Jatkan vielä edellisen julkaisuni teemaa, sydämen kuulumista Jeesukselle.
Uskon ydin on kuvattu hyvin katekismuksessa, jonka tärkeimmät kohdat ovat puolestaan uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyä. Perinteisesti käskyjen on kerrottu osoittavan, mitä Jumala meiltä vaatii, uskontunnustus taas näyttää, mitä Jumala on meille lahjoittanut, ja Isä meidän -rukous on se, jonka kautta ja avulla me saamme osaksemme Jumalan lahjoittamat asiat.
Itselleni kymmenen käskyä ovat niin mahdottomat täydellisesti toteutettaviksi, että minun on helpompi nähdä ne Jeesuksen ansioluettelona. Hän on nimittäin ainoa ihminen, joka on täydellisesti, sydämen ja ajatusten puhtautta myöten, noudattanut kymmentä käskyä ja siten Isän Jumalan tahtoa. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa antavat saman ansioluettelon lahjaksi jokaiselle, joka sydämestään turvautuu Jeesukseen.
Olen saanut lahjaksi pelastuksen, ja nyt kymmenen käskyä kertoo minulle, mitä minun on hyvä pyytää anteeksi Jumalalta ja läheisiltäni ja miten sydämestä nouseva rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan käytännössä toimii. Rakkaudeksi kun nimitetään nykyään kaikenlaista. Käskyt kertovat myös, miten muiden ihmisten tulisi kohdella minua ja mitä Jumala tahtoo suojella minun elämässäni. Ne ovat loistavat elämänohjeet!
Sanomattakin on selvää, että käskyt paljastavat oman syntisyyteni, mutta juuri se ajoi minut aikoinaan käytännöllisenä ateistina ottamaan vastaan evankeliumin Jeesuksesta, eikä vain evankeliumia, vaan itse Jeesuksen!
Nyt painopisteeni on ilman muuta, ei omassa syntisyydessäni, vaan uskontunnustuksessa ja Isä meidän -rukouksessa, sillä Jumalan lahja Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä, heidän läsnäolossaan elämässäni joka päivä (Matt. 28:19, 20) on elämä ja pelastus.
Jeesuksen kanssa oleminen ja hänen johdatuksensa kuunteleminen, yhdessä muiden hänen seuraajiensa kanssa, tekee elämästä elämän.
Katekismus on yksinkertainen. Kuka tahansa voi tarttua sen ydinasioihin ja uskoa ne sydämestään, sitoutua niihin, sitoutua Jeesukseen, aivan kuin lapsi jouluaattona innoissaan avaa lahjat.
Kyse onkin siitä, saako seimeen syntynyt Totuus omakseen meidän sydämemme.
Virsi 590 tuo tilanteeseen puhuttelevan näkökulman.
- Rauha ei saavu, jos emme me taivu Luojamme tahtoa noudattamaan. Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse ainoan turvamme melskeissä maan.
- Kiista ja ahneus maailman täyttää, valta ja kilpailu vahvimpien. Sorretut pelkäävät kadottavansa elämän mielen ja tarkoituksen.
- Suola on mautonta, valheiden liejuun totuuden puhtaus hukutetaan. Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut seuraasi heikkoja palvelemaan.
- Siksi on korkea aika nyt huutaa kaikille meillekin: Seisahtukaa! Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa, rauhamme luojaa ja sovittajaa.
- Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse, rauha on käskyissä Jumalan lain. Totuus on syntynyt jouluna seimeen: rauha ja autuus on Lapsessa vain.
