ole niinkään tavoite- ja projektilähtöisiä, vaan heitä voi kuvata sanalla valtuuttava johtajuus. Johtajat keskittyvät valtuuttamaan muita palvelutyöhön. Maallikoita ei käytetä apulaisina toteuttamaan johtajien päättämiä tavoitteita, vaan heitä tuetaan ja motivoidaan löytämään oma kutsumuksensa ja paikkansa. Johtajat auttavat seurakuntalaisia saavuttamaan hengelliset mahdollisuutensa, joihin Jumala on heidät kutsunut. Johtajat eivät hoida seurakunnan velvoitteita yksin, vaan käyttävät suurimman osan aikaansa valmentamiseen, delegointiin ja moninkertaistamiseen. Näin he ikään kuin vapauttavat Jumalan tekemään seurakuntalaisten kautta sitä, mitä Raamattu lupaa, ja seurakunta alkaa kasvaa ”aivan itsestään”. Mitä korkeampi teologinen koulutus pastoreilla on ja mitä enemmän he pyrkivät toimimaan oman osaamisensa varassa pyytämättä apua muilta, sitä heikommin seurakunta voi Schwarzin tutkimuksen mukaan. Sen mukaan kasvavimpien seurakuntien pastorit eivät ole kovin tunnettuja eli ”supertähtiä”, mutta he luovat tilaa seurakuntalaisille elää Jeesuksen seuraajina siten, että he voivat toteuttaa kutsumustaan kristittynä.

Schwarz vertaa siis näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Seurakunnan luontainen kehitys

Olen aiemmin kirjoittanut Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä. Edellisessä tekstissä nostin esiin New Wine -liikkeen arvot, jotka nekin kertovat Jumalan valtakunnan tasapainosta, jota mielestäni kuvaa Raamatun käsite shalom, rauha, kaikinpuolinen harmonia.

Haluan seuraavassa esitellä vielä yhden seurakunnan tasapainosta kertovan hahmotustavan. Saksalainen (ja luterilainen) tutkija Christian A. Schwarz luettelee kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

1. Valtuuttava johtajuus
2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
3. Intohimoinen hengellisyys
4. Toimivat rakenteet
5. Innoittava jumalanpalvelus
6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
7. Tarveperusteinen evankeliointi
8. Rakkaudelliset ihmissuhteet

Kirjoitan noiden periaatteiden synnyttämistä ajatuksista, jotka ovat auttaneet minua työssäni. Peruslähtökohtana on kasvun periaate, jossa kasvu tapahtuu ilman ihmisten ponnisteluja, aivan kuin itsestään, kunhan kasvun esteitä poistetaan. Niin kuin yleensäkin kaikessa kasvussa, seurakunta elävänä organismina kasvaa ja voi hyvin, kun sillä on riittävästi edellä mainittuja tekijöitä.

Schwarz vertaa näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos joku lauta puuttuu, tynnyrissä ei pysy mitään, vaikka muut tekijät olisivat kuinka hienoja tahansa. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Mielestäni Schwarzin periaatteet ovat yksinkertaisia ja sovellettavissa mihin tahansa seurakunnalliseen yhteisöön pienryhmistä kokonaisiin kirkkokuntiin. Omaan yhteisöönsä voi tilata Seurakunnan luontainen kehitys -tutkimuksen, jonka avulla voi kartoittaa, miten yhteisö voi ja mitkä ovat sen mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet. Muun muassa Jyväskylän KohtaamisPaikka on teettänyt tutkimuksen ja saanut siitä käytännön apua vastatakseen paremmin ihmisten tarpeisiin ja Jumalan kutsuun.

Palaan seuraavissa kirjeissä näihin kahdeksaan kasvutekijään kohta kohdalta. Tässä oli vain yleiskatsaus tuosta ”pystylautaisesta tynnyristä”.

New Wine -liikkeen arvot

Olen kirjoittanut useissa edellisissä teksteissä Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä.

Tässä nostan esiin New Wine -liikkeen arvot, sillä ajattelen niiden tuovan esiin samaa tasapainoa, vaikkakin eri näkökulmasta. Olen kokenut New Winen tuntemistani nykyisistä liikkeistä tasapainoisimpana. Raamatun ehdoton asema ja samalla Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta elävällä ja aikaamme sopivalla tavalla tuovat pohjan kaikelle muulle.

New Wine -liikkeen arvot

Risti ja ylösnousemus

Kunnioitamme kaikkea mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Tahdomme myös itse kulkea ristin tietä samalla tuntien hänen ylösnousemuksensa vapauttavan voiman.

Sana ja Henki

Haluamme, että kaikki mitä uskomme, opetamme ja teemme, perustuu Raamattuun Jumalan kirjoitettuna sanana. Samalla tahdomme oppia kuulemaan ja tottelemaan Pyhää Henkeä, joka puhuu meille sekä henkilökohtaisesti että yhteisönä.

Jumalan äärettömyys ja läheisyys

Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea syvää yhteyttä hänen kanssaan.

Jatkuvuus ja muutos

Pidämme uskollisesti esillä muuttumatonta sanomaa Jeesuksesta, hänen työstään sekä henkilökohtaisen pelastuksen ja pyhityksen merkityksestä. Samalla etsimme kulttuuriimme ja ympäristöömme sopivia tapoja ylistää ja opettaa, olla seurakunta ja tehdä lähetystyötä.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Tahdomme nähdä kristittyjen käyttävän kaikkea sitä luonnollista ymmärrystä, viisautta ja taitoa, jota heillä on, ja opettelevan samalla palvelemaan toisia yliluonnollisilla Pyhän Hengen lahjoilla rakkaudessa ja voimassa, Jeesuksen esimerkin mukaan.

Jumalan valtakunta – jo nyt ja ei kuitenkaan vielä

Tahdomme julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja nähdä sen läsnäolosta kertovia ihmeitä ja merkkejä. Samalla ymmärrämme, että Jumalan valtakunta tulee lopullisesti ja kärsimys voitetaan vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja tekee kaiken uudeksi.

Tehtävä ja yhteisö

Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin, työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja rakkauden.

Johtajuus ja yleinen pappeus

Tahdomme valmentaa Pyhän Hengen voimassa toimivia, rohkeita ja tehtävästään tietoisia seurakuntien johtajia. Samalla tahdomme varustaa jokaista kristittyä palvelemaan Jeesuksen mallin mukaisesti omassa kodissaan, seurakunnassaan sekä työ- ja elinympäristössään.

Armollisuus ja totuus

Tahdomme olla ystävällisiä ja sydämellisiä ajatellessamme toisia ja puhuessamme heistä, riippumatta siitä, ovatko he kanssamme samaa mieltä. Samalla kerromme selkeästi, mitä me uskomme ja miksi uskomme.

Yhteys ja erilaisuus

Haluamme tehdä yhteistyötä avoimesti ja vastuullisesti kaikkien niiden kanssa, jotka pitävät kiinni näistä arvoista. Samalla hyväksymme seurakuntien erityispiirteet, erilaiset johtamistavat sekä kirkkokunnalliset painotukset ja kunnioitamme niitä.


Eri liikkeet ovat painottaneet erilaisia asioita, jota ovat mahdollisesti sopineet omaan aikaansa. Oman näkemykseni mukaan usein on vähitellen liu’uttu omien erityispiirteiden korostamiseen tavalla, joka on saanut tasapainon unohtumaan. Usein myös jonakin aikana tehokkaat painopisteet ja toimintatavat ovat ajan myötä muuttuneet sellaisiksi, että ne eivät enää ole vedonneet ihmisiin.

Toivon New Wine -liikkeen olevan herkkä Jumalan johdatuksen kuuntelemisessa ja samalla elävän tavalla, joka puhuttelee mahdollisimman monia. Toivon myös, että voimme uudistua niin, ettemme jämähdä vain tiettyihin tapoihin, vaan osaamme kuunnella Jeesuksen johdatusta kuhunkin aikaan ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

Profetoimisen arviointi

Profetoiminen on vahva väline. Toisten ihmisten manipulointi eli heidän taivuttamisensa tiettyyn suuntaan, avoimesti tai vaivihkaa, on vaara, joka on aina otettava huomioon. C.S. Lewis on todennut: ”Kirkon historia näyttää todeksi yhden sen opinkappaleista: me olemme syntisiä.” Siksi kuuntelevan rukouksen arvoista, ”rakentaa, kehottaa ja lohduttaa”, on aina pidettävä kiinni.

Kuuntelevan rukouksen tulisi aina olla julkista ja sen käytön tulisi olla koko seurakunnan asia. Jos joku, jolla esimerkiksi koetaan olevan profetian lahja, alkaa harjoittaa vaikutelmiensa kertomista muille yksin, ilman säännöllistä seurakuntayhteyttä, tilanne on jo arveluttava. Kuunteleva rukous torjuu terveellä tavalla käsitystä, että olisi vain joitakin harvoja ”välittäjiä”, jotka voivat saada lahjoja Jumalalta. Seurakunta on Jumalan kuuntelemisen yhteisö, eikä kenenkään ole hyvä kysellä profetioita yksityisesti joltakin ihmiseltä.

Samalla tavoin seurakunnan tilaisuuksiin ei tule päästää ketään tuntematonta tuomaan ”sanaa Herralta”. Tällaiset henkilöt voi toivottaa tervetulleeksi seurakunnan erilaisiin ryhmiin, jossa heidät opitaan tuntemaan. Sitä kautta luottamus voi kasvaa. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa vain sellaiset henkilöt saavat kertoa saamiaan vaikutelmia, jotka tunnetaan ja joihin luotetaan. Muuten lahjoja on hyvä harjoitella esimerkiksi pienryhmissä. Seurakunnan kaikille avoimia tilaisuuksia varten on olemassa joustavia ja turvallisia toimintamalleja. Etukäteen sanasta sanaan kirjoitettu kaava ja karismaattinen kaaos eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Luettelen tässä niitä lyhyesti arvioinnin periaatteita, joilla voidaan tarkistaa, onko sanoma tarkoituksenmukainen:

  • Lahjoja ei saa väheksyä eikä estää. (1. Kor. 14:39; 1. Tess. 5:20, 21)
  • Lahjojen tulee rakentaa, kehottaa ja lohduttaa (1. Kor. 14:3)
  • Jos joku vaikutelma on Raamatun, lyhyemmin Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen tai Isä meidän -rukouksen vastainen, se tulee jättää sikseen ja tilaisuuden vetäjien on hyvä sanoa se seurakunnalle.
  • Lahjojen tulee heijastaa Hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23)
  • Lähestyvästä kuolemasta, vakavasta sairaudesta tai kuolemasta ei saa puhua
  • Aviopuolison löytämisestä tai lasten saamisesta ei saa puhua

Kaikkea seurakunnassa tulisi arvioida Raamatulla (Bible), seurakunnan (Assembly) arvostelukyvyllä, järjellä (Reason) ja sisäisen todistuksen (Testimony) kautta eli sen mukaan, onko asiasta sisäinen rauha. Tästä voi muistisääntönä pitää sanaa BART. Sen ohi ei tarvitse eikä pidä ottaa vastaan mitään.

Arvioinnin tulee tapahtua samojen periaatteiden hengessä! Vanhan testamentin profeettojen piti onnistua täydellisesti, Uuden testamentin profetoiminen on vajavaista. Vaikka saatu vaikutelma olisi ollut väärä ja se tulee todeta ääneen, ihmistä ei pidä hylätä, vaan tulee edelleen rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Arviointia on hyvä harjoitella yhdessä esimerkiksi pienryhmissä. Kun seurakunnassa totutaan kuuntelevaan rukoukseen, arviointi tulee ikään kuin itsestään. Tilaisuutta ei tarvitse mekaanisesti keskeyttää profetioiden arvioimista varten, sillä se todennäköisesti pelottaa edes yrittämästä sanoa mitään. Oma kokemukseni on, että ne, joilla on lupa kertoa saamiaan vaikutelmia isommissa tilaisuuksissa, ovat hyvin vastuullisia, eikä tarvetta erillisille jäykälle arvioinnille ole. Jos jotakin kielteistä ilmenee, johtajat ottavat asian esille, mitä ei tarvitse asiaan tottuneessa yhteisössä useinkaan tehdä.

Jotkut ovat kuitenkin niin huolissaan armolahjojen mahdollisista väärinkäytöksistä, että niitä kaikkia pidetään vahingollisina. Mikäli keskitymme liikaa mahdollisten ylilyöntien vaaroihin, meille voi käydä hieman samaan tapaan kuin pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksessa ”Sienitietoutta”. Siinä esitellään, kuinka monimutkaista sienten välttämätön käsitteleminen on, jotta vältyttäisiin myrkytyksiltä. Pilapiirros päättyy ohjeeseen: ”Nyrkkisääntönä voidaan pitää: mikäli epäilette syöneenne sieniä, kutsukaa ambulanssi!”

Kuuntelevan rukouksen arvojen avulla voimme varoa väärinkäytöksiä, korjata niitä ja ottaa opiksemme. Raamattu kehottaa tavoittelemaan innokkaasti armolahjoja ja se ei toteudu, jos väärinkäytöksillä saamme ihmiset pelkäämään lahjoja.

Millainen tahansa lahjojen käyttö ei siis ole Raamatun mukaista. Innokas, rakentava ja hyvässä järjestyksessä tapahtuva lahjojen käyttö on sellaista. Se rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Se saa keskittymään armon evankeliumiin ja Jeesukseen, saa sitoutumaan Raamattuun ja tasapainoiseen seurakuntaelämään (Apt. 2:42-47).

Profetoiminen on osa kokonaisuutta. Sen ei ole tarkoitus korvata muita Jumalan antamia tehtäviä ja lahjoja, vaan tukea niitä ja toimia niiden kanssa yhdessä.

LAT

Edellä mainittuja arvioinnin periaatteita voidaan erään hahmotustavan mukaan ilmaista lyhenteellä LAT, Luonteenlaatu, Asenne, Taidot. Englanninkielen vastaava lyhenne on CAS, Character, Attitude, Skills. Näiden kahden erikielisen lyhenteen muistaminen auttaa ainakin minua muistamaan sisällön paremmin.

Jaottelu koskee ennen kaikkea henkilön ominaisuuksia ja sitä, millainen hän on työntekijänä tai jonkun yhteisön jäsenenä. Se on kuitenkin ollut itselleni apuna profetian arvioinnin jäsentämisessä.

Luonteenlaatu

Ominaisuudet alkavat tärkeimmästä eli luonteenlaadusta. Se on profetian lahjaa käyttävän henkilön tärkein arvioitava asia. Toisin sanoen hänen yleinen luotettavuutensa on seurakuntaelämän kannalta tärkeämpää kuin yksittäisen profetian sisältö, joka sekin on tärkeä. Tämän arvioimiseen ei ole oikotietä. Henkilöllä täytyy olla seurakuntayhteisön luottamus. Käytännössä seurakunnan johtajat tuntevat henkilön itse riittävän pitkältä ajalta. Toinen vaihtoehto on se, että johtajien luotettavat tutut suosittelevat henkilöä. Tilanne muistuttaa käytäntöä, jonka mukaisesti seurakuntaan kutsutaan saarnaajia, raamattuopettajia tai muita puhujia. On hyvä kysyä, millaista hedelmää kyseisen henkilön elämä on kantanut vuosien varrella. Se yleensä paljastaa luonteenlaadun luotettavimmalla tavalla. Luonteenlaatuun liittyvät Hengen hedelmän piirteet, sillä hedelmän kehittyminen vie oman aikansa (Gal. 5:22, 23).

On hyvä kysyä, mikä on sanojen esiintuojan tavoite. Haluaako hän vain saada huomiota osakseen tai saada itselleen auktoriteettiaseman? Haluaako hän antaa vaikutelman, että hän on aina oikeassa? Jääkö vaikutelmaksi itsensä korottaminen? Antaako henkilö ymmärtää, että hänen on välttämättä saatava sanoa asiansa juuri nyt? Käyttääkö hän kieltä, joka tekee vaikeaksi arvioimisen? ”Herra sanoi minulle…” Nämä kaikki osoittavat, että luonteenlaatu kaipaa korjamista.

