Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 5 / 11)

Kaikkivaltias tuntee minut

New Wine -liikkeen arvojen yksi sanapari on Jumalan äärettömyys ja läheisyys. Sitä selitetään seuraavasti: ”Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea syvää yhteyttä hänen kanssaan.”

Me uskomme Jumalaan, joka on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän, koko maailmankaikkeuden ja sen ihmeelliset yksityiskohdat. Me tahdomme tunnustaa, että emme ymmärrä Jumalaa ja hänen suuruuttaan loppuun saakka. Samalla tunnustamme, että hän on ilmoittanut meille itsestään riittävällä tavalla, erityisesti Jeesuksen persoonan ja Raamatun kautta. Siksi voimme uskoa, että emme ole sattuman tulosta ja että elämme maailmassa ja maailmankaikkeudessa, jolla on tarkoitus ja mielekkyys. Jumalan armosta me tiedämme, mistä olemme tulossa, mihin olemme menossa, miksi olemme täällä ja ketä voimme tästä kaikesta kiittää!

Jumala on mahtava! Hänelle on kaikki mahdollista. Jeesus sanoo, antaessaan lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt. 28:18). Jumalan ja Jeesuksen kaikkivaltius on jotain pökerryttävän suurta ja me haluamme antaa hänelle kaiken kunnian siitä, mitä hän on.

Apulanta-yhtye on sanoittanut samaa yhdellä tavalla: ”Viime yönä minä ymmärsin että mitä se tarkoittaa Joku toinen on jumala ja minä en”. Tuo johtopäätös voi johtaa myös epätoivoon, jos käteen jää pelkkä Jumalan suuruus ja sen mukana oma mitättömyys. Kuitenkin, kun uskomme Jumalaan koko universumin Luojana, uskomme, että hän on luonut sen mukana myös minut. Hän on antanut minulle tarkoituksen, joka on hyvä, vaikka elämä kohtelisi minua miten tahansa.

Raamatussa Magdalan Maria on tästä hyvä esimerkki. Hän oli ensimmäisten joukossa todistamassa maailmanhistorian suurinta käännettä: ”Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä” (Mark. 16:9). Miksi juuri Maria? Ehkä siksi, että Jeesus oli vapauttanut hänet siitä kaikesta, mitä nuo seitsemän henkeä olivat saaneet aikaan, ehkä sairautta, ehkä yhteisön ulkopuolelle jäämistä ja ties mitä muuta. Maria oli saanut elämän tarkoituksen Jeesukselta, jolla oli voima laittaa hänen asiansa järjestykseen.

Maria sai Jeesukselta suuren tehtävän: ”’Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’ Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ’Minä olen nähnyt Herran!’ Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut” (Joh. 20:17, 18).

Pelkkä tapahtuman suuruus ei kuitenkaan saanut Mariaa oivaltamaan ylösnousemuksen todellisuutta. Hän kävi ylösnousseen Jeesuksen kanssa keskustelun tietämättä, kenen kanssa puhui: ”’Mitä itket, nainen?’ Hän vastasi: ’Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.’ Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?’ Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ’Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois’” (Joh. 20:13-15).

Marian vakuutti vasta se, että Jeesus puhutteli häntä etunimellä: ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Maria.’ Maria kääntyi ja sanoi: »Rabbuuni!» – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani” (Joh. 20:16).

Tätä tapahtuu edelleen kristittyjen elämässä. Vaikka tahdomme luottaa Jumalan suuruuteen ja ylistää häntä siitä, tarvitsemme myös saman luottamuksen kuin Magdalan Maria, sen, että Jeesus koskettaa Pyhän Henkensä kautta meitä henkilökohtaisesti. Koko maailmankaikkeuden Herra on myös minun Herrani. Hän tuntee minut etunimeltä ja tietää elämäni paremmin kuin minä itse.

Tässä olemme kokeneet hyväksi yhteisen Raamatun kuuntelemisen, rukouksen ja ylistyksen. Kokoonnumme yhteen näiden asioiden äärelle täyttyäksemme Pyhällä Hengellä, niin että hän saa laittaa elämämme oikeaan mittakaavaan. Silloin voimme sydämessämme ymmärtää, kuinka suuri Isä Jumala on ja kuinka paljon Jeesus rakastaa meitä ja minua. Tähän Raamattu myös selvästi kehottaa: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Ef. 5:18-20).

New Wine -blogi 16.4.2020

Lahjoihin perustuva palvelutehtävä

Esittelin aiemmin Christian A. Schwarzin luettelemat kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

  1. Valtuuttava johtajuus
  2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
  3. Intohimoinen hengellisyys
  4. Toimivat rakenteet
  5. Innoittava jumalanpalvelus
  6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
  7. Tarveperusteinen evankeliointi
  8. Rakkaudelliset ihmissuhteet

Käsittelen niistä lähemmin nyt toista, lahjoihin perustuva palvelutehtävää.

