Joskus rukoustamme lannistaa ajatus, että Jumala ei vastaa meille epävarmuutemme vuoksi. Apostolien tekojen kertomus (Apt. 12:1-17) auttaa meitä tässä. Pietari oli vankilassa ja ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan”. Kävikin niin kuin seurakunta rukoili ja enkeli tuli vapauttamaan Pietarin, jolle tilanne tuli yllätyksenä, vaikka varmasti hänkin oli asiaa rukoillut: ”Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta…”. Vähitellen Pietari tajusi tilanteen ja lähti talolle, jossa oli väkeä rukoilemassa. ”Pietari kolkutti talon portille”, ja kun palvelustyttö meni kertomaan sen muille, he vastasivat: »Oletko järjiltäsi?»” Seurakunta ja Pietari eivät näyttäneet liiemmin uskovan vapautumiseen: ”Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet.” Kuitenkin Jumala vastasi. Tärkeintä ei ole luottaa rukousvastauksiin, vaan Jeesukseen ja hänen hyvyyteensä. Tärkeintä on kääntyä hänen puoleensa saadakseen apua.
Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet varma pelastus! Auta meitä luottamaan Isän hyvyyteen, vaikka elämä olisi kuinka hankalaa. Kiitos, että sinun ristisi näyttää rakkautesi meitä kohtaan. Kuule pyyntömme. Anna sisimpäämme rauhaasi, niin että emme menettäisi toivoamme. Sinun nimessäsi, aamen.
Sana-lehti 9/2020 27.2.2020
