Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 2 / 11)

Tahdotko juhannushäiden iloon?

Oletko tuijottanut juhannuskokkoa apeana, pääsemättä mukaan muiden iloon?

Johannes Kastajaa masensi, kun hän puolustaessaan Jumalan tahdon mukaista avioliittoa joutui vankeuteen. Siksi hän kysyi, oliko Jeesus sittenkään odotettu Pelastaja.

Jeesus vastasi: ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma” (Luuk. 7:22).

Me saamme kuulla, että ympäri maailmaa kirkko kasvaa. Ihmiset löytävät Jeesuksen seuraajaksi ja ihmeitä tapahtuu. Keskitymmekö siihen ja sanomaan Jeesuksesta? Vai maamme maallistumiseen ja apeuteemme?

Johannes, Jeesuksen puhemies, kutsuu jokaista ”juhannushäihin”, uskon liittoon Vapahtajan kanssa, osaksi seurakuntaa eli morsiantaan: ”Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan” (Joh. 3:29).

Samoin Jeesus: ”Autuas se, joka ei minua torju” (Luuk. 7:23).

Tahdotko?

Jukan rukous:

Herra Jeesus, kiitämme Johannes Kastajasta, joka menetti henkensä, mutta ei luopunut totuudesta eikä sinusta. Vastaa pyyntöihimme ja auta meitä vastaamaan myönteisesti kutsuusi, kun pyydät meitä seuraajiksesi. Auta meitä ottamaan vastaan ilosi ja läsnäolosi helluntain Hengessä! Nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana 12/2023 22.6.2023

Saisinko näyttää, mihin minä pystyn?

Yritettyään työssä parhaansa eräs pappi koki Jumalan sanovan: ”Olet nyt näyttänyt, mihin pystyt. Saisinko näyttää, mihin minä pystyn?”

Jeesuksen antama tehtävä voi vaikuttaa mahdottomalta: ”Julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä” (Matt. 10:7-8). Niinpä kirkko on usein typistänyt tuota tehtävää sellaiseksi, jonka kristityt voivat omin voimin toteuttaa. Jäljelle on jäänyt silloin tämänpuoleinen auttamistoiminta ja seremoniallinen rukoileminen, johon ei odoteta Jumalan vastauksia.

Kasvavissa kirkoissa rukoillaan, että Jumala synnyttää uskon Jeesukseen. Hänen odotetaan parantavan sairaita, niin kuin Jeesus opettaa, ja vapauttavan ihmisiä pahan vallasta, mikä olikin yksi Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten päätehtävistä (Mark. 3:15).

Alkukirkko jatkoi apostolien toimintaa, uskomista ja rukoilemista. Jospa mekin tekisimme samaa, yhdessä, lempeästi ja kärsivällisesti? (Gal. 5:22, 23)

Jukan rukous:

Herramme ja Vapahtajamme, näet, kuinka maallistuneessa ilmapiirissä elämme! Auta meitä uskomaan ja rukoilemaan Sanasi mukaisesti. Kiitos, että annat pelastuksen lahjaksi jokaiselle, joka turvautuu sinuun! Vastaa rukouksiimme! Nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana 5/23 2.3.2023

Lahja ja sen vastaanottamisen vaikeus

Joulu kertoo, että kaikki annetaan meille lahjaksi, Jumalan aloitteesta, seimeen syntyneessä Jeesuksessa.

Kuitenkin tämänkin joulunajan tapaninpäivä ja viattomien lasten päivä, jotka tulivat heti joulupäivän jälkeen, kertoivat, miten vaikeaa ihmisten on ottaa joulun lahja vastaan sellaisella tavalla, joka johtaa aitoon Jeesuksen seuraamiseen.

Olisi hienoa, jos joulun lahja, Jeesus, otettaisiin vastaan nöyrästi, kiitollisena. Tämä maailma ei kuitenkaan näytä sietävän kristillisiä hyväntekijöitä eikä totuudenpuhujia, vaan vähättelee, nimittelee, mitätöi, syrjii ja jopa vainoaa heitä.

Niin kuin on vanhastaan todettu, risti kertoo, miten Jumala rakasti ihmistä, ja antoi rakkaimpansa kuolla, jotta meistä voisi tulla Jumalalle läheisiä.