Schwarzin mukaan Jumala päättää, millaisia tehtäviä hän antaa kullekin uskovalle. Johtajien tehtävä on auttaa seurakuntalaisia tunnistamaan lahjansa ja löytämään oma tehtävänsä seurakunnassa. Schwarzin tutkimuksessa tämä tekijä vaikutti eniten seurakuntalaisten tyytyväisyyteen ja elämäniloon. Tutkimuksessa todettiin, että saksankielisessä Euroopassa 80 prosenttia aktiiviseurakuntalaisista ei pystynyt tunnistamaan lahjojaan, mikä osaltaan estää reformaation löytämän kaikkien uskovien pappeuden toteutumista. Tällä tekijällä on kaksi ulottuvuutta: Jumalan päätösvalta lahjan sisällön suhteen ja tuon lahjan käyttäminen seurakunnan palvelemiseen. Teknokraattisesti ajattelevat usein päättävät palvelutehtävien sisällön ja etsivät tämän oman näkynsä toteuttajiksi vapaaehtoisia. Samalla he saattavat estää seurakuntalaisia etsimästä omaa Jumalalta saatua kutsumusta. Hengellistävästi suuntautuneet puolestaan vastustavat suunnitelmia ja seurakuntarakenteita ja keskittyvät pelkkään lahjojen yliluonnollisuuteen, mikä estää lahjojen pääsyn seurakuntaelämän suunnitteluun.

Schwarz vertaa siis näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Pitääkö rukoilijan olla etukäteen varma vastauksista?

Joskus rukoustamme lannistaa ajatus, että Jumala ei vastaa meille epävarmuutemme vuoksi. Apostolien tekojen kertomus (Apt. 12:1-17) auttaa meitä tässä. Pietari oli vankilassa ja ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan”. Kävikin niin kuin seurakunta rukoili ja enkeli tuli vapauttamaan Pietarin, jolle tilanne tuli yllätyksenä, vaikka varmasti hänkin oli asiaa rukoillut: ”Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta…”. Vähitellen Pietari tajusi tilanteen ja lähti talolle, jossa oli väkeä rukoilemassa. ”Pietari kolkutti talon portille”, ja kun palvelustyttö meni kertomaan sen muille, he vastasivat: »Oletko järjiltäsi?»” Seurakunta ja Pietari eivät näyttäneet liiemmin uskovan vapautumiseen: ”Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet.” Kuitenkin Jumala vastasi. Tärkeintä ei ole luottaa rukousvastauksiin, vaan Jeesukseen ja hänen hyvyyteensä. Tärkeintä on kääntyä hänen puoleensa saadakseen apua.

Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet varma pelastus! Auta meitä luottamaan Isän hyvyyteen, vaikka elämä olisi kuinka hankalaa. Kiitos, että sinun ristisi näyttää rakkautesi meitä kohtaan. Kuule pyyntömme. Anna sisimpäämme rauhaasi, niin että emme menettäisi toivoamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 9/2020 27.2.2020

Valtuuttava johtajuus

Esittelin viimeksi Christian A. Schwarzin luettelemat kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

  1. Valtuuttava johtajuus
  2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
  3. Intohimoinen hengellisyys
  4. Toimivat rakenteet
  5. Innoittava jumalanpalvelus
  6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
  7. Tarveperusteinen evankeliointi
  8. Rakkaudelliset ihmissuhteet

Käsittelen niistä lähemmin nyt ensimmäistä, valtuuttavaa johtajuutta.

Usein seurakunnan kasvua käsittelevässä kirjallisuudessa ihannoidaan suuria seurakuntia. Kuitenkin näyttää siltä, että parhaiten kasvavia eli eniten uusia ihmisiä tavoittavat seurakunnat ovat alle sadan hengen yhteisöjä. Yli kahdensanan hengen yhteisöissä kasvuvauhti hidastuu merkittävästi. Tutkimuksen mukaan kasvavien seurakuntien johtajat eivät ole niinkään tavoite- ja projektilähtöisiä, vaan heitä voi kuvata sanalla valtuuttava johtajuus. Johtajat keskittyvät valtuuttamaan muita palvelutyöhön. Maallikoita ei käytetä apulaisina toteuttamaan johtajien päättämiä tavoitteita, vaan heitä tuetaan ja motivoidaan löytämään oma kutsumuksensa ja paikkansa. Johtajat auttavat seurakuntalaisia saavuttamaan hengelliset mahdollisuutensa, joihin Jumala on heidät kutsunut. Johtajat eivät hoida seurakunnan velvoitteita yksin, vaan käyttävät suurimman osan aikaansa valmentamiseen, delegointiin ja moninkertaistamiseen. Näin he ikään kuin vapauttavat Jumalan tekemään seurakuntalaisten kautta sitä, mitä Raamattu lupaa, ja seurakunta alkaa kasvaa ”aivan itsestään”. Mitä korkeampi teologinen koulutus pastoreilla on ja mitä enemmän he pyrkivät toimimaan oman osaamisensa varassa pyytämättä apua muilta, sitä heikommin seurakunta voi Schwarzin tutkimuksen mukaan. Sen mukaan kasvavimpien seurakuntien pastorit eivät ole kovin tunnettuja eli ”supertähtiä”, mutta he luovat tilaa seurakuntalaisille elää Jeesuksen seuraajina siten, että he voivat toteuttaa kutsumustaan kristittynä.

