Raamatussa annetaan paljon lupauksia rukoukseen liittyen. Entä jos en jaksakaan rukoilla? Jäänkö vaille noita lupauksia? Mielestäni rukous on omista mahdollisuuksistamme luopumista ja jättäytymistä Jumalan mahdollisuuksien varaan. Se on lähtökohdaltaan oman avuttomuuden ja heikkouden tunnustamista. Siksi uskaltaisin ajatella, että oman heikkouden tunnustaminen Jumalalle on jo rukousta. Rukous ei ole siis suorittamista ja olisi hyvä luopua sellaisesta käsityksestä, että jollakin ei ole riittävästi voimaa rukoilla tai uskoa. Ainoa todellinen este rukoukselle on sama kuin ainoa este uskolle Jeesukseen: epäusko, se, että emme turvaudu Jeesukseen. Jos tunnustamme heikkoutemme Jeesukselle, se riittää. ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin” (Room. 8:26). Myös Jeesus rukoilee puolestamme eikä mikään voi erottaa meitä hänestä (Room. 8:34, 38, 39).
Jeesus, kiitos siitä, että Pyhä Henki puhuu Isälle puolestamme! Kiitos, Isä, että annoit Poikasi kuolemaan meidän puolestamme, niin että meidän ei tarvitse sovittaa syntejämme itse. Pyydämme apua omiin huoliimme. Vapauta meitä omasta yrittämisestä, niin että lepäisimme uskossa Jeesukseen. Aamen.
Sana-lehti 29/2020 16.7.2020