Risti kertoo kuitenkin myös sen, miten syntinen ihminen luonnostaan ”rakastaa” Jumalaa, tai oikeammin miten syntinen ihmiskunta yrittää päästä Jumalasta ja hänen seuraajistaan eroon.

Erityisen hankala on tilanne silloin, kun kirkon omassa piirissä jotkut ”julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Paavali, joka tästä etukäteen profetoi ja varoittaa, toteaa heidän olevan ”julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt. 20:29, 30).

Jeesuksen todelliset seuraajat on kuitenkin kutsuttu toimimaan toisin, ei kostaen ja katkeroituen, vaan anteeksiantaen ja kutsuen näitä ihmisen hahmossa kulkevia susia kääntymään Jeesuksen puoleen ja tulemaan lasten ja lampaiden kaltaisiksi (Matt. 10:16, Mark. 10:15 ja Joh. 10:14).

Tapaninpäivän evankeliumi nostaa mieleen ajatuksen, että läsnäoleva Jumala on sietämätön niille, joilta puuttuu kolmiyhteisen Jumalan sisäinen tunteminen.

Jeesuksen aikana tuo läsnäolo oli Jeesuksessa, ja siksi hänet piti yrittää poistaa kuvasta ristiinnaulitsemalla.

Meidän aikanamme tuo läsnäolo on Pyhässä Hengessä, ja häneen näyttää usein kohdistuvan samantapainen inho ja viha kuin Jeesukseen aikoinaan.

Jumalasta voidaan nimittäin puhua melkein mitä tahansa, kun hän on kaukana, ”siellä jossain”, taivaassa.

Jeesuksestakin on yritetty muovata vaikka minkälaista yleisymmärtäjää, vaikka Raamattu olisi kuinka eri mieltä tahansa, kun hänkin on ”siellä jossain”, kaukana, Isän oikealla puolella.

Pyhä Henki armolahjoineen sen sijaan on täällä, seurakunnan keskellä ja uskovien sisimmässä. Siksi hän näyttää olevan sietämätön uhka niille, jotka haluavat uskonnon ja kirkonkin olevan kenen tahansa haltuun otettavissa, pelkän oman ajattelun, pohtimisen ja perehtymisen kautta, ilman sydämen nöyrtymistä, ilman henkilökohtaista hengellistä konkurssia.

Oman tilan tunnustaminen johtaa uskon syntymiseen, kun Pyhä Henki Raamatun mukaisesti saa muuttaa sydämeen asumaan. Siksi puhutaan jopa uudestisyntymisestä.

Vasta sydämen muuttuminen uskon kautta, jonka Pyhä Henki antaa lahjaksi, tekee ihmisestä Jeesuksen seuraajan.

Tämä Pyhän Hengen läsnäolo näyttää tekevän Jeesukseen uskovista sietämättömiä niiden silmissä, joilta tuo usko puuttuu mutta jotka haluavat kelvata jollekin jumalalle, uskonnosta riippumatta, tai jopa käydä kristityistä esimerkiksi pelkän tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä.

Raamatun käskyjä kunnioittavat ja Raamatun mukaiseen Jeesukseen sitoutuvat uskovat näyttävät olevan riesa niille, jotka haluavat uskonnon ilman läsnäolevaa Jumalaa.

Jeesuksen seuraajat ovat riesa niille, jotka haluavat uskonnon ja totuuden olevan irrallaan suhteesta pyhään ja elävään Vapahtajan.

Jeesuksen seuraajat ovat riesa niille, jotka voivat hyväksyä korkeintaan seimen lapsen, mutta eivät koko Uuden testamentin mukaista aikuista Jeesusta, joka edellyttää seuraajiltaan kokosydämisyyttä, niin kuin avioliitossa edellytetään uskollisuutta yhdelle ainoalle.

Jeesuksen seuraajat ovat riesa niille, jotka haluavat haltuun otettavan uskonnon ilman riippuvuutta Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.

Kaikesta tästä huolimatta meitä kutsutaan lähelle Jumalaa, sydämen suhteeseen hänen kanssaan. Jumala kutsuu meitä torjumaan kaikki korvikkeet, joita tarjotaan tuon läheisyyden tilalle, oli se sitten mitä tahansa muuta. ”Mitään toissijaista ei voi saavuttaa asettamalla sen ensisijaiseksi.” Näin on todennut C. S. Lewis, jota pidän yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kristillisistä ajattelijoista.