Schwarz vertaa siis näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Miten Jeesus rukoili?

Isä meidän -rukouksen lisäksi voimme oppia Jeesuksen tavoista rukoilla: yksin aamuisin (Mark. 1:35), iltaisin (Matt. 14:23) ja joskus koko yön (Luuk. 6:12, 13). Joskus hän rukoili opetuslasten (Luuk. 9:18), joskus vain muutaman muun kanssa (Luuk. 9:28) ja joskus kansan edessä (Joh.11:41, 42). Rukousten sisältöä kuvataan harvoin. Lastenkaltainen luottamus Jumalaan toistuu aiheena, samoin yhtä oleminen Isän ja Pojan kanssa on tärkeää, tai ehkä kyseessä on sama asia. Sama asia ilmenee Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä: lapsen ja Isän suhde eli Jumalan lapsen identiteetti. Sama asia on kymmenessä käskyssä ensimmäisenä.

”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi” (Luuk. 22:32). Voimme rukoilla toisille ennen kaikkea uskossa pysymistä. Samaa Jeesus rukoilee meille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)

Jeesus, paras esirukoilijamme, kiitos, että huolehdit tärkeimmästä! Kiitos, että olet avannut tien Isän luokse anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään! Älä anna tämän elämän huolten ja kärsimysten sammuttaa luottamustamme sinuun. Auta meitä ja lähimmäisiämme ongelmissamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 3/2020 16.1.2020

Mistä saisin voimaa rukoilemiseen?

Jumala on raivannut tien luoksemme. Vanhan liiton profeetoista viimeinen, Johannes Kastaja, oli ”ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’” (Joh. 1:23). Jo ennen tätä Jumala oli luvannut Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi” (Luuk. 1:35). Jumala pystyi tulemaan ihmiseksi, yhdeksi meistä! Raamattu lupaa vielä: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21:27). Tulevaisuuskin on siis Jeesuksen, ei tämän maailman tuhovoimien. Avain ja voima elämään ja rukoukseen on Jeesuksen läsnäolo, nyt ja aina. Se alkoi ensimmäisenä jouluna ja sitä ei voi estää kukaan: ”Hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23).

Jeesus, kiitos tienraivaajista, Johannes Kastajasta ja Mariasta! Anna myös joulun raivata tietä sydämeemme, niin että saisit olla läsnä kaikessa, mitä elämässämme on. Rukoilemme niiden puolesta, jotka eri syistä eivät koe rauhaa ja hyvää tahtoa. Sinun lopullista kuninkuuttasi odottaen, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 51-52/2019 19.12.2019

Miksi rukoilemme sairaiden puolesta?

Jotkut väittävät, että sairaiden puolesta ei tule rukoilla, koska se voi herättää vääriä toiveita. Tämän ajattelun mukaan kirkon tulee jättää muut kuin hengelliset asiat lääketieteen huoleksi. Kuitenkaan kaikki eivät parane myöskään lääketieteen avulla, emmekä me sitäkään hylkää! Seurakunnan tehtävä on kertoa evankeliumia, mutta Raamatun mukaan se sisältää anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lisäksi parantumisen. Se odottaa Jeesuksen seuraajia täydellisenä ikuisessa elämässä, mutta jo täällä meidän tulee Jeesuksen mukaan rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:10). Jeesus käski parantaa sairaita (Matt. 10:8) ja niin hän ja apostolit myöskin toimivat. Kun ”iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa” (Room. 12:15), me myös rukoilemme sairaiden puolesta, Jeesuksen käskyä noudattaen.

Isä, kiitos Jeesuksesta ja evankeliumista maailman kärsimysten keskellä. Rukoilemme erityisesti kaikkien sairastavien puolesta. Paranna ja lohduta. Anna sydämeen syvä luottamus sinun hyvyyteesi ja ikuiseen elämään, jossa kuolemaa, murhetta, valitusta ja vaivaa ei enää ole. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2019 21.11.2019

Kenen rukoukset Jumala kuulee?

