Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 7 / 11)

New Wine -liikkeen arvot

Olen kirjoittanut useissa edellisissä teksteissä Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä.

Tässä nostan esiin New Wine -liikkeen arvot, sillä ajattelen niiden tuovan esiin samaa tasapainoa, vaikkakin eri näkökulmasta. Olen kokenut New Winen tuntemistani nykyisistä liikkeistä tasapainoisimpana. Raamatun ehdoton asema ja samalla Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta elävällä ja aikaamme sopivalla tavalla tuovat pohjan kaikelle muulle.

New Wine -liikkeen arvot

Risti ja ylösnousemus

Kunnioitamme kaikkea mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Tahdomme myös itse kulkea ristin tietä samalla tuntien hänen ylösnousemuksensa vapauttavan voiman.

Sana ja Henki

Haluamme, että kaikki mitä uskomme, opetamme ja teemme, perustuu Raamattuun Jumalan kirjoitettuna sanana. Samalla tahdomme oppia kuulemaan ja tottelemaan Pyhää Henkeä, joka puhuu meille sekä henkilökohtaisesti että yhteisönä.

Jumalan äärettömyys ja läheisyys

Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea syvää yhteyttä hänen kanssaan.

Jatkuvuus ja muutos

Pidämme uskollisesti esillä muuttumatonta sanomaa Jeesuksesta, hänen työstään sekä henkilökohtaisen pelastuksen ja pyhityksen merkityksestä. Samalla etsimme kulttuuriimme ja ympäristöömme sopivia tapoja ylistää ja opettaa, olla seurakunta ja tehdä lähetystyötä.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Tahdomme nähdä kristittyjen käyttävän kaikkea sitä luonnollista ymmärrystä, viisautta ja taitoa, jota heillä on, ja opettelevan samalla palvelemaan toisia yliluonnollisilla Pyhän Hengen lahjoilla rakkaudessa ja voimassa, Jeesuksen esimerkin mukaan.

Jumalan valtakunta – jo nyt ja ei kuitenkaan vielä

Tahdomme julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja nähdä sen läsnäolosta kertovia ihmeitä ja merkkejä. Samalla ymmärrämme, että Jumalan valtakunta tulee lopullisesti ja kärsimys voitetaan vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja tekee kaiken uudeksi.

Tehtävä ja yhteisö

Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin, työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja rakkauden.

Johtajuus ja yleinen pappeus

Tahdomme valmentaa Pyhän Hengen voimassa toimivia, rohkeita ja tehtävästään tietoisia seurakuntien johtajia. Samalla tahdomme varustaa jokaista kristittyä palvelemaan Jeesuksen mallin mukaisesti omassa kodissaan, seurakunnassaan sekä työ- ja elinympäristössään.

Armollisuus ja totuus

Tahdomme olla ystävällisiä ja sydämellisiä ajatellessamme toisia ja puhuessamme heistä, riippumatta siitä, ovatko he kanssamme samaa mieltä. Samalla kerromme selkeästi, mitä me uskomme ja miksi uskomme.

Yhteys ja erilaisuus

Haluamme tehdä yhteistyötä avoimesti ja vastuullisesti kaikkien niiden kanssa, jotka pitävät kiinni näistä arvoista. Samalla hyväksymme seurakuntien erityispiirteet, erilaiset johtamistavat sekä kirkkokunnalliset painotukset ja kunnioitamme niitä.


Eri liikkeet ovat painottaneet erilaisia asioita, jota ovat mahdollisesti sopineet omaan aikaansa. Oman näkemykseni mukaan usein on vähitellen liu’uttu omien erityispiirteiden korostamiseen tavalla, joka on saanut tasapainon unohtumaan. Usein myös jonakin aikana tehokkaat painopisteet ja toimintatavat ovat ajan myötä muuttuneet sellaisiksi, että ne eivät enää ole vedonneet ihmisiin.