Mikään ei saa tulla Jumalan aidon läsnäolon tilalle. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. – – Sinulla ei saa olla muita jumalia” (2. Moos. 20:2, 3). ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Luuk. 10:27). Rakkaus lähimmäiseen tulee vasta toisena, Jumalan rakastamisen hedelmänä. Meitä kutsutaan lähelle Jumalaa, sydämen suhteeseen hänen kanssaan.

Kirkkovuosi lähti heti joulun jälkeen kertomaan kristittyjen hankalasta todellisuudesta ja jatkaa kohti pitkäperjantaita ja Jeesuksen kärsimystä.

Kuitenkin joulu on totta, Jeesus on tullut yhdeksi meistä, pelastus on annettu lahjaksi, niin kuin myös Pyhän Hengen läsnäolo. Meitä kutsutaan ottamaan vastaan tuo läheisyys ja läsnäolo, Jeesuksen sisäinen tunteminen Pyhässä Hengessä.

”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12).

Tule, Herra Jeesus!

Käänteentekevä joulu

Joulu muistuttaa meitä käänteentekevästä tapahtumasta. Ihmiskunta aateloitiin osalliseksi yhteydestä, joka on kaiken kauniin, oikean, hyvän ja pyhän taustalla. Tuo yhteys on rakkaussuhde Isän Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen välillä.

Betlehemin seimeen syntynyt Jeesus oli ja on Jumala ja ihminen. Hän oli ja on ainoa mahdollisuus täyttää sisimmässämme ammottava tarve rakkauteen ja yhteyteen. Häneen liittymällä ihminen tulee osalliseksi jumalallisesta elämästä, johon meidät on alun perin luotu ja tarkoitettu.

Seimeen syntyi Jumalan rakkaus, totuus, pyhyys ja armo. Totuus ei olekaan kokoelma asioita, vaan persoona. Sama pätee rakkauteen, pyhyyteen ja armoon, joita ei syvimmältään ole olemassa ilman Jeesuksen läsnäoloa.

Kaikki hyvä on lopulta vain heijastusta Jumalasta, niin kuin kuun valo on heijastusta auringosta.

Joulun, Golgatan, pääsiäisen ja helluntain jälkeen ainoa edellytys tuohon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhteyteen pääsemiselle on usko. Se on suostumista sydämen yhteyteen Jeesuksen kanssa, sellaiseen lastenkaltaiseen avuttomuuteen suhteessa Jumalaan, jossa oma suorittaminen ei riitä mihinkään. Ainoa, mikä riittää, on Jeesuksen persoona. Hänen sanansa, elämänsä, ristinsä ylösnousemuksensa ja vielä edessä oleva paluunsa ja viimeisen tuomion tuomarina toimiminen ovat meidän pelastuksemme.

Kun me suostumme uskomaan Jeesukseen Herrana ja Kuninkaana, seimen lapsi muuttaa sydämemme erillisestä ja yksinäisestä Jumalan yhteyteen kuuluvaksi.

Joulukuusen varjo on ikään kuin ristin muotoinen, sillä joulu ennakoi pääsiäistä, joka muutti lopullisesti ihmiskunnan historian. Siitä vuosilukummekin muistuttaa. Jumala tuli meikäläiseksi Jeesuksessa, joka jatkaa läsnäoloaan Pyhän Hengen kautta.

Minun elämälleni on annettu tarkoitus, joka toteutuu jo nyt ja täydellisenä kerran perillä. Se on tarjolla kaikille eikä se tyhjene koskaan. Meistä Jeesuksen seuraajista on tehty sisaria ja veljiä, keskenämme ja Jeesuksen kanssa. Kirkko kasvaa eri puolilla maailmaa Pyhän Hengen voimasta, ja saan olla osa tätä elämänliikettä.

Kerran Jeesus palaa takaisin koko maailmankaikkeuden kuninkaana ja kaipuumme hänen lähelleen ja kaikkeen hyvään, puhtaaseen ja pyhään saa täyttymyksensä.

Siksi me juhlimme Jeesusta.

Hänen läsnäolonsa täyttämää joulua teille kaikille!

Mikä saa ihmiset rukoilemaan?

”Hän rukoilee” (Apt. 9:11). Näin Jumala totesi Saulista, jonka luokse hän lähetti Ananiaan puhuttelemalla tätä näyn kautta.

