Kategoria: Ajatuksia (Sivu 1 / 11)

Adventin aika kertoo Jeesuksen tulosta ainakin neljällä tavalla.

Johannes Kastaja julisti hänen tuloaan ja kehotti kaikkia kääntymään tulevan Vapahtajan puoleen, pois syntisestä elämästä.

Jeesus tuli luoksemme syntymällä Betlehemissä ihmiseksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta .

Sittemmin hän tuli luoksemme nöyränä pelastajana, Jerusalemiin aasilla ratsastaen, ei kuten ylhäiset hallitsijat.

Näillä kolmella tavalla Jumala ikään kuin kosii meitä, pyytäen nöyrästi jokaista kääntymään yksijumalaiseksi, suhteeseen Jumalan kanssa, josta suhteesta Raamatun läpi kulkeva vertauskuva avioliitosta kertoo. Yksi mies ja yksi vaimo. Jumala ja valittu kansa. Kristus ja seurakunta.

Jumala etsii rakkaussuhdetta meihin, suhdetta Pyhän Jumalan ja armahdetun ihmisen välillä, suhdetta, jonka Jeesus anteeksiantamuksellaan teki mahdolliseksi.

Kerran Jeesus tulee kunniassaan, ja silloin vapaaehtoisuudelle ei enää ole aikaa eikä mahdollisuutta. Silloin edessä on siihenastisen maailmanhistorian paras päivä, jolloin Jumalan pelastussuunnitelma tulee täydelliseksi. Saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Kaikki vääryys lopetetaan ja rankaistaan ja kaikki hyvyys palkitaan.

Oikeus kohtaa ne, jotka eivät ole nöyrtyneet suhteeseen ja anteeksiantamukseen Jeesuksen kanssa.

Armo pelastaa ne, jotka ovat tuohon suhteeseen suostuneet.

Nikean uskontunnustus, joka täyttää tänä vuonna 1700 vuotta, kokoaa upeasti näitä adventinkin teemoja:

”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.”

”Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5).

Usein rauha ymmärretään vain sodan puuttumisena. Kuitenkin Raamatun ”shalom” on paremminkin tila, josta ei puutu mitään, terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen ja sisäisen rauhan kokonaisuus.

Jeesus on todellakin Rauhan Ruhtinas tai jopa itse rauha: ”Kristus on meidän rauhamme. – – Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.” (Ef. 2:14, 17, 18)

Uudessa testamentissa rauha liittyy juuri Kristukseen ja Pyhään Henkeen.

”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (Room. 5:1)

”Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.” (Room. 8:6)

Virsi 590 kiteyttää hyvin näitä Raamatun linjauksia:

”Rauha ei saavu, jos emme me taivu
Luojamme tahtoa noudattamaan.
Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse
ainoan turvamme melskeissä maan.

Suola on mautonta, valheiden liejuun
totuuden puhtaus hukutetaan.
Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut
seuraasi heikkoja palvelemaan.” (590:1, 2)

Ainoastaan Jeesus on tie rauhaan Luojamme kanssa. Mitä lujemmin sydämemme uskoo ja luottaa häneen, sitä lähemmäksi pääsemme myös toisiamme saman Isän lapsina ja Jeesuksen sisarina ja veljinä.

Mitään toissijaista ei voi saavuttaa siten, että asetamme sen ensisijaiseksi. Tämä C. S. Lewisin ajatus pätee niinkin hienoon asiaan kuin rauha.

”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21).

Vasta kun Jeesus on keskipisteenä, kaikki muukin asettuu kauniisti omalle paikalleen. Se ei tosin toteudu täydellisesti tämän elämän aikana rikkinäisyytemme vuoksi, mutta meillä on Jeesuksen ylösnousemuksessa lupaus kerran toteutuvasta täydellisestä rauhasta.

Miksi Kaikkivaltias sallii maailmamme kauheuksia? Tämä on polttava kysymys. Raamatussa kerrotaan, kuinka ihmisten etäännyttyä Jumalasta Kaikkivaltias salli erilaisia koettelemuksia, jotta he olisivat kääntyneet takaisin hänen puoleensa.

Pelkään, että nykyäänkin voi olla kyse myös meidän länsimaalaisten pahuuden ja syntisyyden ulkoistamisesta. Olisiko meidän itse syytä kääntyä Jumalan puoleen ja lakata etsimästä sisäistä ja ulkoista rauhaa ilman Jeesusta ja hänen elämänohjeitaan?

”Siksi on korkea aika nyt huutaa
kaikille meillekin: Seisahtukaa!
Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa,
rauhamme luojaa ja sovittajaa.” (590:4)

”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista – – noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.” (Kirkkojärjestys 3 §)

Menneinä vuosisatoina suuri joukko ihmisiä on sitoutunut Kymmeneen käskyyn, Uskontunnustukseen ja Isä meidän -rukoukseen sydämen vakaumuksena ja rukouksena, ja rauha Jumalan kanssa on tuottanut rauhaa myös yhteiskunnalliseen elämään.

Mitäpä jos pitäisimme edelleen näitä ihanteinamme?

Länsimaissa on kasvavaa kiinnostusta Jeesukseen. Ihmiset etsivät yhteyttä Rauhanruhtinaaseen sen korvikkeen tilalle, jossa ihmisten välinen rauha on toissijaisena asetettu ensisijaisen tilalle.

Eräs uushenkisyydestä Jeesuksen seuraajaksi kääntynyt nuori aikuinen totesi kaiken kokemansa jälkeen, että mistään muualta hän ei löytänyt sellaista hellyyttä kuin Jeesukselta.

Rauha Jumalan kanssa on kenen tahansa ulottuvilla. Sen saa lahjaksi uskomalla Jeesuksen lahjoittaman anteeksiantamuksen todeksi ja suostumalla hänen seuraajakseen. Rauha ihmisten välillä rakentuu tälle pohjalle. ”Ihminen ymmärtää, että käskyissä on ilmaistuna elämän oma laki. Sekä käskyjen rikkomisen että niiden noudattamisen seuraukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain ihmiseen itseensä. Ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.” (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus, 11).

”Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse,
rauha on käskyissä Jumalan lain.
Totuus on syntynyt jouluna seimeen:
rauha ja autuus on Lapsessa vain.” (590:5)

Tule, Herra Jeesus!

Julkaistu Sansa-lehdessä 4/2025

”Olet Jumalan lapsi. Otahan yhteyttä kotiin!” Tällainen teksti näkyi liikennevaloissa edellisen auton takaikkunassa. Isä meidän -rukous on verrattoman hyvä rukouslista tuohon yhteydenpitoon ja samalla muistilista Jeesuksen keskeisistä toimintatavoista. On hyvä luottaa olevansa uskon kautta Jumalan lapsi ja muistaa ylistää Jumalaa, pyhittää hänen nimensä. Niin voi tehdä vaikkapa Uskontunnustuksen sanoin. Sitten saamme rohkeasti pyytää, että jo nyt tapahtuisi Isän tahto niin kuin taivaassa, jossa ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa” (Ilm. 21:4). Jeesus paransi ja auttoi, ja käski seuraajiaan jatkamaan samaa. Hän myös ruokki nälkäisiä ja tätäkin saamme pyytää edelleen. Jumalan lapseuden, ylistyksen, tulevan valtakunnan merkkien ja jokapäiväisten tarpeiden jälkeen saamme tunnustaa kaiken, mikä meissä on vinossa, ja pyytää voimaa antaa anteeksi muille. Lopuksi pyydämme vapautta pahasta ja kiusauksista, joita maailmassa riittää. Pidämme yhteyttä Isään jo matkalla kotiin.

”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen” (Luuk. 11:2-4). Jeesus, näillä omilla sanoillasi me pyydämme: anna kaikkea, mitä tarvitsemme. Ylistys sinulle, Jeesus, nimessäsi aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 23.10.2025

Raamattu kuvaa uskovien rukousta muun muassa suitsukkeena (Ilm. 5:8 UT 2020). Samoin koko seurakunnan olemusta verrataan tuoksuun, jonka sekä Jumala että ihmiset havaitsevat: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu…” (2. Kor. 2:14-15).

Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Tämä vanhan viisauden ydinsisältö on mielestäni Jeesuksen meille lahjoittama pelastus. Sen aiheuttama kiitollisuus synnyttää rukousta ja jopa rakkautta: ”Eläkää rakastaen. Niinhän Kristuskin rakasti meitä ja antoi meidän vuoksemme itsensä hyväntuoksuiseksi uhrilahjaksi Jumalalle” (Ef. 5:2 UT 2020). Nämäkin raamatunkohdat ovat monikossa eli kannattaa kokoontua yhteen, jos mahdollista, tai rukoilla vaikkapa puhelimessa kaverin kanssa. Ihmiset, jotka ovat alkaneet rukoilla yhdessä muiden kanssa, kertovat usein, kuinka virkistävää erityisesti yhteinen rukous on. ”Isä meidän…”

Rakas Herra Jeesus, kiitos uhrikuolemastasi, ylösnousemuksestasi ja helluntain Hengestä! Kiitos, että saamme luottaa läsnäoloosi, jonka olet luvannut jokaiselle, joka huutaa sinua avuksi. Vastaa rukouksiimme, auta meitä, niin että voimme yhdessä kertoa myös muille avustasi. Anna hyvän tuoksusi levitä meidänkin kauttamme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 24.7.2025

Jeesus lupasi: ”Minulle on annettu kaikki valta” (Matt. 28:18). Maailman myllerrysten keskellä siltä ei aina näytä. Kuitenkin sillä, jolle ihmisten sydän kuuluu, on lopulta suurin valta. Niinhän muun muassa demokratia toimii.

