15.–24.6.2008 kävin tutustumassa New Wine -järjestön ja paikallisen anglikaanikirkon yhteistyöhön Masenossa Keniassa.
Opetusmaatilalla uusien menetelmien avulla onnistunut maissisato. Viereisellä pellolla oli vertailukohtana perinteisen menetelmän vuoksi noin kolmasosaan edellisestä jäänyt sato.
Maatalousprojektissa opetellaan lannoitekasvien kasvattamista, jotta vältytään kalliiden keinotekoisten lannoitteiden ostamiselta. Samoin paikalliset ovat päässeet lahjoitusvarojen avulla perustamaan osuuskunnan, joka on rakentanut viljavaraston. Sen avulla viljaa ei tarvitse myydä sesonkiaikaan, jolloin hinnat ovat alimmillaan, vaan myynti voidaan ajoittaa satokausien väliin korkeamman hinnan aikaan. Säästyneiden varojen avulla viljelijäosuuskunnan jäsenperheiden lapset ovat jatkuvien peltotöiden sijaan päässeet kouluun.
Osuuskunnan uusi viljavarasto
Saarnasin päiväntasaajalla sijaitsevassa anglikaanikirkon jumalanpalveluksessa, jonka päätteeksi suuri joukko ihmisiä jäi paikalle esirukousta varten.
Opetustilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa riitti väkeä
Rukousvastaukset matkan aikana olivat länsimaalaisin silmin katsottuna merkillisiä, erityisesti parantumiset erilaisista vaivoista. Päällimmäinen muistikuva matkasta on se, että paikallisen uskon ilmapiirin tai jonkin muun syyn ansiosta paranemiskokemukset ovat rukoustilanteissa yleisempiä kuin Suomessa tai Euroopassa. Rohkaisevaa kokonaisvaltaisen lähetystyön näkökulmasta oli sekin, että maatalousprojektien työntekijät olivat mukana rukous- ja jumalanpalveluselämässä eikä näitä eri työmuotoja nähdä toisistaan erillisinä.
Matkan eräänä mukavana yksityiskohtana oli tutustuminen Kisumussa sijaitsevaan kehitysvammaisten oppilaitokseen. Rukoilin nimittäin uskoontuloni jälkeen säännöllisesti jumalanpalveluksissa tuon Sleyn työmuodon puolesta, sillä se oli kotiseurakuntani Keuruun nimikkokohde!
Lapuan hiippakunta on solminut Etiopian Jimma Bethel synodin kanssa kumppanuussopimuksen, joka astui voimaan vuoden 2020 alussa. Koronapandemia on kuitenkin lykännyt konkreettisen yhteistyön aloittamista. Odotamme yhteisiä tapaamisia innolla ja pyydämme kaikkia halukkaita rukoilemaan synodin ja erityisesti sen raamattukoulutuksen puolesta.
Kerron seuraavassa aiemmista kosketuksista etiopialaisten kanssa.
Ensimmäinen kosketukseni Etiopiaan oli hiippakuntamme opintomatka 19.–29.4.2004.
Aluksi tutustuimme ortodoksikirkkoon Addis Abebassa, jossa myös osallistuimme jumalanpalvelukseen Mekane Yesus -kirkon pääkirkossa.
Saarnan jälkeen pappi tuli kirkon keskiosaan, johon tuli myös muutama ihminen kirkon takaosasta. Kysyin tulkilta, mitä nyt tapahtuu, ja hän kertoi tapana olevan, että seurakuntalaiset kutsuvat ei-kristittyjä uskomaan Jeesukseen ja seurakunnan jäseniksi. Varsinainen rukous uskoon kääntymiseksi tapahtui kirkossa, minkä jälkeen uudet tulokkaat johdettiin sivuovesta ulos. Siellä heille kuulemma osoitetaan paikka seurakunnan toiminnassa: aluksi hyvin käytännöllisiä tehtäviä ja vähitellen vaativampaa vastuuta.
Jumalanpalveluksen jälkeen tapasimme paikalla olleita kirkkomme lähetysjärjestöjen työntekijöitä.
Matkalla Hosainaan kävimme Butajiran sairaalassa ja Adsamon klinikalla. Hosainan hiippakunnan työkeskuksessa vietimme aamuhartauden, saimme esittelyn työkeskuksen toiminnasta ja tutustuimme Hosainan teologiseen seminaariin. Seuraavina vuorossa olivat Ristinkukan päiväkoti ja Hosainan kuurojen koulu. Tutustuimme myös kiertävän raamattukoulun toimintaan.