Saul, tuleva Paavali, oli varmasti ennenkin rukoillut perinteen mukaisia rukouksia, mutta nyt Raamattu mainitsee erikseen hänen rukoilevan.

Tyrmäävän voimakas törmääminen Jeesukseen Damaskoksen tiellä sokeutti Saulin, ja Jeesus oli ilmoittanut hänelle näyssä, että juuri Ananias-niminen henkilö tulee panemaan ”kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin”.

Sakarias, Jeesuksen tienraivaajan Johannes Kastajan isä, menetti puhekykynsä epäiltyään enkeli Gabrielin sanoja. Vasta Johanneksen synnyttyä Sakarias pystyi puhumaan, toteltuaan Jumalaa pojan nimeämisessä, ja heti hän alkoi ylistää Jumalaa tulevasta pelastajasta (Luuk. 1:20, 63, 64).

Maria ylisti Jumalaa tavattuaan Elisabetin, Johannes Kastajan äidin, joka vahvisti Mariaa uskomaan tulevaan Vapahtajaan ja rooliinsa tämän äitinä (Luuk. 1:39-55).

Lähelle tuleva Jeesus saa aikaan aitoa rukousta. Edelleen.

Jukan rukous:

Luoksemme syntynyt Vapahtaja, kiitos läsnäolostasi, jonka olet luvannut meille maailman loppuun asti! Vetoamme sinuun, tule avuksemme tänäänkin, niin kuin tulit ensimmäisenä jouluna. Vastaa rukouksiimme! Turvaudumme sinun hyvyyteesi, jonka joka päivä annat meille lahjaksi. Nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana 23/2022 14.12.2022

Voimistuvan maailmanlaajan kristillisyyden kolme ominaisuutta ja niihin liittyminen

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa maailmanlaajasta kristillisyydestä ja siitä, kuinka voisimme kukin omalla paikallamme liittyä tuohon kasvavaan ja rohkaisevaan liikkeeseen. Olen kirjoittanut aiheesta hieman nettisivuillani ja puhunut siitä myös viime kesänä Himoksen kesätapahtumassa. Ajattelin kuitenkin linjata lyhyesti mielestäni tärkeimpiä piirteitä hieman lyhyemmin uudestaan.

Näen kirkkojen tulevaisuuden sekä kotimaassa että maailmanlaajuisesti seuraavan kolmen ominaisuuden mukaisena. Kasvavien kirkkojen todellisuus viittaa kolmeen seikkaan:

  1. Raamatun keskeisyyteen ja perinteisiin arvoihin
  2. Pyhän Hengen johdatuksen etsimiseen ja armolahjojen maltilliseen käyttöön sekä maallikkovastuuseen evankeliumin levittämisessä, diakoniassa ja lähetystyössä
  3. uudenlaisiin seurakuntarakenteisiin, jotka joustavat ympäristöön sopivalla tavalla ja joissa keskitytään ekumeenisesti keskeisiin uskon sisältöihin.

Miten voisimme liittyä tuohon kaikkeen? Täyttymällä Pyhällä Hengellä Efesolaiskirjeen viidennen luvun mukaisesti!

New Wine -liikkeessä tahdomme ottaa koko Raamatun vakavasti. Tarvitsemme Pyhän Hengen hedelmää ja armolahjoja, sillä syntisyys on totta. Se tarkoittaa, että olemme oikeasti rikkinäisiä ja ainoa mahdollisuutemme on Jeesuksen täydellinen ristinkuolema, täydellinen uhri meidän puolestamme. Tämän saamme itsellemme uskon kautta.

Uskon taas lahjoittaa meille Pyhä Henki, jonka työstä meillä ei ole varaa pudottaa pois mitään, niin kuin meillä ei ole varaa pudottaa Jeesuksen työstä pois mitään. Pyhän Hengen täyteys on kristittyjen ruisleipää, ei kermavaahtoa. Armolahjat ovat Jumalan antamaa leipää, Pyhän Hengen läsnäolon yksi tapa, jota tarvitsemme, että voisimme luottaa Jeesuksen ristiin. Tarvitsemme yhteisöllisyyttä, seurakuntaa, jonka Pyhä Henki synnyttää.

