Me vietämme nykyään paljon aikaa kasvot kuvaruutuun päin. Televisio ja nettimaailma ovat muuttaneet elämäämme paljon, ainakin niiden kohdalla, joilla on varaa kuvaruutuun eli televisioon, tietokoneeseen tai älypuhelimeen. Olemme ikään kuin kasvokkain sellaisen todellisuuden kanssa, joka on luotu kaukana. Ennen ihmiset olivat ”kasvokkain” vain lähellä olevan todellisuuden kanssa, sellaisen, johon katse lähiympäristössä ylettyi. Nyt eteemme tulvii erilaisia kuvia eri puolilta maailmaa ja jopa avaruudesta.
Mitä tämä ”kasvokkain” oleminen meihin vaikuttaa?
Itse ainakin huomaan olevani kyllästynyt, kylläkseni saanut. Totta kai edelleen esimerkiksi hyvä elokuva tuottaa mielihyvää, mutta vain, jos juoni on hyvä. Nyt kuva ei enää itsessään riitä viehättämään, vaan siihen kaipaa sisältöä. Kuvien paljous on aiheuttanut sen, että niistä on tullut osittain ikään kuin roskaa, jota täytyy työntää syrjään nähdäkseen jotain kaunista ja hyvää.
Raamattu kertoo, että ihminen on luotu olemaan kasvokkain Jumalan kanssa. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27. Olen yrittänyt ymmärtää tuota Jumalan kuvana olemista siten, että olemme ihmisenä kuin peili, joka kuvastaa sitä, johon päin ihminen on kääntynyt. Jos vietämme aikaa kasvokkain Jumalan kanssa, häneen päin kääntyneenä, alamme heijastaa hänen kuvaansa. ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen.” 2. Kor. 3:18a
Kirkkain kuva Jumalan kasvoista on Jeesus. ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva.” Kol. 1:13-15.
Miten voisimme olla ”kasvokkain” Jeesuksen kanssa? Itselleni se tarkoittaa ainakin Raamatun lukemista. Kaiken kuva- ja infotulvan keskellä Raamattu ikään kuin huokuu rauhaa ja puhtautta. Jos en pääse Raamattuun käsiksi, käyn mielessäni ulkomuistista läpi kymmentä käskyä (2. Moos. 20:2-17) , uskontunnustusta (katekismus.fi) ja Isä meidän -rukousta (Matt. 6:9-13). Niillä kristityt ovat pärjänneet ainakin viimeiset 500 vuotta, siitä lähtien, kun Martti Luther löysi Raamatun ydinasiat uudelleen. Niiden läpi käyminen joka päivä ei vie montaa minuuttia ja ne palauttavat mieleen ja sydämeen Jeesuksen kasvot.
Seurakunnassa saan olla kasvokkain muiden Jeesuksen seuraajien kanssa ja yhdessä heidän kanssaan ”kasvokkain” Raamatun ja sen mukaisen opetuksen kanssa.
Yksin tai yhdessä muiden kanssa rukoillessa saan aavistella Pyhän Hengen läsnäoloa meissä ja minussa. ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” 2. Kor. 3:18
Mieti, mitä klikkaat auki! Kannattaa avata ainakin Raamattu, seurakunnan ovi ja oma sydämensä rukoukseen, esimerkiksi Isä meidän -rukouksen sanoin. Niiden kautta opimme tuntemaan Jeesuksen rakastavat ja pyhät kasvot yhä paremmin. Ilman häntä olen kuin kuva tai peili ilman sisältöä. Hänen kasvonsa taas ovat parasta, mitä tiedän. Lopulta tulemme näkemään hänet lähietäisyydeltä: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” 1. Kor. 13:12
New Wine -blogi 24.11.2017