Maalaus kuurojen koulun seinässä
Vietettyämme päivän Langano-järvellä, jossa uiminen on samantapaista kuin Kuolleessameressä Israelissa, matkustimme takaisin Addis Abebaan. Sieltä ajoimme Debre Libanos -ortodoksiluostariin, sillä suunniteltu matkamme pohjoiseen Dessieen peruuntui. Siellä pidettävän konferenssin vuoksi maan hallitus oli käyttänyt etuoikeuttaan ottaa hotellihuoneet käyttöönsä, joten me menetimme majapaikkamme.
Matkalla tutustuin paremmin kiertävän raamattukoulun rehtoriin ato (herra) Abrahamiin. Hänen kanssaan käymäni keskustelu on yksi elämäni mielenkiintoisimmista. Keskustelimme Jumalasta, Raamatusta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Kokemukseni oli lähellä Raamatun kertomusta Kirkastusvuoresta, jossa Jeesus oli kolmen lähimmän oppilaansa kanssa. En ole vieläkään oikein selvillä, mitä tapahtui, mutta koin, että keskustelumme liukui välillä sellaiseen Jumalan läsnäolon aavisteluun, että raja tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä häipyi miltei olemattomiin. Ajattelin, että Abrahamille kokemus saattoi olla aivan tavanomainen, mutta myöhemmin kuulin suomalaiselta lähetystyöntekijältä, että Abraham oli kertonut kokeneensa samaa kuin minä.
Matkalla oli mukana myös kees (pastori) Geneti, seurakuntatyön johtaja, jonka iloinen ja innostunut olemus sävytti kaikkea, mitä hän kertoi työstään ja kirkosta.
Addis Abebassa tutustuimme myös lähetystyöntekijä, diakonissa Kerttu Nygrenin työhön. Hän on ollut aloittamassa kirkon AIDS-työtä ja on saanut ansioistaan Vuoden hoitoteko -palkinnon Suomessa. Kerttu vei meidät AIDS-työn toimistoon, jossa kuulimme vaikuttavan kertomuksen työntekijän, entisen armeijan upseerin elämästä. Hän oli aikoinaan tavannut vaimonsa, joka oli ollut työssä hotellissa ja jonka työn osana oli ollut prostituutio. Nainen oli lopettanut tuon työn, ja he olivat menneet naimisiin miehen upseerin palkan turvin. Armeijan organisaatiouudistuksen vuoksi hän oli kuitenkin saanut potkut ja vaimo oli joutunut palaamaan entiseen työhönsä. Siinä hän oli saanut HIV-tartunnan ja sairastunut, ja virus oli tarttunut mieheenkin. Hädässään pariskunta oli etsinyt Jumalaa, ja heistä olikin tullut Jeesuksen seuraajia. Nainen oli osallistunut kirkon järjestämälle ompelijakurssille saadakseen uuden ammatin ja kaikkien yllätykseksi valmistunut heikosta kunnostaan huolimatta. Muutamaa päivää myöhemmin hän oli kuitenkin vaipunut AIDSin aiheuttamaan koomaan. Elämä oli näyttänyt päättyvän.
Paikallinen evankelista oli tullut Kertun luokse, ja he olivat menneet rukoilemaan koomassa makaavan naisen puolesta, joka olikin palannut tajuihinsa ja elänyt vielä yhdeksän vuotta!
Mies kertoi kaipaavansa edesmennyttä vaimoaan, jota hän kuulemma oli rakastanut kuin itseään, ja olevansa onnellinen siitä, että he molemmat olivat kristittyjä. Sen ansiosta heillä oli varmuus jälleennäkemisestä Jeesuksen luona!
Mies kertoi olleensa oireeton HIV-positiivisuudesta huolimatta jo 16 vuotta, ja hän koki, että Jumala oli sulkenut virusten suut, niin kuin hän oli sulkenut leijonien suut, kun Daniel oli leijonien luolassa. Miehen työssä, joka oli yhteiskunnan ylläpitämää AIDS-työtä, hän ei saanut omasta aloitteestaan kertoa Jeesuksesta. Hänen kertomuksensa oli kuitenkin niin vakuuttava, että monet kysyivät, ja hän oli saanut kertoa Jeesuksesta valtavalle määrälle ihmisiä. Heistä sadat tai ehkä jopa tuhannet ovat kääntyneet Jeesukseen uskoviksi!