Yksinkertaiset asiat ratkaisevat. Monet jättävät yhteisen Raamatun lukemisen ja rukouksen sikseen. Samoin monet jättävät seurakunnan kokoontumiset sikseen. Se onkin mielestäni länsimaisen kirkon heikkouden perussyy. Jätämme yksinkertaiset asiat pois ja pyrimme suoraan hedelmiin. Meille on opetettu, että armo riittää. Se on sinänsä totta. Kuitenkin sellainen käsitys armosta, joka etäännyttää meitä läheisestä suhteesta Jeesukseen ja seurakuntaan, on väärä. Aito armo johtaa meidät pyrkimään yhä lähemmäs Jeesusta ja samoin yhä lähemmäs hänen ruumistaan eli seurakuntaansa.

Pyhä Henki voi muuttaa minkä tahansa arkipäivän tai minkä tahansa tilaisuuden kertomukseksi, joka rohkaisee Jeesuksen seuraajia luottamaan yhä enemmän Raamattuun ja Jeesuksen lupaukseen läsnäolosta joka päivä maailman loppuun asti.

Poikamme toimii lääkärinä. Hän on kertonut mielenkiintoisen asian päänsärkypotilaista. Kaikille ihmisille ulkoilu ja liikunta olisi terveellistä. Ne myös poistaisivat tutkimusten mukaan suurimman osan päänsäryistä. Kuitenkaan ihmiset eivät halua ulkoilua ja liikuntaa, vaan lääkkeitä! Lääkkeillä on lähes aina huonoja sivuvaikutuksia, joita liikunnalla ei ole. Ilmainen, lähes kaikille mahdollinen apu ei kelpaa, vaan tilalle halutaan kalliimpi ja epäterveellisempi vaihtoehto.

Mielestäni meillä on samalla tavalla houkutus ajatella, että Pyhän Hengen ihmeelliset asiat tapahtuvat jossakin muualla ja joillekin muille. Samoin voimme luisua ajattelemaan, että kirkon tärkein tehtävä ei niinkään ole julistaa evankeliumia Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta eikä rukoilla, vaan palvella, antaa materiaalista apua vähäosaisille sekä hoitaa koulutusta ja terveydenhuoltoa. Ne eivät kuitenkaan anna elämään mielekkyyttä eivätkä ikuisen elämän näkökulmaa. Ne ovat vasta Jumala-suhteen hedelmää.

Haluaisin rohkaista kaikkia meitä luottamaan Jeesuksen lupauksiin Pyhän Hengen läsnäolosta joka päivä. Toivoisin, että kaikki kristityt kokoontuisivat säännöllisesti yhteen Raamatun ääreen, rukoilemaan ja odottamaan Pyhän Hengen lahjoja, ja kaiken tämän kautta rukoilemaan minkä tahansa syiden vuoksi ja sitten kertomaan Jeesuksesta.

Miltä maailma näyttäisi, jos me Jeesuksen seuraajat olisimme valmiimpia rukoilemaan toisten puolesta? Tähän rohkaisen meitä kaikkia, laittamaan rukousta käytäntöön rukouspiireissä, seurakunnan suuremmissa kokoontumisissa ja myös yksilöinä keskellä arkipäivää, kun tapaamme muita.

Onko rukous myös todistusta?

Länsimainen elämäntapa on yksilökeskeistä, usein myös rukous. Raamatustakin haetaan tukea sille, että rukoilla pitäisi omissa oloissa, ei julkisesti. Jeesus varoittikin ylpeilemästä rukouksella.

Hänellekin rukous oli kuitenkin myös todistusta. Herättäessään Lasarusta kuolleista hän rukoili: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut” (Joh. 11:41-42).

Myös alkuseurakunnan elämään kuului häpeilemätön rukous ja Jeesuksen nimen mainitseminen.

Seurakunta onkin aina ymmärretty julkiseksi. Jeesuksen seuraajien tapa rukoilla on väistämättä todistus heidän uskostaan. Rukous ja rukousvastaukset kiinnittävät osaltaan ihmisten huomion Jeesukseen. Siksi on hyvä rukoilla julkisesti Jeesuksen nimessä, kasvavien kirkkojen ja apostolien tapaan. Hän on kaiken, myös rukouksen keskipiste. ”Jolla on Poika, sillä on elämä” (1. Joh. 5:12).

