Muonion-matkalla ehdin käydä kutsujieni kanssa tilaisuuksien välissä Särkitunturissa.
Näkymät Ylläkselle ja Pallakselle, kiertyneet kelot, maaruska ja koko maiseman avaruus ovat niin suuria ja mahtavia, etteivät ne oikein mahdu sieluun.
Jo ennen uskoontulemista olin pysyvästi aivan lumoutunut luonnon kauneudesta. Kuitenkin vasta usko Jeesukseen sai minut tajuamaan, kuka minulle luonnossa yritti puhua.
Nykyään Särkitunturin kaltaisissa maisemissa liikkuminen on minulle jonkinlaista ruumiillista ylistämistä. Koko olemus on kiitollinen Jumalan luomasta kauneudesta ja Jeesuksen tuomasta tarkoituksesta ja pelastuksesta.
Mieleeni tulivat Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 19 ja 20: “Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”
