Hiljainen viikko, pääsiäistä edeltävät päivät maanantaista lauantaihin, on minulle merkittävä ja herkistäväkin ajanjakso. Oma uskoontuloni oli tapahtunut viikkoa aiemmin Pro Fide -yhtyeen iltakonsertin jälkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja hiljaisella viikolla vuonna 1979 kävelin kaverini kanssa iltakirkkoon Keuruulla. Paikalla oli myös nuoria, joista yksi käveli meitä vastaan ja sanoi: ”Tervetuloa! Teitä on odotettu.”
Siitä alkoi yhteyteni seurakuntaan.
Vaikka kirkkovuoden ajankohdat ovat menettäneet merkitystään maallistuvissa länsimaissa, on hienoa, että Raamatun merkittäviä ajankohtia on merkitty kalenteriimme.
Pitkäperjantain merkitys Jeesuksen elämäntyön luhistumisesta muuttui sanomaksi pelastuksesta kolmantena päivänä, kun hänen ylösnousemuksensa mullisti maailmanhistorian.
Pyhyyden ja hyvyyden mahdollistuminen tuli minulle todeksi Jeesuksen anteeksiantamuksen kautta, ja niin tapahtuu edelleen eri puolilla maailmaa, kun ihmisistä tulee Jeesuksen seuraajia.
Neljänkymmenen päivän aikana ylösnousemuksen aamusta helatorstaihin Jeesus ilmestyi useita kertoja seuraajilleen, ja Jumalan ilmestymisiä tapahtuu edelleen. Hiljattain Englannissa eräs nainen kuuli yöllä äänen, joka sanoi: ”Minä olen Jeesuksen Kristuksen Isä. Haluan, että tutustut minuun. Mene kirkkoon.”
Tuokin tapaus kertoo meille helluntain todellisuudesta, joka alkoi kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen eli viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.
Nämä aikamäärät näkyvät edelleen kalenterissamme. Ne muistuttavat meitä elämään todeksi Jeesuksen voittoa tarkoituksettomuudesta, syyllisyydestä ja kuolemasta. Tähän meitä auttaa Pyhä Henki, helluntain Henki, läsnäolonsa ja armolahjojensa kautta.
Levollista ja siunattua pääsiäistä!