Jukan rukous:

Isä Jumala, auta meitä rukoilemaan rohkeasti Jeesuksen nimessä, luottaen häneen, ei omaan uskoomme tai voimaamme. Näet pyyntömme. Vastaa ja auta! Kiitos, että Jeesuksessa on pelastuksemme missä tahansa tilanteessa. Aamen

Sana 16/22 31.8.2022

Rukous Ukrainan, maamme ja maanosamme puolesta

Pyhä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, armahda meitä!

Rukoilemme kaikkien Ukrainan-tilanteen vuoksi kärsivien puolesta. Sulje yli ymmärryksen käyvään rauhaasi erityisesti lapset, vammaiset ja vanhukset. Rukoilemme läsnäoloasi niille, jotka on pakotettu sotimaan ja jotka kyselevät elämän järjellisyyden perään. Siunaa heitä, jotka ovat sodan vuoksi perheestään erillään tai ovat menettäneet läheisiään.

Auta meitä löytämään avustuskanavat, joiden kautta avun tarpeessa olevat saavat helpotusta tilanteeseensa.

Herra, meidän on vaikeaa hyväksyä sitä, että sallit tällaista. Kyselemme arkoina: mitä ovat ne kauheudet, joilta tahdot meitä säästää sallimalla tämän kaiken? Rukoilemme varjelusta omalle maallemme, että säilyttäisimme rauhan maiden välillä, mutta ennen kaikkea suhteemme Sinuun. Tahdomme sydämestämme katua omalta osaltamme kaikkea Sinun tahtosi vastaista omassa ja maanosamme elämäntavassa.

Muista myös meidän arkisempia rukouspyyntöjämme. Rukoilemme: auta meitä!

Kiitos, että olet luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Kiitos ikuisen elämän lupauksesta. Kiitos, että kaikki kauheudet saavat tuomionsa viimeisenä päivänä, ja että olet luvannut kerran pyyhkiä kaikki kyyneleet (Ilm. 21:4).

Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana 9/22 4.5.2022

Mistä ajattelemme löytävämme rauhan?

Jatkan vielä edellisen julkaisuni teemaa, sydämen kuulumista Jeesukselle.

Uskon ydin on kuvattu hyvin katekismuksessa, jonka tärkeimmät kohdat ovat puolestaan uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyä. Perinteisesti käskyjen on kerrottu osoittavan, mitä Jumala meiltä vaatii, uskontunnustus taas näyttää, mitä Jumala on meille lahjoittanut, ja Isä meidän -rukous on se, jonka kautta ja avulla me saamme osaksemme Jumalan lahjoittamat asiat.

Itselleni kymmenen käskyä ovat niin mahdottomat täydellisesti toteutettaviksi, että minun on helpompi nähdä ne Jeesuksen ansioluettelona. Hän on nimittäin ainoa ihminen, joka on täydellisesti, sydämen ja ajatusten puhtautta myöten, noudattanut kymmentä käskyä ja siten Isän Jumalan tahtoa. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa antavat saman ansioluettelon lahjaksi jokaiselle, joka sydämestään turvautuu Jeesukseen.

Olen saanut lahjaksi pelastuksen, ja nyt kymmenen käskyä kertoo minulle, mitä minun on hyvä pyytää anteeksi Jumalalta ja läheisiltäni ja miten sydämestä nouseva rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan käytännössä toimii. Rakkaudeksi kun nimitetään nykyään kaikenlaista. Käskyt kertovat myös, miten muiden ihmisten tulisi kohdella minua ja mitä Jumala tahtoo suojella minun elämässäni. Ne ovat loistavat elämänohjeet!

Sanomattakin on selvää, että käskyt paljastavat oman syntisyyteni, mutta juuri se ajoi minut aikoinaan käytännöllisenä ateistina ottamaan vastaan evankeliumin Jeesuksesta, eikä vain evankeliumia, vaan itse Jeesuksen!

Nyt painopisteeni on ilman muuta, ei omassa syntisyydessäni, vaan uskontunnustuksessa ja Isä meidän -rukouksessa, sillä Jumalan lahja Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä, heidän läsnäolossaan elämässäni joka päivä (Matt. 28:19, 20) on elämä ja pelastus.

Jeesuksen kanssa oleminen ja hänen johdatuksensa kuunteleminen, yhdessä muiden hänen seuraajiensa kanssa, tekee elämästä elämän.