Toivon New Wine -liikkeen olevan herkkä Jumalan johdatuksen kuuntelemisessa ja samalla elävän tavalla, joka puhuttelee mahdollisimman monia. Toivon myös, että voimme uudistua niin, ettemme jämähdä vain tiettyihin tapoihin, vaan osaamme kuunnella Jeesuksen johdatusta kuhunkin aikaan ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

Pitääkö osata rukoilla ääneen?

Monille ääneen rukoileminen tuntuu olevan vaikeaa, toisille taas helppoa. Onko tarpeen osata sanoittaa rukous hyvin ja kauniisti? Vai onko parempi rukoilla ilman ääneen sanottuja sanoja? Jeesus vietti paljon aikaa rukoillen, samoin alkuseurakunta rukoili melko pitkiä rukouksia ääneen. Jeesus varoittaa tyhjästä sanojen käytöstä: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Kuitenkaan hän ei näytä ottavan kantaa rukouksen muotoon, kunhan sydän on mukana. Uskallan ajatella, että uskollisimmat rukoilijat eivät ole parhaita puhujia. Me puhujat taas emme välttämättä ole parhaita rukoilijoita. Taitava sanojen käyttö ja vapaasti ääneen rukoileminen ei ole välttämätöntä, vaan se, että turvaudumme rukouksessa Jeesukseen, tapahtui se miten tahansa.

Kiitos, Isä, että tunnet sydämemme ja tarpeemme. Kiitos, että tahdot puhua meille ja kuunnella meitä, niin kuin Jeesukselta olemme oppineet. Auta sairauksien, ihmissuhdeongelmien, tarkoituksettomuuden tunteen ja muiden hankalien asioiden kanssa. Kiitos kaikesta hyvästä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 21/2019 23.5.2019

Miksi olisi hyvä rukoilla säännöllisesti?

Jeesus käytti aikaa rukoukseen. Alkuseurakunta teki samoin, joten jo nämä esimerkit näyttävät meille, että rukous on tärkeää. Kuitenkin on hyvä miettiä, miksi niin on, ettemme rukoilisi vain suorittamisen pakosta. Raamattu kertoo, miksi Jeesus kutsui opetuslapset: ”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan…” (Mark. 3:14) Vaikka Jeesus antoi heille tehtäviä ja varusti heidät niihin, ennen muuta oli tarkoitus olla hänen kanssaan. Rukous näyttääkin olevan suhteen hoitamista Jumalan ja hänen lastensa välillä. Rukous ei ole suoritus, sillä ainoa suoritus, mikä jumalasuhteeseen vaaditaan, tapahtui Jeesuksen ristillä. Rukous on juttelua Taivaalliselle Isälle ja hänen tuntemisessaan lepäämistä. ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).

Kiitos, rakas Isä, että olet aina kanssamme. Auta meitä luottamaan siihen, että läsnäolosi riittää kaikkeen tässä elämässä ja jopa kuoleman uhatessa. Tuomme sinulle huolemme ja hätämme. Kaiken keskellä kiitämme sinua anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä Jeesuksessa. Hänen nimessään, aamen.

Sana-lehti 16-17/2019 17.4.2019

Kuinka voisin rukoilla toisten kanssa?

Yksi rukoustapa on niin sanotun Yksinkertaisen kirkon (Simple Church) ohje. Siinä kerrotaan toisille kuluneelta viikolta yksi kohokohta eli kiitosaihe tai mieltä painava asia eli rukousaihe. Tai molemmat! Tämän jälkeen toiset rukoilevat sanojan puolesta esimerkiksi niin, että yksi rukoilee ääneen. Toinen vaihtoehto on siunata henkilö Herran siunauksella (4. Ms. 6). Jos näin tehdään esimerkiksi jumalanpalveluksessa pienissä ryhmissä, niin tilaisuutta johtava henkilö rukoilee ääneen ja kukin ryhmä voi laittaa käden sanojan päälle. Kannattaa kokeilla! Rukoileminen ei edellytä hyviä puhelahjoja, vaan yksinkertainen rukous riittää. Pääasia on, että turvaudumme Jeesukseen. ”Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. – – Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13, 16b.