Matkapuhelimella hätäpuhelu sujuu jopa ilman liittymää. Jumalallekin voi ”soittaa hätäpuhelun”: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut” (Ps. 50:15). Hän kuulee hätärukoukset, mutta tarjoaa kaikille henkilökohtaista liittymää, suhdetta Jeesukseen: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12). Se on ennalta maksettu: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto” (Ef. 1:7). Helluntaista alkaen yhteys on toiminut aina ja kaikkialla: ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin” (Apt. 2). Tarjolla on myös ”laajakaista”, jonka kautta mm. evankeliumi, armolahjat ja palvelu tavoittavat ne, joille Jeesus on vieras: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef. 5:18). Jumala siis kuulee kaikkia, mutta erityisesti Jeesukseen uskovia.

Isä, kiitos siitä, että kuulet kaikki rukouksemme! Jätämme huolemme sinulle. Auta meitä arkipäivässämme. Opeta meitä tuomaan aina kaikki pyyntömme ja kiitoksemme sinulle. Vahvista uskoamme Jeesukseen. Auta meitä kuulemaan ääntäsi, kun johdatat meitä auttamaan muita. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 43/2019 24.10.2019

Miksi elämä ei muutu helpoksi rukouksesta huolimatta?

Jeesus lupaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan” (Luuk. 11:9). Jumala antaa meille mielellään hyviä asioita. Jeesus jopa käskee, muun hyvän ohessa, parantamaan sairaita! Samoin Luther opetti, että Jumala on hyvä ja haluaa antaa meille pelkkää hyvää. Miksi sitten Jeesuksen seuraajat ovat usein niin ahtaalla? On merkillinen ristiriita, että maailman paras uutinen, meille ilmainen anteeksiantamus Jeesuksessa, näyttää tuovan mukanaan häpeän tämän maailman ihmisten edessä. Tätä häpeää Jeesus ei ota pois. ”Jeesus sanoi kaikille: »Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua” (Luuk. 9:23). Ristin häpeä pysyy, mutta saamme odottaa muita rukousvastauksia, sillä Jeesus on voittaja. ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

Isä, kiitos Jeesuksen ristinkuolemasta ja anteeksiantamuksesta! Anna meille jo nyt merkkejä tulevasta täydellisestä valtakunnastasi, jossa ei ole murhetta, sairautta ja kuolemaa. Vastaa pyyntöihimme. Anna meille voimaa kestää Jeesuksen seuraamisesta johtuva häpeä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 39/2019 20.9.2019

Seurakunnan luontainen kehitys

Olen aiemmin kirjoittanut Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä. Edellisessä tekstissä nostin esiin New Wine -liikkeen arvot, jotka nekin kertovat Jumalan valtakunnan tasapainosta, jota mielestäni kuvaa Raamatun käsite shalom, rauha, kaikinpuolinen harmonia.

Haluan seuraavassa esitellä vielä yhden seurakunnan tasapainosta kertovan hahmotustavan. Saksalainen (ja luterilainen) tutkija Christian A. Schwarz luettelee kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

1. Valtuuttava johtajuus
2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
3. Intohimoinen hengellisyys
4. Toimivat rakenteet
5. Innoittava jumalanpalvelus
6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
7. Tarveperusteinen evankeliointi
8. Rakkaudelliset ihmissuhteet
Yhteenveto

Kirjoitan noiden periaatteiden synnyttämistä ajatuksista, jotka ovat auttaneet minua työssäni. Peruslähtökohtana on kasvun periaate, jossa kasvu tapahtuu ilman ihmisten ponnisteluja, aivan kuin itsestään, kunhan kasvun esteitä poistetaan. Niin kuin yleensäkin kaikessa kasvussa, seurakunta elävänä organismina kasvaa ja voi hyvin, kun sillä on riittävästi edellä mainittuja tekijöitä.

Schwarz vertaa näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos joku lauta puuttuu, tynnyrissä ei pysy mitään, vaikka muut tekijät olisivat kuinka hienoja tahansa. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Mielestäni Schwarzin periaatteet ovat yksinkertaisia ja sovellettavissa mihin tahansa seurakunnalliseen yhteisöön pienryhmistä kokonaisiin kirkkokuntiin. Omaan yhteisöönsä voi tilata Seurakunnan luontainen kehitys -tutkimuksen, jonka avulla voi kartoittaa, miten yhteisö voi ja mitkä ovat sen mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet. Muun muassa Jyväskylän KohtaamisPaikka on teettänyt tutkimuksen ja saanut siitä käytännön apua vastatakseen paremmin ihmisten tarpeisiin ja Jumalan kutsuun.

Palaan seuraavissa teksteissä näihin kahdeksaan kasvutekijään kohta kohdalta. Tässä oli vain yleiskatsaus tuosta ”pystylautaisesta tynnyristä”.

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »