Mikä on mukavinta kesässä? Minulle tulee ensimmäisenä mieleen veneellä soutaminen, veden liplatus veneen laitaa vasten, lokkien huudot ja auringon kuumuus hartioissa ja selässä.

Luulen, että monien mielikuviin kesästä liittyy jotenkin vesi. Oletko ajatellut, mitä vesi on ja kuinka tärkeää se on?

Keväällä jäät sulavat ja vesi pääsee virtaamaan vapaasti. Puut alkavat imeä juurillaan maasta vettä, joka virtaa vähitellen oksiin asti ja niin puihin puhkeavat lehdet. Sade huuhtoo maasta liat ja pölyn.

Vesi on myös voimakasta. Kuka tahansa uskaltaa ottaa vettä käteen, sillä se ei räjähdä eikä pala niin kuin esimerkiksi bensiini. Mutta kuinka moni uskaltaa lähteä laskemaan kuohuvaa koskea?

Varmasti jokainen on joskus katsellut järven rannassa pyöreäksi hioutuneita kiviä, veden pyöristämiä. Joeksi kerääntyneet vedet uurtavat uomansa usein kallion läpi hyvin pitkän ajan kuluessa ja siksi monet kosket pau­haavat syvässä kalliorotkossa. Vesi on mahtavan voimakasta, vaikka se yleensä vaikuttaa lempeästi ja hitaasti.

Joskus hanasta ei tule vettä. Hiuksia ei voi pestä, suihkuun ei pääse, hampaita ei voi pestä ja mikä pahinta, ei voi juoda vettä, teetä, kahvia eikä mitään muutakaan, mihin vettä tarvitaan. Tarvitsem­me vettä melkein kaikkeen. Se on kuitenkin niin tuttua ja tavallista, ettemme osaa arvostaa sitä.

Vettä on helppoa pitää itsestään selvänä asiana, koska sitä on Suomessa niin paljon. Israelissa, Jeesuksen kotimaassa, siitä oli pula. Sadevettä piti kerätä, sillä kaikissa paikoissa ei ollut lähteitä eikä kaivon kaivamisestakaan ollut hyötyä; vaikka olisi kaivanut kuinka syvälle, vettä ei löytynyt muuta kuin aivan tietyistä paikoista. Sadevesi ei tietenkään ole niin hyvää kuin lähdevesi, ainakaan juomiseen.

Jeesus puhuu janosta ja vedestä. ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.” (Matt.5:6) ”Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.»” (Joh. 4:13, 14) Toisaalta Jeesus väittää, että ihmiset, jotka janoavat häntä, ovat kadehdittavan onnellisia. Toisaalta hän toteaa, että hänen seurassaan ei enää tule jano. Ajattelen hänen tarkoittavan, että Jeesuksen seuraajat eivät janoa enää mitään muuta, mutta Jeesuksen seuraa sitäkin enemmän.

Jos Jumala onkin niin kuin vesi? Mahtavan voimakas, lempeä ja kärsivällinen, ilon ja virkistyksen tuoja, hyvän mielen ja puhtaan omantunnon antaja.

Jeesus, virkistä meitä, niin kuin raikas vesi virkistää janoisia!

New Wine -blogi 12.6.2019