Jeesus on ylösnousemuksellaan todistanut oman valtansa. Kyse on vain siitä, tunnustammeko hänet Herraksi ja hänen opetuksensa tosiksi. Olisi älytöntä väittää, että Jeesus pystyi voittamaan kuoleman ja synnin, mutta ei osannut opettaa muista asioista oikein. Sydämestämme käydään taistelua henkilökohtaisen elämämme oikean ja väärän välillä, samoin hengellisissä totuuksissa ja politiikassa.

”Pidä tallessa – – se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii” (1. Tim. 6:20). Mitä meille on uskottu? Katekismuksen pääkohdat ovat varma ydin: Uskontunnustus, Kymmenen käskyä ja Isä meidän -rukous. Kun tunnustamme ne, kuulumme Jumalan valtakuntaan, jossa Jeesuksella on sydämessä kaikki valta.

Herramme Jeesus, kuoleman ja synnin voittaja! Varjele meidät valheellisilta väitteiltä, joilla lopulta ei ole voimaa muuttaa sydäntä eikä elämää. Kiitos siitä, että saamme kohdistaa rukouksemme sinulle, Raamatun mukaiselle Jeesukselle. Tuomme kaikki huolemme sinulle. Anna meidän luottaa ja lopulta nähdä omassa ja muidenkin sydämessä, että sinulla on kaikki valta. Vastaa rukouksiimme! Sinun nimessäsi, Jeesus, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 3.4.2025

Nepalilainen kristitty ihmisoikeustaistelija K.B. Rokaya totesi kerran tavatessamme: ”Onni on sitä, ettei ole kenenkään eikä minkään orja.”

Itsenäisyyspäivän yksi raamatunkohta on Apostolien teoista: ”…meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen” (Apt. 17:29-30).

Kohta jatkuu: ”Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista” (Apt. 17:31).

Ilmestyskirja kertoo kuitenkin melko lohduttomasta lopun aikojen tilanteesta. Vaikka Jumala on yrittänyt pysäyttää ihmiset monella tavalla, hyvyydellään tai sallimalla myös hankalia asioita, ihmiset ”eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta” (Ilm. 9:20-21).

On vaikeaa välttyä suorastaan koomiselta mielleyhtymältä, kun olen katsellut ihmisiä vaikkapa Jyväskylän kävelykadulla, markettien aulojen penkeillä tai Hong Kongin metrossa. Kaikki tai lähes kaikki ovat kumartuneina kännykkänsä puoleen. Eräs tuttava totesikin, että jos hän haluaa herättää hämmästystä, hän lukee julkisissa tiloissa kirjaa!

Totta kai voimme käyttää laitteitamme hyvään, niin kuin voimme käyttää omaa kehoamme ja mieltämme hyvään, mutta surullisen usein laitteemme yhdistävät meitä elämälle vahingollisiin ja himojamme ruokkiviin sisältöihin.

Nykyään on tavallista, että joudumme miettimään, millainen liitin puhelimemme laturissa tai tietokoneessamme on: Usb-A, Usb-C, VGA, HDMI jne. Pidämme tavallisena sitä, että olemme koko ajan yhteydessä johonkin, verkkoon tai sähköverkkoon.

Samaan aikaan länsimaisen ihmisen mielenmaisemassa on yhä enemmän levinnyt vakaumus, että ihminen voi olla maailmankatsomukseltaan neutraali, aivan kuin ihmisellä ei olisi minkäänlaista uskomusjärjestelmää. Tämä on uskomattoman typerää.

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin mukaan ihminen on kuin ratsu, jonka selässä on aina joku, joko Pyhä Henki tai joku muu henki.

Vertauskuvallisesti ainoa turvallinen ”liittymä” meille ihmisille on I.N.R.I. Se on lyhenne Jeesuksen ristin päällä olleesta latinankielisestä tekstistä Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas.

Jos emme tunnusta, että meidän maamme sivistyksen perusta, kirjakielemme, koululaitoksemme, yliopistomme, kansamme omatunto jne. perustuvat Raamattuun ja kristilliseen uskoon, petämme itseämme ja hämärrämme totuutta historiastamme.

