Rukoileminen on kristillinen ihanne. Ihanteena tuntuu olevan myös todeta, että ”olen huono rukoilija”. Mielestäni se voi kertoa väärästä rukouskäsityksestä, joka nousee velvollisuudesta.
Rukousta voi kuitenkin todella oppia ja sen pohjaksi voi tulla Jeesuksen täydellinen evankeliumi, joka siirtää huomion pois itsestämme, huonoudestamme tai hyvyydestämme. Se tapahtuu keskittymällä Jeesukseen, joka antaa kaiken hyvän meille lahjana. Saamme myös kertoa hänelle lähimmäisistämme ja kiinnittää katsettamme enemmän heihin kuin itseemme.
Rukouksen ja uskon kohde on sama, Jeesus: ”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” 1. Tim. 3:16.
Me ylistämme sinua, Jeesus, joka onnistuit täydellisesti pelastustyössä ristillä ja ylösnousemuksessa! Kiitos, että meidän ei siksi tarvitse onnistua missään ollaksemme sinun omiasi. Auta meitä luottamaan läsnäoloosi ja apuusi ongelmiemme kanssa. Jeesuksen nimessä, aamen.
Sana-lehti 8/2019 21.2.2019