Rakas Jeesus, kiitos siitä, että olet luvannut kuulla rukouksemme. Opeta meitä kertomaan huolemme toisillemme ja rukoilemaan myös yhdessä. Auta meitä ahdistuksien ja vaikeuksien keskellä. Kiitos siitä, että olet avannut meille pääsyn Isän luokse. Sinun nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 12/2019 21.3.2019

Miten voisimme olla parempia rukoilijoita?

Rukoileminen on kristillinen ihanne. Ihanteena tuntuu olevan myös todeta, että ”olen huono rukoilija”. Mielestäni se voi kertoa väärästä rukouskäsityksestä, joka nousee velvollisuudesta.

Rukousta voi kuitenkin todella oppia ja sen pohjaksi voi tulla Jeesuksen täydellinen evankeliumi, joka siirtää huomion pois itsestämme, huonoudestamme tai hyvyydestämme. Se tapahtuu keskittymällä Jeesukseen, joka antaa kaiken hyvän meille lahjana. Saamme myös kertoa hänelle lähimmäisistämme ja kiinnittää katsettamme enemmän heihin kuin itseemme.

Rukouksen ja uskon kohde on sama, Jeesus: ”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” 1. Tim. 3:16.

Me ylistämme sinua, Jeesus, joka onnistuit täydellisesti pelastustyössä ristillä ja ylösnousemuksessa! Kiitos, että meidän ei siksi tarvitse onnistua missään ollaksemme sinun omiasi. Auta meitä luottamaan läsnäoloosi ja apuusi ongelmiemme kanssa. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 8/2019 21.2.2019

Onko tärkeää rukoilla jollain tietyllä tavalla?

Tätä kysyi samarialainen nainen Jeesukselta, juutalaiselta: ”Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa” (Joh. 4:20). Ainakin seuraavia rukoustapoja löytyy Raamatusta: Jumalan kuunteleminen, käden laittaminen ihmisen päälle, siunaaminen, laulu, itku, ilo, hiljaisuus, valitus, palvonta, kiitos, ylistys, pyytäminen, rukous toisten puolesta ja armolahjojen käyttö. Jeesus antaa meillekin sopivan ohjeen: ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo” (Joh.4:23). Tärkeää eivät ole tapa ja paikka, vaan suuntautuminen Isään. ”Hengessä” tarkoittanee Pyhän Hengen apua, ”totuudessa” rehellisyyttä ja jopa Jeesusta, joka sanoo: ”Minä olen totuus” (Joh.14:6).

Taivaallinen Isä! Auta meitä Pyhän Henkesi läsnäololla ja voimalla, kun rukoilemme. Jätämme sinun käsiisi kaikki murheemme ja pyydämme niihin apua. Kiitämme sinua kaikesta kauniista ja hyvästä, mitä olet antanut. Auta meitä olemaan totuudellisia ja avoimia sinun edessäsi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 4/2019 24.1.2019

Miksi kaikkiin rukouksiin ei saa heti tai lainkaan vastausta?

Raamatussa kerrotaan, kuinka Daniel oli rukoillut kolmen viikon ajan. Hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoi viivästyksen syyn: ”Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen… Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä…” (Dan. 10:12, 13) Kertomus voi tuntua kaukaiselta, mutta se avaa meille rukouksen näkymätöntä taustaa. Kun rukoilemme, osallistumme taisteluun, jonka lopullinen tulos on selvä: Jeesus on Herra! Hän on voittanut pahan vallan. Sota on jo ratkaistu, mutta vieläkin käydään loppukahakoita, ja muun muassa siksi vastaukset viipyvät. Ratkaiseva vaihe alkoi ensimmäisenä kristillisenä jouluna: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa” (Gal. 4:4).