Tapasimme myös kirkon presidentin Itefa Gobenan, joka vastaa meidän arkkipiispaamme. Kun kysyimme häneltä, miksi kirkko kasvaa, kees Itefa sanoi syyksi sen, että Mekane Yesus -kirkko julistaa koko evankeliumia koko ihmiselle. Kirkko hoitaa ihmisiä ruumiillisesti, henkisesti ja hengellisesti, mitään näistä unohtamatta. Suomen Lähetysseuran Etiopian-työn silloinen johtaja vastasi samaan kysymykseen syyn olevan samantapainen: “Paikallisilla kristityillä on tapana rukoilla sairaiden puolesta. Koska niin moni paranee, ihmiset vakuuttuvat Jeesuksesta.”
Kaikki tapaamiseni Etiopian Mekane Yesus -kirkon edustajien kanssa ovat olleet erittäin puhuttelevia. Niitä on myöhemmin ollut useita, ja kerron niistä seuraavaksi pari esimerkkiä.
Kirkon evankelioimistyön konferenssissa Tampereella maaliskuussa 2014 tapasin kirkon silloisen pääsihteerin Berhanu Ofgaan. En ollut tavannut häntä koskaan ennen. Jutellessamme hän sanoi ehkä toisena lauseenaan minulle tarkoitetut sanat, jotka olin kuullut eri henkilöiltä hieman eri versioina viisi kertaa, joista neljä kertaa noin kahden viikon sisällä. Pidän sanoja profeetallisina, Jumalan johdatuksen muotona, mutta niiden sisältö jääköön sikseen. Tapasin Ofgaan vielä Lähetystyön kumppanuusneuvottelussa Järvenpäässä muutaman viikon päästä ja sain muun muassa viettää upean rukoushetken hänen kanssaan.
Toimin tulkkina Etiopian Mekane Yesus -kirkon pääsihteerille, pastori Tesomelle Missiofoorumissa Ryttylässä 25.1.2020. Oli puhuttelevaa kuulla yhdeltä maailman suurimman luterilaisen kirkon johtohenkilöltä, kuinka ”Jumalan hetki” on koko ajan, kunhan uskallamme luottaa ja tarttua siihen. Tesomen isä oli ammuttu kommunistivainojen aikaan hänen läsnä ollessaan, kun hän oli 12-vuotias. Hänestä ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista katkeruutta, vaan innostus Kristuksen asialla olemisesta. Olin juuri ennen tulkkaamista pitänyt raamattuopetuksen pääosin Apostolien teoista. Tesome totesi, että heillä Apostolien tekojen tapahtumat jatkuvat, ja siksi he ovat luterilainen karismaattinen kirkko.
Etiopia 2018
Hiippakuntien kansainvälisen työn sihteereiden matka Etiopiaan tehtiin 17.–25.11.2018. Matkaa oli suunniteltu vuodesta 2014 asti, sillä tahdoimme tutustua siellä luterilaisen maailman nopeimmin kasvavan kirkon elämään ja suomalaisten lähetysjärjestöjen toimintaan.
Mekane Yesus -kirkko on perustettu vuonna 1959, ja siinä on jo yli kymmenen miljoonaa jäsentä. Kasvuvauhti on vajaat 1500 jäsentä päivässä. Useat kirkkomme lähetysjärjestöt tekevät työtä kirkon yhteydessä, ja tahdoimme kuulla paikallisilta ihmisiltä, miten he kokevat yhteistyön. Tutustuimme kehitysapuprojekteihin, mm. kummi-, vammais- ja orpolapsityöhön, ja teologiseen koulutukseen. Osallistuimme kuurojen jumalanpalvelukseen samoin kuin pääkirkon jumalanpalvelukseen ja rukouskokoukseen. Sekä paikallisten palautteesta että lähetysjärjestöjen yhteistyöstä jäi myönteinen kuva.
Vaikutelmaksi kokonaisuudesta jäi, että ikään kuin Apostolien tekojen kirjaan kirjoitettaisiin edelleen uusia lukuja. Useat vastuunkantajat kertoivat, kuinka Jeesus oli ilmestynyt heille joko unessa tai näyssä, ja se oli johtanut heidät kirkon yhteyteen ja uskoon. Monet tapaamistamme henkilöistä työskentelivät kehitysapuprojekteissa, joiden länsimaiden rahoitus edellyttää, että toimintaan ei liity julistustyötä. He pitävätkin työnsä ja julistuksen tarkasti erillään, mutta ennen työpäivää he kokoontuvat rukoilemaan, ja muutenkin he ovat seurakunnan toiminnassa aktiivisia.
Rukouskokouksessa vierailtaessa minulle tuli näky maastoautosta, jonka katolla olevia matkatavaroita ei millään ylettynyt ottamaan alas. Sitten kuvaan tulivat tikkaat, joiden avulla tehtävä tuli mahdolliseksi. Koin näyn tarkoittavan, että kun seurakunta turvautuu rukouksessa Jumalaan, sellaisetkin asiat, jotka nyt tuntuvat mahdottomilta, voivat kuitenkin toteutua. En tiennyt, kenelle kertoa näystäni, joten jätin sen tekemättä. Tilaisuuden jälkeen menimme lounaalle aivan toiseen paikkaan ja jonkin matkan päähän rukouskokouksen kirkosta. Yllätyksekseni tilaisuuden vetäjä olikin samassa paikassa lounaalla, joten menin kertomaan vaikutelmani hänelle. Tässä piti käyttää tulkkia, sillä meillä ei ollut yhteistä kieltä. Silti halauksestakin, jonka häneltä sain, olisin voinut päätellä asian olleen merkittävä!
Dessien synodin presidentti, joka meillä vastaa hiippakunnan piispaa, halusi tarjota meille päivällisen. Kun kokoonnuimme yhteen, jotakuinkin ensimmäinen asia, joka nousi esiin, oli tämä: ”Teistä jollekin oli tullut näky rukouskokouksessa, niinkö?” Paikalla ei ollut yhtään tilaisuudessa mukana ollutta, mutta sana oli näköjään levinnyt. Mahtaako sellainen länsimaalainen, jolle armolahjat ovat tuttuja, olla niin harvinainen ilmiö, että sana leviää nopeasti? Keskustelimme presidentin kanssa pitkään Pyhän Hengen työstä, jonka hän totesi olevan heidän kirkossaan vahvaa. Ongelmana heillä on se, että he eivät oikein tiedä, liittyykö sellainen luterilaisuuteen. Kerroin hänelle muutamia tapauskertomuksia Lutherista, joka muun muassa rukoili sairaiden puolesta ja kertoi näiden parantumisesta. Presidentti totesi: ”Sinun pitäisi tulla kertomaan tästä evankelistoillemme ja papeillemme!” Päivällisen päätteeksi presidentti johti meidät pitkään rukoukseen, jonka ainakin minä koin innostavana.
Teologisen opiston vararehtori ja teologian tohtori, pastori Aielu kertoi, kuinka Jumala aikoinaan, kommunistihallinnon aikana, kertoi hänelle etukäteen unessa, kuinka hallinnon virkamiehet tulevat tarkastamaan hänen seurakuntansa. Hallitus piti seurakuntia tiukalla ja koko ajan piti olla varuillaan. Unessa Aielu sai kuulla kolme kysymystä, joita virkamiehet tulisivat kysymään, ja vastaukset niihin. Muutaman päivän päästä tarkastajat tulivat ja kysyivät juuri nämä asiat, joihin Aielulla oli hyvät vastaukset valmiina.
Pastori Aielu määritteli meille Mekane Yesus -kirkon näin: ”Me olemme luterilainen karismaattinen kirkko. Luterilaisuus tarkoittaa meille sitä, että Raamattu, Jumalan sana, on kaiken yläpuolella. Karismaattisuus tarkoittaa sitä, että meille tapahtuu niitä samoja asioita, joita näemme Pyhän Hengen Uudessa testamentissa tekevän.” Hän kertoi myös, että he tiedostavat länsimaisten ihmisten menevän järki edellä, mutta hänen mukaansa sellainen ei Afrikassa toimi. Afrikkalaisten hän kertoi menevän kokemus edellä, ja Pyhä Henki koskettaa heitä kokemuksellisella tavalla, Raamatun mukaisesti.