Katekismus on yksinkertainen. Kuka tahansa voi tarttua sen ydinasioihin ja uskoa ne sydämestään, sitoutua niihin, sitoutua Jeesukseen, aivan kuin lapsi jouluaattona innoissaan avaa lahjat.

Kyse onkin siitä, saako seimeen syntynyt Totuus omakseen meidän sydämemme.

Virsi 590 tuo tilanteeseen puhuttelevan näkökulman.

  1. Rauha ei saavu, jos emme me taivu Luojamme tahtoa noudattamaan. Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse ainoan turvamme melskeissä maan.
  2. Kiista ja ahneus maailman täyttää, valta ja kilpailu vahvimpien. Sorretut pelkäävät kadottavansa elämän mielen ja tarkoituksen.
  3. Suola on mautonta, valheiden liejuun totuuden puhtaus hukutetaan. Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut seuraasi heikkoja palvelemaan.
  4. Siksi on korkea aika nyt huutaa kaikille meillekin: Seisahtukaa! Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa, rauhamme luojaa ja sovittajaa.
  5. Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse, rauha on käskyissä Jumalan lain. Totuus on syntynyt jouluna seimeen: rauha ja autuus on Lapsessa vain.

Sydämemme on levoton

Ukrainan tilanne on jatkuvasti mielessä ja toivottavasti monilla myös rukouksissa.

Sota on järkyttävä. Ainakin oma mieleni pyrkii torjumaan mielikuvat, joita ajatuksiin nousee erityisesti lasten, vammaisten ja vanhusten kärsimyksistä. On jo riittävän kammottavaa näin armeijan käyneenä yrittää hahmottaa, millaista on joutua pakotettuna tulittamaan toisia ihmisiä, vaikka kuinka haluaisi rauhaa.

Sodasta tulee vain rikkinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat syvempää apua kuin vain uudelleen saavutetun rauhan kansojen välille. Myös oikeutettu puolustautuminen sodassa aiheuttaa traumoja, masennusta ja tarkoituksettomuutta, puhumattakaan hyökkäämään pakotetuista nuorista ihmisistä.

Meillä on kiusauksena ajatella, että tämä kaikki johtuu vain yhden johtajan pahuudesta. Vaikka sodan aloittajan perustelut ovat järjettömiä, ainakin itselleni nousee mieleen vaikeita kysymyksiä. On selvää, että tällainen ei ole Jumalan tahto. Raamatun keskeisimpiä käsitteitä on rauha, rauha ihmistenkin kesken, mutta erityisesti rauha Jumalan kanssa. Kaiken tämän edessä meidän on kuitenkin kysyttävä, jos uskomme Jumalan kaikkivaltiuteen: mikä on niin hirveää, että sen estääkseen Jumala sallii tämän sodan?

Mieleen nousee maanosamme maallistuminen, Jeesuksesta loitontuminen, joka todetaan yhä uusissa tutkimuksissa. Lieneekö se yhtenä syynä siihen, että Jumala sallii tämän kauheuden? Olisiko meidän syytä mennä polvillemme ja kysyä, mistä meidän tulee kääntyä pois voidaksemme palata Jeesuksen, pelastajamme luokse?

Jumala tahtoo sydämemme. Minusta näyttää, että eurooppalaisten sydän kansakuntana on jossain aivan muualla kuin Jumalan omana. Rikkaana maanosana keskitymme esimerkiksi pinnallisen ja jopa vahingolliseen viihteeseen, kun voisimme käyttää aikaamme enemmän evankeliumiin ja muihin kaikkien hyvinvointia edistäviin yhteisöllisiin asioihin koko maailmassa, köyhiä unohtamatta. Huumeiden käyttö lisääntyy, kun eurooppalaiset etsivät kemiallista apua tarkoituksettomuuden kokemukseensa. Elintasomme ja elämäntapamme, joita yritämme tarjota vastaukseksi koko maailmalle, eivät näytä riittävän elämän mielekkyyteen.

Korona-pandemian loppuvaiheissa, jo ennen sotaa, itsemurha-aikeisiin liittyvät yhteydenotot maamme palveleviin puhelimiin lisääntyivät selvästi. Se on yksi merkki siitä, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka tietävät kokemuksesta, että pelkkä rauhan palautuminen ei riitä tuomaan elämään mielekkyyttä. Jotain syvempää tarvitsemme.