Rakas Isä! Kiitos, että lähetit Jeesuksen meidän luoksemme. Kiitos, että ristin ja ylösnousemuksen jälkeen saimme Pyhän Hengen Puolustajaksemme. Jätämme sinulle omat huolemme. Auta meitä. Anna meidän joulumme syventää luottamustamme sinuun ja hyvyytesi lopulliseen voittoon. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 51-52/2108 20.12.2018

Profetoimisen arviointi

Profetoiminen on vahva väline. Toisten ihmisten manipulointi eli heidän taivuttamisensa tiettyyn suuntaan, avoimesti tai vaivihkaa, on vaara, joka on aina otettava huomioon. C.S. Lewis on todennut: ”Kirkon historia näyttää todeksi yhden sen opinkappaleista: me olemme syntisiä.” Siksi kuuntelevan rukouksen arvoista, ”rakentaa, kehottaa ja lohduttaa”, on aina pidettävä kiinni.

Kuuntelevan rukouksen tulisi aina olla julkista ja sen käytön tulisi olla koko seurakunnan asia. Jos joku, jolla esimerkiksi koetaan olevan profetian lahja, alkaa harjoittaa vaikutelmiensa kertomista muille yksin, ilman säännöllistä seurakuntayhteyttä, tilanne on jo arveluttava. Kuunteleva rukous torjuu terveellä tavalla käsitystä, että olisi vain joitakin harvoja ”välittäjiä”, jotka voivat saada lahjoja Jumalalta. Seurakunta on Jumalan kuuntelemisen yhteisö, eikä kenenkään ole hyvä kysellä profetioita yksityisesti joltakin ihmiseltä.

Samalla tavoin seurakunnan tilaisuuksiin ei tule päästää ketään tuntematonta tuomaan ”sanaa Herralta”. Tällaiset henkilöt voi toivottaa tervetulleeksi seurakunnan erilaisiin ryhmiin, jossa heidät opitaan tuntemaan. Sitä kautta luottamus voi kasvaa. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa vain sellaiset henkilöt saavat kertoa saamiaan vaikutelmia, jotka tunnetaan ja joihin luotetaan. Muuten lahjoja on hyvä harjoitella esimerkiksi pienryhmissä. Seurakunnan kaikille avoimia tilaisuuksia varten on olemassa joustavia ja turvallisia toimintamalleja. Etukäteen sanasta sanaan kirjoitettu kaava ja karismaattinen kaaos eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Luettelen tässä niitä lyhyesti arvioinnin periaatteita, joilla voidaan tarkistaa, onko sanoma tarkoituksenmukainen:

  • Lahjoja ei saa väheksyä eikä estää. (1. Kor. 14:39; 1. Tess. 5:20, 21)
  • Lahjojen tulee rakentaa, kehottaa ja lohduttaa (1. Kor. 14:3)
  • Jos joku vaikutelma on Raamatun, lyhyemmin Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen tai Isä meidän -rukouksen vastainen, se tulee jättää sikseen ja tilaisuuden vetäjien on hyvä sanoa se seurakunnalle.
  • Lahjojen tulee heijastaa Hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23)
  • Lähestyvästä kuolemasta, vakavasta sairaudesta tai kuolemasta ei saa puhua
  • Aviopuolison löytämisestä tai lasten saamisesta ei saa puhua

Kaikkea seurakunnassa tulisi arvioida Raamatulla (Bible), seurakunnan (Assembly) arvostelukyvyllä, järjellä (Reason) ja sisäisen todistuksen (Testimony) kautta eli sen mukaan, onko asiasta sisäinen rauha. Tästä voi muistisääntönä pitää sanaa BART. Sen ohi ei tarvitse eikä pidä ottaa vastaan mitään.

Arvioinnin tulee tapahtua samojen periaatteiden hengessä! Vanhan testamentin profeettojen piti onnistua täydellisesti, Uuden testamentin profetoiminen on vajavaista. Vaikka saatu vaikutelma olisi ollut väärä ja se tulee todeta ääneen, ihmistä ei pidä hylätä, vaan tulee edelleen rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Arviointia on hyvä harjoitella yhdessä esimerkiksi pienryhmissä. Kun seurakunnassa totutaan kuuntelevaan rukoukseen, arviointi tulee ikään kuin itsestään. Tilaisuutta ei tarvitse mekaanisesti keskeyttää profetioiden arvioimista varten, sillä se todennäköisesti pelottaa edes yrittämästä sanoa mitään. Oma kokemukseni on, että ne, joilla on lupa kertoa saamiaan vaikutelmia isommissa tilaisuuksissa, ovat hyvin vastuullisia, eikä tarvetta erillisille jäykälle arvioinnille ole. Jos jotakin kielteistä ilmenee, johtajat ottavat asian esille, mitä ei tarvitse asiaan tottuneessa yhteisössä useinkaan tehdä.

Jotkut ovat kuitenkin niin huolissaan armolahjojen mahdollisista väärinkäytöksistä, että niitä kaikkia pidetään vahingollisina. Mikäli keskitymme liikaa mahdollisten ylilyöntien vaaroihin, meille voi käydä hieman samaan tapaan kuin pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksessa ”Sienitietoutta”. Siinä esitellään, kuinka monimutkaista sienten välttämätön käsitteleminen on, jotta vältyttäisiin myrkytyksiltä. Pilapiirros päättyy ohjeeseen: ”Nyrkkisääntönä voidaan pitää: mikäli epäilette syöneenne sieniä, kutsukaa ambulanssi!”

Kuuntelevan rukouksen arvojen avulla voimme varoa väärinkäytöksiä, korjata niitä ja ottaa opiksemme. Raamattu kehottaa tavoittelemaan innokkaasti armolahjoja ja se ei toteudu, jos väärinkäytöksillä saamme ihmiset pelkäämään lahjoja.

Millainen tahansa lahjojen käyttö ei siis ole Raamatun mukaista. Innokas, rakentava ja hyvässä järjestyksessä tapahtuva lahjojen käyttö on sellaista. Se rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Se saa keskittymään armon evankeliumiin ja Jeesukseen, saa sitoutumaan Raamattuun ja tasapainoiseen seurakuntaelämään (Apt. 2:42-47).

Profetoiminen on osa kokonaisuutta. Sen ei ole tarkoitus korvata muita Jumalan antamia tehtäviä ja lahjoja, vaan tukea niitä ja toimia niiden kanssa yhdessä.

LAT

Edellä mainittuja arvioinnin periaatteita voidaan erään hahmotustavan mukaan ilmaista lyhenteellä LAT, Luonteenlaatu, Asenne, Taidot. Englanninkielen vastaava lyhenne on CAS, Character, Attitude, Skills. Näiden kahden erikielisen lyhenteen muistaminen auttaa ainakin minua muistamaan sisällön paremmin.

Jaottelu koskee ennen kaikkea henkilön ominaisuuksia ja sitä, millainen hän on työntekijänä tai jonkun yhteisön jäsenenä. Se on kuitenkin ollut itselleni apuna profetian arvioinnin jäsentämisessä.

Luonteenlaatu

Ominaisuudet alkavat tärkeimmästä eli luonteenlaadusta. Se on profetian lahjaa käyttävän henkilön tärkein arvioitava asia. Toisin sanoen hänen yleinen luotettavuutensa on seurakuntaelämän kannalta tärkeämpää kuin yksittäisen profetian sisältö, joka sekin on tärkeä. Tämän arvioimiseen ei ole oikotietä. Henkilöllä täytyy olla seurakuntayhteisön luottamus. Käytännössä seurakunnan johtajat tuntevat henkilön itse riittävän pitkältä ajalta. Toinen vaihtoehto on se, että johtajien luotettavat tutut suosittelevat henkilöä. Tilanne muistuttaa käytäntöä, jonka mukaisesti seurakuntaan kutsutaan saarnaajia, raamattuopettajia tai muita puhujia. On hyvä kysyä, millaista hedelmää kyseisen henkilön elämä on kantanut vuosien varrella. Se yleensä paljastaa luonteenlaadun luotettavimmalla tavalla. Luonteenlaatuun liittyvät Hengen hedelmän piirteet, sillä hedelmän kehittyminen vie oman aikansa (Gal. 5:22, 23).

On hyvä kysyä, mikä on sanojen esiintuojan tavoite. Haluaako hän vain saada huomiota osakseen tai saada itselleen auktoriteettiaseman? Haluaako hän antaa vaikutelman, että hän on aina oikeassa? Jääkö vaikutelmaksi itsensä korottaminen? Antaako henkilö ymmärtää, että hänen on välttämättä saatava sanoa asiansa juuri nyt? Käyttääkö hän kieltä, joka tekee vaikeaksi arvioimisen? ”Herra sanoi minulle…” Nämä kaikki osoittavat, että luonteenlaatu kaipaa korjamista.

Profetian lahjan tai jopa kokoaikaisen profeetan kutsun saaneen henkilön kiusauksena näyttää yleisimmin olevan pyrkiminen seurakunnan johtamiseen. Jos henkilö saa osuvia profetioita säännöllisesti ja hän saa sen vuoksi osakseen arvostusta yhteisössä, profeetallisuudesta innostuneet ihmiset voivat malttamattomina odottaa näiden profetioiden välitöntä toteuttamista.

Profetoiminen auttaa kuitenkin seurakuntaa paremmin, jos se on selkeästi johtajien hallinnassa. Seurakuntaa rakentaa yhteistyö, ei vastakkainasettelu. Mikäli profetian lahjaa käyttävä ihminen ei suostu siihen, että johtajat arvioivat hänen viestejään, häntä ei tule kuunnella. Terveen arvioinnin ja myös korjaavan palautteen vastaanottaminen kertovat hyvää. Viestin sisällöstä riippumatta johtajien aseman ja seurakunnan normaalin järjestyksen tunnustaminen on välttämätöntä.

Mitä sitten tulisi tehdä tilanteessa, jossa seurakunnan johto onkin väärässä eikä itsekään edusta tasapainoista näkemystä seurakunnasta? Tällaisessa tapauksessa tilanteen korjaaminen on yleensä hidasta ja vaikeaa. Paavalin kuva seurakunnasta ruumiina paljastaa saman: jos joku jäsen ei ole kunnossa, koko ruumis kärsii. Jos ongelma on päässä, se vaikuttaa tietenkin kaikkein vakavimmin. Kuitenkaan tilanne ei yleensä ratkea sillä, että epätasapainoa yritetään korjata toisella epätasapainoisella ratkaisulla. Yleensä seurakunnalla on selkeä järjestys asioiden käsittelemistä varten. Keskustelua, joka on mahdollisimman avointa, ei korvaa mikään. Tilannetta kannattaa hoitaa seurakunnan normaalin käsittelyjärjestyksen ja erilaisten hallintoelinten kautta, mitä ne sitten eri tilanteissa ja seurakuntamalleissa ovatkin. Samalla erityisesti niiden, jotka kokevat profeetallisuuden hyvänä ja edistettävänä asiana, on parasta rukoilla tilanteen puolesta ja pyytää Jumalalta viisautta. Pyhä Henki osaa ohjata oikeiden askeleiden suuntaan rakentavalla tavalla.

Jumalalla on kyky ja tahto aloittaa sieltä ja siitä tilanteesta, missä olemme. Jeesus syntyi ihmiseksi hyvin sekavaan tilanteeseen. Juutalaista yhteisöä johtavat ylipapit olivat usein saddukeuksia, jotka eivät uskoneet esimerkiksi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkiin. Maa oli vieraan miehitysvallan alla. Rooman valtakunnan moraali, samoin hellenistinen kulttuuri olivat kristillisesti arvioiden hyvin arveluttavia.

Sellaiseen tilanteeseen Jumala lähetti Poikansa ja tilanne muuttui. Muutos edellytti kuitenkin Jeesuksen ristinkuolemaa ja helluntain jälkeenkin kristittyjen monenlaisia ahdinkoja ja kärsimyksiä. Koska Jumala pystyi muuttamaan tuon ajan sekavan tilanteen kirjavan opetuslapsijoukon kautta, hän pystyy kyllä vaikuttamaan myös meidän tilanteisiimme!

Toimintatapojen tulee olla kärsivällisiä ja muutenkin yllä mainittujen arvojen mukaisia. Pyhä Henki rakentaa tasapainoista seurakuntaa, jossa yhteistyö on välttämättömyys. Profetoimisen lahjaa käyttävien, niin kuin muidenkin, tulee palvella seurakuntaa, ei omaa asemaansa. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:43-45)

Seurakunnan kaikille avoimissa päätilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa on viisasta antaa lupa kaikille kerrottaviin sanoihin vain sellaisille henkilöille, joiden luonteenlaatuun luotetaan.

Asenne

Luonteenlaadun muuttuminen on pitkä prosessi. Hieman helpompaa on muuttaa asennetta. Tässä kohdassa kriteerinä voi pitää Paavalin ohjetta rakentamisesta, kehottamisesta ja lohduttamisesta (1. Kor. 14:3) Saadun sanan tai profetian saaneen henkilön tulee toimia näiden arvojen mukaisesti.

Vaikutelman saaneen ihmisen suhtautuminen muihin kyseisessä tilanteessa, ilmapiiri ja muiden paikalla olevien seurakuntalaisten kokemus armolahjaa käyttävän ihmisen motiiveista kertovat asenteesta paljon. Onko henkilön asenne enemmän lakihenkinen vai armollinen? ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17) Onko asenne syyttävä ja kiinnittääkö se huomion ihmisen huonouteen? Vai onko asenne levollinen ja kiinnittääkö se huomion Jeesuksen hyvyyteen? Kuuluuko asenteessa Paimenen ääni? (Joh. 10:4, 5, 10) Vanhan viisauden mukaan sielunvihollinen syyttää synnistä ja kiinnittää huomion ihmiseen. Pyhä Henki puolestaan voi osoittaa synnin, mutta kiinnittää huomion Kristukseen (Joh. 16:7-11).

Asennetta on melko helppoa arvioida jo yksittäisen tilanteen perusteella toisin kuin luonteenlaatua, jonka hahmottaminen vaatii yleensä enemmän aikaa. Erilaisissa pienryhmissä ja kuuntelevan rukouksen harjoituksissa opimme kaikki arvioimaan asennetta. Ajan kuluessa toistuva ”rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen” muovaa myös luonteenlaatua hyvään suuntaan.

Taidot

Kun arvioidaan esimerkiksi seurakuntaa työntekijäksi pyrkivän henkilön sopivuutta, hänen taitojensa selvittäminen on helpompaa kuin asenteen ja luonteenlaadun hahmottaminen. Samalla tavoin profetiassa ja kuuntelevassa rukouksessa saatujen sanojen sisällön arviointi on melko helppoa. Saatuja sanoja on hyvä peilata ennen kaikkea Raamattuun, jonka ydin löytyy Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen pähkinänkuoresta. Jumalan antamat sanat eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Vaikka ihminen olisi taitava tai miellyttävä puhuja, mutta sanat ristiriidassa Raamatun kanssa, asia on hyvä jättää omaan arvoonsa. Tässä on viisasta kuitenkin olla tarkkana. Usein Jumalalta saamamme sanat ovat hieman arvoituksellisia, kuin palapeli, joka saadaan kokoon vasta kun sanat ja arviot on saatu yhteen.

Pietarin saama näky ja sen sisältämä kehotus syödä juutalaisten saastaisena pitämiä eläimiä saattoi ensin vaikuttaa Jumalan antamien säädösten vastaisilta. Vähitellen ajoitus ja näyn ympärillä tapahtuneet johdatuksen kokemukset johtivat Pietarin ymmärtämään, että näky oli Jumalan antama tärkeä viesti. Se osoittautui Vanhan testamentin ennustusten toteutumiseksi ja avasi muillekin kuin juutalaisille pelastuksen ja pääsyn Jeesuksen yhteyteen (Apt. 10:9-36).

