Monille ääneen rukoileminen tuntuu olevan vaikeaa, toisille taas helppoa. Onko tarpeen osata sanoittaa rukous hyvin ja kauniisti? Vai onko parempi rukoilla ilman ääneen sanottuja sanoja? Jeesus vietti paljon aikaa rukoillen, samoin alkuseurakunta rukoili melko pitkiä rukouksia ääneen. Jeesus varoittaa tyhjästä sanojen käytöstä: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Kuitenkaan hän ei näytä ottavan kantaa rukouksen muotoon, kunhan sydän on mukana. Uskallan ajatella, että uskollisimmat rukoilijat eivät ole parhaita puhujia. Me puhujat taas emme välttämättä ole parhaita rukoilijoita. Taitava sanojen käyttö ja vapaasti ääneen rukoileminen ei ole välttämätöntä, vaan se, että turvaudumme rukouksessa Jeesukseen, tapahtui se miten tahansa.
Kiitos, Isä, että tunnet sydämemme ja tarpeemme. Kiitos, että tahdot puhua meille ja kuunnella meitä, niin kuin Jeesukselta olemme oppineet. Auta sairauksien, ihmissuhdeongelmien, tarkoituksettomuuden tunteen ja muiden hankalien asioiden kanssa. Kiitos kaikesta hyvästä. Jeesuksen nimessä, aamen.
Sana-lehti 21/2019 23.5.2019
