Länsimainen elämäntapa on yksilökeskeistä, usein myös rukous. Raamatustakin haetaan tukea sille, että rukoilla pitäisi omissa oloissa, ei julkisesti. Jeesus varoittikin ylpeilemästä rukouksella.
Hänellekin rukous oli kuitenkin myös todistusta. Herättäessään Lasarusta kuolleista hän rukoili: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut” (Joh. 11:41-42).
Myös alkuseurakunnan elämään kuului häpeilemätön rukous ja Jeesuksen nimen mainitseminen.
Seurakunta onkin aina ymmärretty julkiseksi. Jeesuksen seuraajien tapa rukoilla on väistämättä todistus heidän uskostaan. Rukous ja rukousvastaukset kiinnittävät osaltaan ihmisten huomion Jeesukseen. Siksi on hyvä rukoilla julkisesti Jeesuksen nimessä, kasvavien kirkkojen ja apostolien tapaan. Hän on kaiken, myös rukouksen keskipiste. ”Jolla on Poika, sillä on elämä” (1. Joh. 5:12).
Jukan rukous:
Isä Jumala, auta meitä rukoilemaan rohkeasti Jeesuksen nimessä, luottaen häneen, ei omaan uskoomme tai voimaamme. Näet pyyntömme. Vastaa ja auta! Kiitos, että Jeesuksessa on pelastuksemme missä tahansa tilanteessa. Aamen
Sana 16/22 31.8.2022