Saatujen sanojen toistumista eri profetioissa ja niiden ajoitusta on hyvä tarkkailla. Jos ne viittaavat muuhun kuin sattumaan, ja varsinkin jos profetian sisältö paljastaa jotain, mitä ihminen ei voisi luonnostaan tietää, sanoihin on hyvä suhtautua vakavasti. Usein nämä piirteet saavat ihmiset ymmärtämään, että Jumala haluaa puhutella heitä. (Joh. 1:45-50)

Olen ollut tilanteissa, joissa henkilöt, jotka eivät pidä itseään tunnustavina kristittyinä, ovat hämmästyneet sanojen osuvuudesta. Jotkut ovat osallistuneet kuuntelevaan rukoukseen lähinnä uteliaisuudesta, mutta ovat vakuuttuneet Jeesuksesta kuultuaan heidän elämäänsä koskettavia sanoja.

Tässä vielä edellinen hahmotustapa lyhyesti:

LAT (CAS)
  • Luonteenlaatu: Hengen hedelmä (Gal. 5:22, 23).
  • Asenne: Rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen (1. Kor. 14:3)
  • Taidot: Raamattu (10 käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän –rukous), toistuvuus, ajoitus ja osuvuus.

Onko kristittyjen rukous erilaista kuin muiden?

Valtaosa ihmisistä kertoo rukoilevansa joskus ja rukous näyttää olevan osa ainakin suurimpia uskontoja. Eroaako kristillinen rukous sitten muusta? Ihanne on, että rukous on osa evankeliumia, Jumalan lahjaa. Silloin rukous on Jeesuksen ristin ja armon kautta pelastetun ihmisen lapsenomaista juttelua hyvälle Isälle. Joskus rukous saattaa kuitenkin muistuttaa muille uskonnoille tyypillisempää tilannetta, jossa rukouksella pyritään saavuttamaan pelastus tai lepyttämään vaativa jumala. Voinkin kysyä: onko rukous minulle etuoikeus ja mahdollisuus turvautua Jumalaan, joka tahtoo minulle pelkkää hyvää? Vai onko se pakko ja velvollisuus, että olisin kunnon ihminen Jumalan ja ihmisten edessä? Ero näiden välillä ratkeaa suhteestamme Jeesukseen, joka on ilo. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle (Luuk. 2:10).”

Hyvä Jumala! Kiitos, että saamme odottaa sinulta pelkkää hyvää, vaikka elämä on joskus vaikeaa. Kiitos, että olet meidän puolellamme. Kiitämme siitä, että olet tehnyt meistä rakkaita lapsiasi antamalla meille uskon Jeesukseen! Auta meitä kaikessa, mistä olemme huolissamme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2018 22.11.2018

Miksi Jumala ei vain anna hyvää ilman rukoustakin?

Jeesus väittää Jumalan olevan hyvä, koko ajan ja kaikille. Miksi sitten pitää erikseen uskoa Jeesukseen? Miksi pitää rukoilla? Miksei kaikilla voi olla hyvä elämä ilman erityistä pyytämistä? Näissä kysymyksissä huokuu sen unohtaminen, että maailma on rikkinäinen eli syntinen, kadottanut suhteen Jumalaan. Mitä olisi lapsen elämä, vaikka kaikki aineellisesti olisi hyvin, mutta elämästä puuttuisi suhde isään ja äitiin? Mitä olisi meidän elämämme, jos meillä ei olisi ystävien tai puolison hyväksyntää ja rakkautta, vaikka kaikki muu olisi mallillaan? Samoin hyvää elämää ilman suhdetta Jeesukseen ei ole olemassa, vaikka ihminen voittaisi ”omakseen koko maailman” (Matt. 16:26). Jeesus antaa todellisen elämän ja rakkauden. Jumala ei halua antaa meille vain hyvää, vaan myös parhaan: suhteen Jeesukseen. Rukous on tämän suhteen todeksi elämistä.

Rakas Isä! Kiitos, että lähetit Poikasi luoksemme avaamaan meille tien takaisin sinun luoksesi. Me pyydämme parasta: pidä meidät Pyhän Henkesi avulla lähellä Jeesusta. Anna meille myös hyvää, vastaa pyyntöihimme ja auta meitä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 43/2018 25.10.2018

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »