Brittiläisen seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön tiimin jäsen oli lähetetty kouluavustajana mahdottoman vaikeaan luokkaan. Opettaja ei saanut mitään otetta teini-ikäisiin nuoriin, joista pahin oli eräs tyttö. Kun kouluavustaja tuli luokkaan, tuo tyttö sanoi hänelle: “Minä tunnen sinut! Olen tavannut sinut jossakin.” Avustaja ajatteli, että jos hän kertoo missä, niin koko luokka alkaa irvailla hänelle hänen uskostaan. Sitten tyttö totesikin: “Sinä olet Voimalasta!” Avustaja myönsi, että se oli totta. Voimala oli seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön nimi. Sitten tyttö sanoi: “Minä tykkäsin käydä siellä. Kaikkein eniten pidin lauluista, niin kuin tämä (ja tyttö lauloi koko luokan kuullen):
“Light of the world
You stepped down into darkness
Opened my eyes, Let me see
Beauty that made this heart adore you
Hope of a life spent with you
Here I am to worship
Here I am to bow down
Here I am to say that you’re my God
You’re altogether lovely
Altogether worthy
Altogether wonderful to me…”
(“Maailman valo, sinä astuit alas pimeyteen.
Avasit silmäni, annoit minun nähdä
kauneuden, joka sai tämän sydämen palvomaan sinua,
toivon kanssasi eletystä elämästä.
Tässä olen ylistääkseni,
tässä olen kumartuakseni,
tässä olen sanoakseni,
että sinä olet minun Jumalani.
Olet niin ihana,
olet niin arvollinen,
olet niin ihmeellinen minulle…”)
Avustajaa liikutti valtavasti sen tajuaminen, että tyttö on saanut kosketuksen Jumalaan ja hänen sanaansa. Vaikka hän ei käyttäytymisestä päätellen ollut sisäistänyt vielä asiaa, hän kantoi kuitenkin sisimmässään Jumalan siementä.
Jeesuksen Kylväjä-vertauksessa kylväjä kylvää melko runsaskätisesti: tien laitaan, kalliolle, ohdakkeisiin ja myös hyvään kylvömaahan (Luukas 8). Siemenellä hän tarkoitti Jumalan sanaa. Raamatun mukaan Jeesus huusi kerrottuaan kertomuksena: “Jolla on korvat, se kuulkoon!”
Suurin osa suomalaisista kantaa sisällään jonkinlaista hengellistä siementä. Kodin hengellinen perintö, koulun tai rippikoulun aamu-tai iltahartauden muisto tai laulu, jolla on hengellinen sisältö, saattaa yllättäen putkahtaa esiin, kun oman elämän olosuhteet muuttuvat.
“Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…” (Virsi 571, erityisesti 4. ja 5. säk.!) Veikkaan, että monilla tämä soi loppupäivän päässä, niin syvällä siemen on
Siemen on jo meissä, annetaan sen kasvaa!
Jatketaan myös kylvämistä eli annetaan sen näkyä, mitä Jumala meille merkitsee.
New Wine -blogi 2013