Profetian lahjan tai jopa kokoaikaisen profeetan kutsun saaneen henkilön kiusauksena näyttää yleisimmin olevan pyrkiminen seurakunnan johtamiseen. Jos henkilö saa osuvia profetioita säännöllisesti ja hän saa sen vuoksi osakseen arvostusta yhteisössä, profeetallisuudesta innostuneet ihmiset voivat malttamattomina odottaa näiden profetioiden välitöntä toteuttamista.

Profetoiminen auttaa kuitenkin seurakuntaa paremmin, jos se on selkeästi johtajien hallinnassa. Seurakuntaa rakentaa yhteistyö, ei vastakkainasettelu. Mikäli profetian lahjaa käyttävä ihminen ei suostu siihen, että johtajat arvioivat hänen viestejään, häntä ei tule kuunnella. Terveen arvioinnin ja myös korjaavan palautteen vastaanottaminen kertovat hyvää. Viestin sisällöstä riippumatta johtajien aseman ja seurakunnan normaalin järjestyksen tunnustaminen on välttämätöntä.

Mitä sitten tulisi tehdä tilanteessa, jossa seurakunnan johto onkin väärässä eikä itsekään edusta tasapainoista näkemystä seurakunnasta? Tällaisessa tapauksessa tilanteen korjaaminen on yleensä hidasta ja vaikeaa. Paavalin kuva seurakunnasta ruumiina paljastaa saman: jos joku jäsen ei ole kunnossa, koko ruumis kärsii. Jos ongelma on päässä, se vaikuttaa tietenkin kaikkein vakavimmin. Kuitenkaan tilanne ei yleensä ratkea sillä, että epätasapainoa yritetään korjata toisella epätasapainoisella ratkaisulla. Yleensä seurakunnalla on selkeä järjestys asioiden käsittelemistä varten. Keskustelua, joka on mahdollisimman avointa, ei korvaa mikään. Tilannetta kannattaa hoitaa seurakunnan normaalin käsittelyjärjestyksen ja erilaisten hallintoelinten kautta, mitä ne sitten eri tilanteissa ja seurakuntamalleissa ovatkin. Samalla erityisesti niiden, jotka kokevat profeetallisuuden hyvänä ja edistettävänä asiana, on parasta rukoilla tilanteen puolesta ja pyytää Jumalalta viisautta. Pyhä Henki osaa ohjata oikeiden askeleiden suuntaan rakentavalla tavalla.

Jumalalla on kyky ja tahto aloittaa sieltä ja siitä tilanteesta, missä olemme. Jeesus syntyi ihmiseksi hyvin sekavaan tilanteeseen. Juutalaista yhteisöä johtavat ylipapit olivat usein saddukeuksia, jotka eivät uskoneet esimerkiksi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkiin. Maa oli vieraan miehitysvallan alla. Rooman valtakunnan moraali, samoin hellenistinen kulttuuri olivat kristillisesti arvioiden hyvin arveluttavia.

Sellaiseen tilanteeseen Jumala lähetti Poikansa ja tilanne muuttui. Muutos edellytti kuitenkin Jeesuksen ristinkuolemaa ja helluntain jälkeenkin kristittyjen monenlaisia ahdinkoja ja kärsimyksiä. Koska Jumala pystyi muuttamaan tuon ajan sekavan tilanteen kirjavan opetuslapsijoukon kautta, hän pystyy kyllä vaikuttamaan myös meidän tilanteisiimme!

Toimintatapojen tulee olla kärsivällisiä ja muutenkin yllä mainittujen arvojen mukaisia. Pyhä Henki rakentaa tasapainoista seurakuntaa, jossa yhteistyö on välttämättömyys. Profetoimisen lahjaa käyttävien, niin kuin muidenkin, tulee palvella seurakuntaa, ei omaa asemaansa. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:43-45)

Seurakunnan kaikille avoimissa päätilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa on viisasta antaa lupa kaikille kerrottaviin sanoihin vain sellaisille henkilöille, joiden luonteenlaatuun luotetaan.

Asenne

Luonteenlaadun muuttuminen on pitkä prosessi. Hieman helpompaa on muuttaa asennetta. Tässä kohdassa kriteerinä voi pitää Paavalin ohjetta rakentamisesta, kehottamisesta ja lohduttamisesta (1. Kor. 14:3) Saadun sanan tai profetian saaneen henkilön tulee toimia näiden arvojen mukaisesti.

Vaikutelman saaneen ihmisen suhtautuminen muihin kyseisessä tilanteessa, ilmapiiri ja muiden paikalla olevien seurakuntalaisten kokemus armolahjaa käyttävän ihmisen motiiveista kertovat asenteesta paljon. Onko henkilön asenne enemmän lakihenkinen vai armollinen? ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17) Onko asenne syyttävä ja kiinnittääkö se huomion ihmisen huonouteen? Vai onko asenne levollinen ja kiinnittääkö se huomion Jeesuksen hyvyyteen? Kuuluuko asenteessa Paimenen ääni? (Joh. 10:4, 5, 10) Vanhan viisauden mukaan sielunvihollinen syyttää synnistä ja kiinnittää huomion ihmiseen. Pyhä Henki puolestaan voi osoittaa synnin, mutta kiinnittää huomion Kristukseen (Joh. 16:7-11).

Asennetta on melko helppoa arvioida jo yksittäisen tilanteen perusteella toisin kuin luonteenlaatua, jonka hahmottaminen vaatii yleensä enemmän aikaa. Erilaisissa pienryhmissä ja kuuntelevan rukouksen harjoituksissa opimme kaikki arvioimaan asennetta. Ajan kuluessa toistuva ”rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen” muovaa myös luonteenlaatua hyvään suuntaan.

Taidot

Kun arvioidaan esimerkiksi seurakuntaa työntekijäksi pyrkivän henkilön sopivuutta, hänen taitojensa selvittäminen on helpompaa kuin asenteen ja luonteenlaadun hahmottaminen. Samalla tavoin profetiassa ja kuuntelevassa rukouksessa saatujen sanojen sisällön arviointi on melko helppoa. Saatuja sanoja on hyvä peilata ennen kaikkea Raamattuun, jonka ydin löytyy Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen pähkinänkuoresta. Jumalan antamat sanat eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Vaikka ihminen olisi taitava tai miellyttävä puhuja, mutta sanat ristiriidassa Raamatun kanssa, asia on hyvä jättää omaan arvoonsa. Tässä on viisasta kuitenkin olla tarkkana. Usein Jumalalta saamamme sanat ovat hieman arvoituksellisia, kuin palapeli, joka saadaan kokoon vasta kun sanat ja arviot on saatu yhteen.

Pietarin saama näky ja sen sisältämä kehotus syödä juutalaisten saastaisena pitämiä eläimiä saattoi ensin vaikuttaa Jumalan antamien säädösten vastaisilta. Vähitellen ajoitus ja näyn ympärillä tapahtuneet johdatuksen kokemukset johtivat Pietarin ymmärtämään, että näky oli Jumalan antama tärkeä viesti. Se osoittautui Vanhan testamentin ennustusten toteutumiseksi ja avasi muillekin kuin juutalaisille pelastuksen ja pääsyn Jeesuksen yhteyteen (Apt. 10:9-36).

Saatujen sanojen toistumista eri profetioissa ja niiden ajoitusta on hyvä tarkkailla. Jos ne viittaavat muuhun kuin sattumaan, ja varsinkin jos profetian sisältö paljastaa jotain, mitä ihminen ei voisi luonnostaan tietää, sanoihin on hyvä suhtautua vakavasti. Usein nämä piirteet saavat ihmiset ymmärtämään, että Jumala haluaa puhutella heitä. (Joh. 1:45-50)

Olen ollut tilanteissa, joissa henkilöt, jotka eivät pidä itseään tunnustavina kristittyinä, ovat hämmästyneet sanojen osuvuudesta. Jotkut ovat osallistuneet kuuntelevaan rukoukseen lähinnä uteliaisuudesta, mutta ovat vakuuttuneet Jeesuksesta kuultuaan heidän elämäänsä koskettavia sanoja.

Tässä vielä edellinen hahmotustapa lyhyesti:

LAT (CAS)
  • Luonteenlaatu: Hengen hedelmä (Gal. 5:22, 23).
  • Asenne: Rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen (1. Kor. 14:3)
  • Taidot: Raamattu (10 käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän –rukous), toistuvuus, ajoitus ja osuvuus.

Kasvavan seurakunnan periaatteita

Kirjoitin edellisessä tekstissä siitä, kuinka Jeesuksen seuraajana elämisessä on tärkeämpää keskittyä suhteeseen Jumalan kanssa kuin ympärillä olevan surkean tilanteen ja huonon järjestelmän päivittelyyn.

Mainitsin Raamatun esille ottamisen, rukouksen, yhteisen laulun ja Jumalan kuuntelemisen. Ne ovat tapoja, joiden kautta ja avulla voimme harjoittaa Jumalan läsnäoloa. Joku saattaa kuitenkin ajatella, että nämä tavat ovat liian yksinkertaisia ja liian väljiä ja siksi niidenkin pohjalta voidaan päätyä mihin sattuu.

Olen sinänsä samaa mieltä: tarvitsemme Jumalan läsnäolon harjoittamiseen Raamatun ja uskovien yhteisön tasapainoista kokonaisuutta. Kuitenkin tasapainoisetkin periaatteet jäävät vain periaatteiksi, jos emme toistuvasti tule Jumalan sanan äärelle, rukoile, laula ja kuuntele tässä kaikessa ja myös armolahjojen kautta elävää, persoonallista Jumalaa. Tarvitaan sekä läsnäolon harjoittamista että tasapainoisen kokonaisuuden hahmottamista.

Yksi itselleni tärkeimpiä malleja tähän on ollut jo vuosien ajan ruotsalaisen Carl-Erik Sahlbergin löytämät periaatteet, jotka hän on kirjoittanut kirjaan Kasvava seurakunta. Hän on myös toteuttanut näitä periaatteita Tukholman Santa Clara –kirkossa jo kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Sahlberg on toiminut lähetystyöntekijänä Tansaniassa, jossa hän asuu tälläkin hetkellä jäätyään eläkkeelle em. seurakunnasta. Hän on teologian tohtori ja toiminut mm. dosenttina yliopistossa.

Hän tutki kirkon kasvun aikoja, erityisesti alkukirkkoa (vv. 33-800), kelttiläistä liikettä (vv. 400-800), Jesuiittaveljistöä (vv. 1500-1700), pietismiä (vv. 1700-1800) ja nykyajan kasvavia kirkkoja (v. 1900 – ). Hän löysi yhdeksän periaatetta, jotka ovat leimanneet kirkkoa sen voimakkaan kasvun aikoina.

Käsittelen nuo periaatteet lyhyesti sillä tavalla, jota olen käyttänyt opetuksieni osana jo vuosien ajan. Olen ajatellut tukirengaskirjeiden aloittamisesta saakka, että avaan ajatuksiani näistä periaatteista kanssanne. Palaan tarkemmin eri osa-alueisiin tulevissa kirjeissä, sillä mielestäni nyt on hyvä aika käydä tämä kokonaisuus läpi.

Olen kääntänyt tekstit ruotsinkielisestä alkuteoksesta Den växande kyrkan ja tehnyt kokonaisuudesta omaan esitystapaani sopivan lyhennelmän.

Carl Erik Sahlbergin mukaan kasvavan seurakunnan periaatteita on yhdeksän:

1. Avoimuus kaikille (Ekklesia)
2. Välittäminen (Diakonia)
3. Rakkaudellinen yhteys (Koinonia)
4. Jeesus-keskeisyys (Kerygma)
5. Puhdas elämäntapa (Praxia)
6. Valmius kärsiä (Martyria)
7. Rukous (Liturgia)
8. Maallikot (Missio)
9. Pyhän Hengen voima (Dynamis)

1/9 Avoimuus kaikille (Ekklesia)

Kaikille avoin seurakunta ottaa vastaan orjat, lapset, nuoret, naiset, sorretut, hylätyt, halveksitut, prostituoidut, yksinkertaiset, eri yhteiskuntaluokat jne.