Totuuden hämärtäminen näyttääkin olevan nykyään yleistä. Ilmestyskirjan luettelo lopun aikojen paheista sopii ikävän hyvin omaankin aikaamme. ”Murhatyöt” voidaan nähdä Ukrainan ja Lähi-idän tilanteissa ja myös oman maanosamme murheellisissa aborttiluvuissa, jotka ovat seurausta muun muassa kritiikittömästä seksuaalisen vapauden ihannoimisesta, jonka Ilmestyskirja mainitsee myös ”siveettömyytenä”. ”Taioistaan”-sana voidaan tulkita taikojen lisäksi myös erilaisten huumaavien aineiden käyttönä, joka kasvaa huolestuttavasti suomalaistenkin keskuudessa. ”Varastaminen” voidaan nähdä ahneutena, jolle mikään ei riitä, ja jopa tulevilta sukupolvelta varastamisena, kun ahne elämäntapamme pilaa heiltä elämän edellytyksiä esimerkiksi luonnon tuhoutumisena ja perherakenteen murtamisena.

Lopulta nämä kaikki paheet ovat vain oireita siitä, että meidän yhteytemme Luojaamme, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen on heikko tai kokonaan poikki.

Entäpä jos kansakuntana ja maanosana alkaisimme taas kunnioittaa Jeesuksen seuraamista ja sen hedelmänä avioliittoa, raitista elämää ja yleensäkin elämän koskemattomuutta?

Tästä vapaudesta yhtenä pienenä esimerkkinä erään nuoren miehen kertomus: Hän tuli luokseni New Wine -kesätapahtumassa ja pyysi rukoilemaan pornoriippuvuutensa vuoksi. Sanoin rukouksessa jotain tähän tapaan: ”Katkaisen tuon riippuvuuden siteet nyt Jeesuksen nimessä, ja saat olla vapaa tästä eteenpäin!” En muista vuotta, milloin tuo tapahtui enkä myöskään sitä, kuinka monta vuotta tapahtumasta kului, mutta toisessa New Wine -kesätapahtumassa hän tuli kertomaan, että hän on ollut vapaa pornoriippuvuudesta siitä lähtien.

Mitäpä jos henkilökohtaisesti kääntyisit rukoillen Jeesuksen puoleen tätä lukiessasi ja sitoutuisit Jumalan tahtoon, niin kuin se on ilmaistuna kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20), uskontunnustuksessa ja Isä meidän -rukouksessa (Matt. 6)?

Jeesukseen sitoutuminen uskossa, hänen tahtoonsa suostuminen silloinkin kun itse emme jaksa sitä noudattaa ja kaiken vääryytemme anteeksi pyytäminen liittää meidät ainoaan todelliseen vapauteen. Jeesuksen risti ja ylösnousemus ovat ikuisen elämän avaimet. Jeesuksen seuraaminen liittää meidät alkuperäiseen tarkoitukseemme.

Pelkkä kääntyminen elävän ja ylösnousseen Jeesuksen puoleen riittää. Hän haluaa vapauttaa meitä todelliseen vapauteen. Tervetuloa myös seurakunnan yhteyteen! Yksin ei kenenkään tarvitse jaksaa.

Vapaata itsenäisyyspäivää!

“Hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni” (Hepr. 6:18-20).

Tarvitsemme toivoa, tai edes pilkahduksen siitä. Pelkkä oman itsensä toteuttaminen ei sitä lopulta tuo. Niin kuin ankkuri on laskettava veneen ulkopuolelle, jos aikoo pysyä jossakin, niin myös mielen ankkuri on oman sisimmän sijaan heitettävä ulkopuolelle. Ylösnoussut Jeesus on kiintopiste, johon voimme kiinnittyä pelkällä avunpyynnöllä, turvautumalla häneen. Hän tulee Pyhän Henkensä kautta sisimpäämme varmistamaan, että pääsemme kotiin rakastavan Isän luokse.

”Jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’” (Fil. 2:11). Todellinen toivon ankkuri on Jeesuksen tunnustaminen Herraksi. Silloin suostumme Luojamme tahtoon ja saamme luottaa Pyhän Hengen läsnäoloon, tunteistamme ja kokemuksistamme riippumatta.

Rakas Jeesus, kiitos, että olet kuollut puolestamme ja antanut kaiken vääryytemme anteeksi! Kiitos lupauksestasi, että et aja pois ketään, joka tulee luoksesi. Tahdon tunnustaa, että olet Herrani ja Vapahtajani. Kiitos, että saan luottaa, että lopulta pääsen luoksesi Taivaallisen Isämme kotiin! Auta meitä kaikessa, mikä meitä ja maailmaamme vaivaa. Sinun nimessäsi, Jeesus, aamen.

Julkaistu Sana-lehdessä 14.11.2024