Ulkomaanmatkoja minulle on vuosien varrella kertynyt jonkin verran. Ollessani Suomen Lähetysseuran työntekijänä vuosina 2000–2013 esimieheni kysyi vuosittain tarpeistani eri koulutuksiin. Koska mielenkiintoni on kohdistunut missionaarisen seurakunnan kehittämiseen, on usein pitänyt lähteä ulkomaille, sillä Suomessa asiasta ei ole juurikaan ollut mieleistäni koulutusta.

Olen tehnyt matkoja myös omalla ajallani, erityisesti Englantiin New Wine -uudistusliikkeen tapaamisiin ja konferensseihin, mutta myös Tansaniaan, Ruotsiin, Israeliin ja Viroon.

Vuodesta 2014 alkaen, siirryttyäni Lähetysseuran palveluksesta Lapuan tuomiokapitulin palkkalistoille, ulkomaanmatkat ovat olleet lähinnä ryhmäopintomatkoja ja yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa.

Opintoryhmien matkojen päätavoitteena olen pitänyt ajatusta, että matkalle osallistuvat ihmiset voivat saada niin voimakkaita vaikutteita, että he voivat levittää innostusta ja uusia toimintatapoja omissa seurakunnissaan ja yhteisöissään. En ole kirjoittanut näistä matkoista kovinkaan paljoa, vaan olen kertonut niistä eri tilaisuuksissa, joissa pääsee keskustelemaan ja rukoilemaan yhdessä. En juurikaan luota pelkän informaation voimaan muuttaa yksilöitä ja yhteisöjä, vaan siihen tarvitaan henkilökohtaista kontaktia. Ihmisten on tutustuttava toisiin ihmisiin ja yhteisöihin ja saatava omaa näkyään syttymään yhdessä heidän kanssaan. Tästä eräänä esimerkkinä on Tukholman Santa Clara -seurakunta. Sen entinen johtaja Carl-Erik Sahlberg on kertonut iloitsevansa siitä, että niin monet käyvät katsomassa Santa Claran elämää ja toimintaa. Samalla hän on kertonut surevansa sitä, että harvat seurakunnat alkavat toteuttaa samoja periaatteita!

Toivon näiden suhteellisten lyhyiden kuvausten herättävän lisää mielenkiintoa missionaarista seurakuntaa ja sen todeksi elämistä kohtaan, vaikka en liiemmin luotakaan pelkkien kertomusten muutosvoimaan ilman henkilökohtaisia yhteyksiä ihmisiin. Kuvaukset voivat kuitenkin toimia virikkeinä vaikkapa sille, että seurakunnasta lähtee ryhmä tutustumaan johonkin hyväksi havaittuun yhteisöön. Tai seurakunta voi kutsua paikan päälle henkilöitä, jotka ovat perehtyneet tällaisiin yhteisöihin ja jotka voivat auttaa innostuksen levittämisessä ja uusien alkujen synnyttämisessä. Yksi vaihtoehto on lähteä mukaan yhteisöhautomoon, jollainen on käynnissä esimerkiksi Lapuan hiippakunnassa vuosina 2020–2022.