2/9 Välittäminen (Diakonia)

Välittäminen toteutuu yhteytenä, maallikkovastuuna, kunnioituksena kaikkia kohtaan ja myös rukouksena. Kaikki tämä tuo kasvua, vaikka kasvu ei ole tähtäyspisteenä.

3/9 Rakkaudellinen yhteys (Koinonia)

Rakkaudellinen yhteys näkyy sielunhoitona, evankeliointina, Raamatun tuntemisena, rukouksena ja seurakuntayhteytenä.

4/9 Jeesus-keskeisyys (Kerygma)

Sahlbergin mukaan Jeesukseen on helppo samastua. Ihmiset haluavat kuulla hänestä, joten Jeesuksen häivyttäminen julistuksesta on kirkolle kohtalokasta. Pyhä Henki on siellä, missä julistetaan Jeesusta.

5/9 Puhdas elämäntapa (Praxia)

Tämä periaate on saanut eniten arvostusta – ja arvostelua. Pyhitetty elämä, erityisesti suhteessa omaisuuteen ja seksuaalisuuteen, on kuitenkin välittämisen ja huolenpidon merkki. Tämä osa-alue tekee seurakunnasta puoleensavetävän, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin länsimaisessa kulttuurissa, joka keskittyy voimakkaasti ihmisten mielihalujen toteuttamiseen.

6/9 Valmius kärsiä (Martyria)

Kärsimys puhdistaa seurakuntaa ja tuo sen lähemmäksi Herraa. Valmius kärsimiseen edistää evankeliumia ja vetää ihmisiä seurakuntaan.

7/9 Rukous (Liturgia)

Rukous yhdessä välittämisen kanssa ovat Sahlbergin mukaan ehkä ratkaisevimmat syyt Santa Claran kirkon kasvuun. Nimenomaan rukous antaa kasvua, tuo yhteyttä ja yllättäen myös tehokkuutta seurakuntaelämään. Se vähentää stressiä, luo edellytyksiä ihmeille ja tuo inspiraatiota saarnojen ja koko seurakuntaelämän sisältöön.

8/9 Maallikot (Missio)

Maallikot nähdään seurakunnan tehtävän eli mission voimavarana. Heillä on kontakteja ja aikaa ja heihin luotetaan. Sahlberg kehottaa maallikoita näin: näytä olevasi kristitty, ole ystävällinen, anna Jeesuksen näkyä, ole oma itsesi ja anna Pyhän Hengen johtaa!

9/9 Pyhän Hengen voima (Dynamis)

Pyhän Hengen läsnäolon vakavasti ottaminen näkyy Santa Clarassa mm. seuraavina piirteinä: palvonta/ylistys sunnuntaisin, esirukouspalvelu, erilliset esirukousjumalanpalvelukset ja suuremmat karismaattiset tapahtumat, jotka ovat usein ekumeenisia ja joissa on mukana ihmisiä katolisista vapaakirkollisiin.

Kolme ensimmäistä periaatetta (Avoimuus kaikille, Välittäminen, Rakkaudellinen yhteys) ovat olleet suurten perinteisten seurakuntien (ortodoksit, katoliset, anglikaanit, luterilaiset jne.) melko vahvaa aluetta.

Kolme seuraavaa (Jeesus-keskeisyys, Puhdas elämäntapa, Valmius kärsiä) ovat olleet evankelikaalisten/ herätyskristillisten seurakuntien melko vahvaa aluetta.

Viimeiset kolme (Rukous, Maallikot, Pyhän Hengen voima) ovat olleet helluntailaisten ja karismaattisten seurakuntien melko vahvaa aluetta.

Tässä oli lyhyt yhteenveto Sahlbergin löytämistä periaatteista. Niin kuin aiemmin totesin, kirjoitan lisää näistä osa-alueista tulevissa kirjeissä. Voimme kirkkokuntien erilaisista painotuksista huolimatta, kukin yksilönä ja erityisesti seurakunnallisena yhteisönä, pyrkiä tasapainoon kaikilla näillä alueilla. Jos haluamme, että seurakuntamme kasvavat ja että ihmiset löytävät uskon Kristukseen, tätä tasapainoa on syytä etsiä ja pitää yllä.