Tässäkin tilanteessa ilosanoma on siinä, että kuka tahansa voi kääntyä rukouksessa Jeesukseen päin ja luovuttaa, luovuttaa elämänsä ohjakset ja sydämensä Jeesukselle. Hänen seurassaan elämällä on tarkoitus ja mielekkyys, oli kyse sitten yksilöstä tai kansasta.

Ilosanoma on siinä, että kenenkään ei tarvitse uskoa yksin, vaan saamme kokoontua yhteen ja tuoda levottoman sydämemme rukoilemaan ja kuulemaan Raamatun evankeliumia Jeesuksesta.

Ilosanoma on siinä, että edes sodassa kuolleiden osalta toivo ei ole menetetty. Jeesuksen ylösnousemus on avannut heillekin tien Isän Jumalan luokse.

Ilosanoma on siinä, että ihmisten sydäntä ei voi voittaa puolelleen väkivallalla ja pakottamalla. Sydän kuuluu sille ja niille, joita rakastamme ja joita saamme seurata vapaaehtoisesti.

Lopulta sydämemme kuuluu Luojallemme. Kirkkoisä Augustinus onkin todennut, että ”sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa”.

Ukraina on lujilla, mutta tärkeintä, sydäntä, ei kukaan heiltä tällä tavalla voi viedä. Kaikki tämä laittaa kysymään, kenelle oma sydämemme kuuluu, yksilöinä ja kansoina?Olemmeko itse luovuttaneet sydämemme vapaaehtoisesti mihin sattuu? Älyämmekö edes kysyä sitä ennen kuin joudumme lujille? Vai jatkammeko elämäntapaamme kaukana Jumalasta ja Raamatusta niin kauan kuin suinkin, ja vasta pakotettuina, ilman sydämen halua, joudumme polvillemme? Raamatun mukaan kaikilla on edessä iloinen ja vapaaehtoinen tai vastentahtoinen polvistuminen Jeesuksen edessä, sen tunnustaminen, että ”Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:10, 11).

Onneksi Jeesuksen ristintyö riittää uudestaan aloittamiseen, yhä uudelleen, vaikka takana olisi kuinka kauheita asioita tahansa. Mielekkyys ja ilo ovat tarjolla kaikille, jotka turvautuvat häneen, luovuttavat sydämensä hallinnan hänelle.

Pekka Simojoen levyltä Matkalaukkuelämää löytyy laulu He eivät koskaan sydäntämme saa. Se on kirjoitettu 1990-kuvun alussa, kun Neuvostoliitto panssarivaunuineen uhkasi Tallinnaa, mutta se sopii myös hyvin tilanteeseen, jossa Ukrainan kansa kärsii. Heidän kanssaan varmasti monet etsivät Jumalan rauhaa sydämeensä.

Suosittelen lämpimästi laulun kuuntelemista! Sanat näet alla, mutta sävelen kanssa laulu todella koskettaa.

1.

He voivat polttaa talot tai heittää vankilaan.

He voivat vahvan oikeudella säätää lakejaan.

He voivat peittää valot ja soihdut sammuttaa,

vaan he eivät koskaan sydäntämme saa.

He voivat yhden kaataa tai laulun vaientaa,

mutta aina nousee toinen, joka laulaa uskaltaa

ja vaikka saamme raataa ja kauan odottaa,

he eivät koskaan sydäntämme saa.

Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.

Hän tietää kaikki kyyneleet.

Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa

sorretut ja uupuneet, uupuneet.

2.

He voivat ehkä juoda vedet janoisen.

He voivat riistää leivän lautaselta lapsien.

He voivat tankit tuoda ja maamme valloittaa,

vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!

Ei aseilla voi lypsää, ei tykit rauhaa nää.

Ei väkivallan pelto kasva hyvää hedelmää.

Ei viljasta saa kypsää, jos sen maahan musertaa.

He eivät koskaan sydäntämme saa!

Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.

Hän tietää kaikki kyyneleet.

Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa

sorretut ja uupuneet, uupuneet.

3.

Ei vapauden kaipuu sammu pistimiin.

Ei unelmamme kuole sotilaiden saappaisiin.

Ja vaikka selkä taipuu ja vaikka itkee maa,

he eivät koskaan sydäntämme saa.

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »