Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 7 / 11)

Miksi kaikkiin rukouksiin ei saa heti tai lainkaan vastausta?

Raamatussa kerrotaan, kuinka Daniel oli rukoillut kolmen viikon ajan. Hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoi viivästyksen syyn: ”Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen… Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä…” (Dan. 10:12, 13) Kertomus voi tuntua kaukaiselta, mutta se avaa meille rukouksen näkymätöntä taustaa. Kun rukoilemme, osallistumme taisteluun, jonka lopullinen tulos on selvä: Jeesus on Herra! Hän on voittanut pahan vallan. Sota on jo ratkaistu, mutta vieläkin käydään loppukahakoita, ja muun muassa siksi vastaukset viipyvät. Ratkaiseva vaihe alkoi ensimmäisenä kristillisenä jouluna: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa” (Gal. 4:4).

Rakas Isä! Kiitos, että lähetit Jeesuksen meidän luoksemme. Kiitos, että ristin ja ylösnousemuksen jälkeen saimme Pyhän Hengen Puolustajaksemme. Jätämme sinulle omat huolemme. Auta meitä. Anna meidän joulumme syventää luottamustamme sinuun ja hyvyytesi lopulliseen voittoon. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 51-52/2108 20.12.2018

Profetoimisen arviointi

Profetoiminen on vahva väline. Toisten ihmisten manipulointi eli heidän taivuttamisensa tiettyyn suuntaan, avoimesti tai vaivihkaa, on vaara, joka on aina otettava huomioon. C.S. Lewis on todennut: ”Kirkon historia näyttää todeksi yhden sen opinkappaleista: me olemme syntisiä.” Siksi kuuntelevan rukouksen arvoista, ”rakentaa, kehottaa ja lohduttaa”, on aina pidettävä kiinni.

Kuuntelevan rukouksen tulisi aina olla julkista ja sen käytön tulisi olla koko seurakunnan asia. Jos joku, jolla esimerkiksi koetaan olevan profetian lahja, alkaa harjoittaa vaikutelmiensa kertomista muille yksin, ilman säännöllistä seurakuntayhteyttä, tilanne on jo arveluttava. Kuunteleva rukous torjuu terveellä tavalla käsitystä, että olisi vain joitakin harvoja ”välittäjiä”, jotka voivat saada lahjoja Jumalalta. Seurakunta on Jumalan kuuntelemisen yhteisö, eikä kenenkään ole hyvä kysellä profetioita yksityisesti joltakin ihmiseltä.

Samalla tavoin seurakunnan tilaisuuksiin ei tule päästää ketään tuntematonta tuomaan ”sanaa Herralta”. Tällaiset henkilöt voi toivottaa tervetulleeksi seurakunnan erilaisiin ryhmiin, jossa heidät opitaan tuntemaan. Sitä kautta luottamus voi kasvaa. Kaikille avoimissa tilaisuuksissa vain sellaiset henkilöt saavat kertoa saamiaan vaikutelmia, jotka tunnetaan ja joihin luotetaan. Muuten lahjoja on hyvä harjoitella esimerkiksi pienryhmissä. Seurakunnan kaikille avoimia tilaisuuksia varten on olemassa joustavia ja turvallisia toimintamalleja. Etukäteen sanasta sanaan kirjoitettu kaava ja karismaattinen kaaos eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Luettelen tässä niitä lyhyesti arvioinnin periaatteita, joilla voidaan tarkistaa, onko sanoma tarkoituksenmukainen:

  • Lahjoja ei saa väheksyä eikä estää. (1. Kor. 14:39; 1. Tess. 5:20, 21)
  • Lahjojen tulee rakentaa, kehottaa ja lohduttaa (1. Kor. 14:3)
  • Jos joku vaikutelma on Raamatun, lyhyemmin Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen tai Isä meidän -rukouksen vastainen, se tulee jättää sikseen ja tilaisuuden vetäjien on hyvä sanoa se seurakunnalle.
  • Lahjojen tulee heijastaa Hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23)
  • Lähestyvästä kuolemasta, vakavasta sairaudesta tai kuolemasta ei saa puhua
  • Aviopuolison löytämisestä tai lasten saamisesta ei saa puhua

Kaikkea seurakunnassa tulisi arvioida Raamatulla (Bible), seurakunnan (Assembly) arvostelukyvyllä, järjellä (Reason) ja sisäisen todistuksen (Testimony) kautta eli sen mukaan, onko asiasta sisäinen rauha. Tästä voi muistisääntönä pitää sanaa BART. Sen ohi ei tarvitse eikä pidä ottaa vastaan mitään.

Arvioinnin tulee tapahtua samojen periaatteiden hengessä! Vanhan testamentin profeettojen piti onnistua täydellisesti, Uuden testamentin profetoiminen on vajavaista. Vaikka saatu vaikutelma olisi ollut väärä ja se tulee todeta ääneen, ihmistä ei pidä hylätä, vaan tulee edelleen rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Arviointia on hyvä harjoitella yhdessä esimerkiksi pienryhmissä. Kun seurakunnassa totutaan kuuntelevaan rukoukseen, arviointi tulee ikään kuin itsestään. Tilaisuutta ei tarvitse mekaanisesti keskeyttää profetioiden arvioimista varten, sillä se todennäköisesti pelottaa edes yrittämästä sanoa mitään. Oma kokemukseni on, että ne, joilla on lupa kertoa saamiaan vaikutelmia isommissa tilaisuuksissa, ovat hyvin vastuullisia, eikä tarvetta erillisille jäykälle arvioinnille ole. Jos jotakin kielteistä ilmenee, johtajat ottavat asian esille, mitä ei tarvitse asiaan tottuneessa yhteisössä useinkaan tehdä.

Jotkut ovat kuitenkin niin huolissaan armolahjojen mahdollisista väärinkäytöksistä, että niitä kaikkia pidetään vahingollisina. Mikäli keskitymme liikaa mahdollisten ylilyöntien vaaroihin, meille voi käydä hieman samaan tapaan kuin pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksessa ”Sienitietoutta”. Siinä esitellään, kuinka monimutkaista sienten välttämätön käsitteleminen on, jotta vältyttäisiin myrkytyksiltä. Pilapiirros päättyy ohjeeseen: ”Nyrkkisääntönä voidaan pitää: mikäli epäilette syöneenne sieniä, kutsukaa ambulanssi!”

Kuuntelevan rukouksen arvojen avulla voimme varoa väärinkäytöksiä, korjata niitä ja ottaa opiksemme. Raamattu kehottaa tavoittelemaan innokkaasti armolahjoja ja se ei toteudu, jos väärinkäytöksillä saamme ihmiset pelkäämään lahjoja.

Millainen tahansa lahjojen käyttö ei siis ole Raamatun mukaista. Innokas, rakentava ja hyvässä järjestyksessä tapahtuva lahjojen käyttö on sellaista. Se rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Se saa keskittymään armon evankeliumiin ja Jeesukseen, saa sitoutumaan Raamattuun ja tasapainoiseen seurakuntaelämään (Apt. 2:42-47).

Profetoiminen on osa kokonaisuutta. Sen ei ole tarkoitus korvata muita Jumalan antamia tehtäviä ja lahjoja, vaan tukea niitä ja toimia niiden kanssa yhdessä.

LAT

Edellä mainittuja arvioinnin periaatteita voidaan erään hahmotustavan mukaan ilmaista lyhenteellä LAT, Luonteenlaatu, Asenne, Taidot. Englanninkielen vastaava lyhenne on CAS, Character, Attitude, Skills. Näiden kahden erikielisen lyhenteen muistaminen auttaa ainakin minua muistamaan sisällön paremmin.

Jaottelu koskee ennen kaikkea henkilön ominaisuuksia ja sitä, millainen hän on työntekijänä tai jonkun yhteisön jäsenenä. Se on kuitenkin ollut itselleni apuna profetian arvioinnin jäsentämisessä.

Luonteenlaatu

Ominaisuudet alkavat tärkeimmästä eli luonteenlaadusta. Se on profetian lahjaa käyttävän henkilön tärkein arvioitava asia. Toisin sanoen hänen yleinen luotettavuutensa on seurakuntaelämän kannalta tärkeämpää kuin yksittäisen profetian sisältö, joka sekin on tärkeä. Tämän arvioimiseen ei ole oikotietä. Henkilöllä täytyy olla seurakuntayhteisön luottamus. Käytännössä seurakunnan johtajat tuntevat henkilön itse riittävän pitkältä ajalta. Toinen vaihtoehto on se, että johtajien luotettavat tutut suosittelevat henkilöä. Tilanne muistuttaa käytäntöä, jonka mukaisesti seurakuntaan kutsutaan saarnaajia, raamattuopettajia tai muita puhujia. On hyvä kysyä, millaista hedelmää kyseisen henkilön elämä on kantanut vuosien varrella. Se yleensä paljastaa luonteenlaadun luotettavimmalla tavalla. Luonteenlaatuun liittyvät Hengen hedelmän piirteet, sillä hedelmän kehittyminen vie oman aikansa (Gal. 5:22, 23).

On hyvä kysyä, mikä on sanojen esiintuojan tavoite. Haluaako hän vain saada huomiota osakseen tai saada itselleen auktoriteettiaseman? Haluaako hän antaa vaikutelman, että hän on aina oikeassa? Jääkö vaikutelmaksi itsensä korottaminen? Antaako henkilö ymmärtää, että hänen on välttämättä saatava sanoa asiansa juuri nyt? Käyttääkö hän kieltä, joka tekee vaikeaksi arvioimisen? ”Herra sanoi minulle…” Nämä kaikki osoittavat, että luonteenlaatu kaipaa korjamista.

Profetian lahjan tai jopa kokoaikaisen profeetan kutsun saaneen henkilön kiusauksena näyttää yleisimmin olevan pyrkiminen seurakunnan johtamiseen. Jos henkilö saa osuvia profetioita säännöllisesti ja hän saa sen vuoksi osakseen arvostusta yhteisössä, profeetallisuudesta innostuneet ihmiset voivat malttamattomina odottaa näiden profetioiden välitöntä toteuttamista.

Profetoiminen auttaa kuitenkin seurakuntaa paremmin, jos se on selkeästi johtajien hallinnassa. Seurakuntaa rakentaa yhteistyö, ei vastakkainasettelu. Mikäli profetian lahjaa käyttävä ihminen ei suostu siihen, että johtajat arvioivat hänen viestejään, häntä ei tule kuunnella. Terveen arvioinnin ja myös korjaavan palautteen vastaanottaminen kertovat hyvää. Viestin sisällöstä riippumatta johtajien aseman ja seurakunnan normaalin järjestyksen tunnustaminen on välttämätöntä.

Mitä sitten tulisi tehdä tilanteessa, jossa seurakunnan johto onkin väärässä eikä itsekään edusta tasapainoista näkemystä seurakunnasta? Tällaisessa tapauksessa tilanteen korjaaminen on yleensä hidasta ja vaikeaa. Paavalin kuva seurakunnasta ruumiina paljastaa saman: jos joku jäsen ei ole kunnossa, koko ruumis kärsii. Jos ongelma on päässä, se vaikuttaa tietenkin kaikkein vakavimmin. Kuitenkaan tilanne ei yleensä ratkea sillä, että epätasapainoa yritetään korjata toisella epätasapainoisella ratkaisulla. Yleensä seurakunnalla on selkeä järjestys asioiden käsittelemistä varten. Keskustelua, joka on mahdollisimman avointa, ei korvaa mikään. Tilannetta kannattaa hoitaa seurakunnan normaalin käsittelyjärjestyksen ja erilaisten hallintoelinten kautta, mitä ne sitten eri tilanteissa ja seurakuntamalleissa ovatkin. Samalla erityisesti niiden, jotka kokevat profeetallisuuden hyvänä ja edistettävänä asiana, on parasta rukoilla tilanteen puolesta ja pyytää Jumalalta viisautta. Pyhä Henki osaa ohjata oikeiden askeleiden suuntaan rakentavalla tavalla.

Jumalalla on kyky ja tahto aloittaa sieltä ja siitä tilanteesta, missä olemme. Jeesus syntyi ihmiseksi hyvin sekavaan tilanteeseen. Juutalaista yhteisöä johtavat ylipapit olivat usein saddukeuksia, jotka eivät uskoneet esimerkiksi ylösnousemukseen, enkeleihin ja henkiin. Maa oli vieraan miehitysvallan alla. Rooman valtakunnan moraali, samoin hellenistinen kulttuuri olivat kristillisesti arvioiden hyvin arveluttavia.

Sellaiseen tilanteeseen Jumala lähetti Poikansa ja tilanne muuttui. Muutos edellytti kuitenkin Jeesuksen ristinkuolemaa ja helluntain jälkeenkin kristittyjen monenlaisia ahdinkoja ja kärsimyksiä. Koska Jumala pystyi muuttamaan tuon ajan sekavan tilanteen kirjavan opetuslapsijoukon kautta, hän pystyy kyllä vaikuttamaan myös meidän tilanteisiimme!

Toimintatapojen tulee olla kärsivällisiä ja muutenkin yllä mainittujen arvojen mukaisia. Pyhä Henki rakentaa tasapainoista seurakuntaa, jossa yhteistyö on välttämättömyys. Profetoimisen lahjaa käyttävien, niin kuin muidenkin, tulee palvella seurakuntaa, ei omaa asemaansa. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:43-45)

Seurakunnan kaikille avoimissa päätilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa on viisasta antaa lupa kaikille kerrottaviin sanoihin vain sellaisille henkilöille, joiden luonteenlaatuun luotetaan.

Asenne

Luonteenlaadun muuttuminen on pitkä prosessi. Hieman helpompaa on muuttaa asennetta. Tässä kohdassa kriteerinä voi pitää Paavalin ohjetta rakentamisesta, kehottamisesta ja lohduttamisesta (1. Kor. 14:3) Saadun sanan tai profetian saaneen henkilön tulee toimia näiden arvojen mukaisesti.

Vaikutelman saaneen ihmisen suhtautuminen muihin kyseisessä tilanteessa, ilmapiiri ja muiden paikalla olevien seurakuntalaisten kokemus armolahjaa käyttävän ihmisen motiiveista kertovat asenteesta paljon. Onko henkilön asenne enemmän lakihenkinen vai armollinen? ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17) Onko asenne syyttävä ja kiinnittääkö se huomion ihmisen huonouteen? Vai onko asenne levollinen ja kiinnittääkö se huomion Jeesuksen hyvyyteen? Kuuluuko asenteessa Paimenen ääni? (Joh. 10:4, 5, 10) Vanhan viisauden mukaan sielunvihollinen syyttää synnistä ja kiinnittää huomion ihmiseen. Pyhä Henki puolestaan voi osoittaa synnin, mutta kiinnittää huomion Kristukseen (Joh. 16:7-11).

Asennetta on melko helppoa arvioida jo yksittäisen tilanteen perusteella toisin kuin luonteenlaatua, jonka hahmottaminen vaatii yleensä enemmän aikaa. Erilaisissa pienryhmissä ja kuuntelevan rukouksen harjoituksissa opimme kaikki arvioimaan asennetta. Ajan kuluessa toistuva ”rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen” muovaa myös luonteenlaatua hyvään suuntaan.

Taidot

Kun arvioidaan esimerkiksi seurakuntaa työntekijäksi pyrkivän henkilön sopivuutta, hänen taitojensa selvittäminen on helpompaa kuin asenteen ja luonteenlaadun hahmottaminen. Samalla tavoin profetiassa ja kuuntelevassa rukouksessa saatujen sanojen sisällön arviointi on melko helppoa. Saatuja sanoja on hyvä peilata ennen kaikkea Raamattuun, jonka ydin löytyy Kymmenen käskyn, Uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen pähkinänkuoresta. Jumalan antamat sanat eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.

Vaikka ihminen olisi taitava tai miellyttävä puhuja, mutta sanat ristiriidassa Raamatun kanssa, asia on hyvä jättää omaan arvoonsa. Tässä on viisasta kuitenkin olla tarkkana. Usein Jumalalta saamamme sanat ovat hieman arvoituksellisia, kuin palapeli, joka saadaan kokoon vasta kun sanat ja arviot on saatu yhteen.

Pietarin saama näky ja sen sisältämä kehotus syödä juutalaisten saastaisena pitämiä eläimiä saattoi ensin vaikuttaa Jumalan antamien säädösten vastaisilta. Vähitellen ajoitus ja näyn ympärillä tapahtuneet johdatuksen kokemukset johtivat Pietarin ymmärtämään, että näky oli Jumalan antama tärkeä viesti. Se osoittautui Vanhan testamentin ennustusten toteutumiseksi ja avasi muillekin kuin juutalaisille pelastuksen ja pääsyn Jeesuksen yhteyteen (Apt. 10:9-36).

Saatujen sanojen toistumista eri profetioissa ja niiden ajoitusta on hyvä tarkkailla. Jos ne viittaavat muuhun kuin sattumaan, ja varsinkin jos profetian sisältö paljastaa jotain, mitä ihminen ei voisi luonnostaan tietää, sanoihin on hyvä suhtautua vakavasti. Usein nämä piirteet saavat ihmiset ymmärtämään, että Jumala haluaa puhutella heitä. (Joh. 1:45-50)

Olen ollut tilanteissa, joissa henkilöt, jotka eivät pidä itseään tunnustavina kristittyinä, ovat hämmästyneet sanojen osuvuudesta. Jotkut ovat osallistuneet kuuntelevaan rukoukseen lähinnä uteliaisuudesta, mutta ovat vakuuttuneet Jeesuksesta kuultuaan heidän elämäänsä koskettavia sanoja.

Tässä vielä edellinen hahmotustapa lyhyesti:

LAT (CAS)
  • Luonteenlaatu: Hengen hedelmä (Gal. 5:22, 23).
  • Asenne: Rakentaminen, kehottaminen ja lohduttaminen (1. Kor. 14:3)
  • Taidot: Raamattu (10 käskyä, Uskontunnustus ja Isä meidän –rukous), toistuvuus, ajoitus ja osuvuus.

Onko kristittyjen rukous erilaista kuin muiden?

Valtaosa ihmisistä kertoo rukoilevansa joskus ja rukous näyttää olevan osa ainakin suurimpia uskontoja. Eroaako kristillinen rukous sitten muusta? Ihanne on, että rukous on osa evankeliumia, Jumalan lahjaa. Silloin rukous on Jeesuksen ristin ja armon kautta pelastetun ihmisen lapsenomaista juttelua hyvälle Isälle. Joskus rukous saattaa kuitenkin muistuttaa muille uskonnoille tyypillisempää tilannetta, jossa rukouksella pyritään saavuttamaan pelastus tai lepyttämään vaativa jumala. Voinkin kysyä: onko rukous minulle etuoikeus ja mahdollisuus turvautua Jumalaan, joka tahtoo minulle pelkkää hyvää? Vai onko se pakko ja velvollisuus, että olisin kunnon ihminen Jumalan ja ihmisten edessä? Ero näiden välillä ratkeaa suhteestamme Jeesukseen, joka on ilo. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle (Luuk. 2:10).”

Hyvä Jumala! Kiitos, että saamme odottaa sinulta pelkkää hyvää, vaikka elämä on joskus vaikeaa. Kiitos, että olet meidän puolellamme. Kiitämme siitä, että olet tehnyt meistä rakkaita lapsiasi antamalla meille uskon Jeesukseen! Auta meitä kaikessa, mistä olemme huolissamme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2018 22.11.2018

Miksi Jumala ei vain anna hyvää ilman rukoustakin?

Jeesus väittää Jumalan olevan hyvä, koko ajan ja kaikille. Miksi sitten pitää erikseen uskoa Jeesukseen? Miksi pitää rukoilla? Miksei kaikilla voi olla hyvä elämä ilman erityistä pyytämistä? Näissä kysymyksissä huokuu sen unohtaminen, että maailma on rikkinäinen eli syntinen, kadottanut suhteen Jumalaan. Mitä olisi lapsen elämä, vaikka kaikki aineellisesti olisi hyvin, mutta elämästä puuttuisi suhde isään ja äitiin? Mitä olisi meidän elämämme, jos meillä ei olisi ystävien tai puolison hyväksyntää ja rakkautta, vaikka kaikki muu olisi mallillaan? Samoin hyvää elämää ilman suhdetta Jeesukseen ei ole olemassa, vaikka ihminen voittaisi ”omakseen koko maailman” (Matt. 16:26). Jeesus antaa todellisen elämän ja rakkauden. Jumala ei halua antaa meille vain hyvää, vaan myös parhaan: suhteen Jeesukseen. Rukous on tämän suhteen todeksi elämistä.

Rakas Isä! Kiitos, että lähetit Poikasi luoksemme avaamaan meille tien takaisin sinun luoksesi. Me pyydämme parasta: pidä meidät Pyhän Henkesi avulla lähellä Jeesusta. Anna meille myös hyvää, vastaa pyyntöihimme ja auta meitä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 43/2018 25.10.2018

Millaisten asioiden puolesta pitäisi rukoilla?

Joskus mieleen hiipii epävarmuus siitä, rukoilemmeko oikeiden asioiden puolesta. Raamatun ohje auttaa tässä: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:6, 7). Eli: jos joku asia huolestuttaa, sanokaa se Jumalalle! Muuttakaa murheenne rukoukseksi! Tärkeää on myös viittaus kiitokseen: on hyvä palauttaa mieleen Jumalan hyvyys ja hänen antamansa lahjat, ettei mielemme juutu vain siihen, mikä on pielessä ja huolestuttaa. Jumala tahtoo, että pysymme kiinni Jeesuksessa ja että meillä on murheenkin keskellä rauha. Monikkomuoto muistuttaa, että Jumala ei tahdo meidän potevan yksinäisyyttä, vaan että voimme rukoilla yhdessä.

Rakas Jeesus! Näet, kuinka helposti ajatuksemme pyörivät huoliemme ympärillä. Auta meitä kääntämään ne kaikki rukoukseksi sinulle! Anna meille sitkeyttä, että jaksaisimme muistaa sinun hyvyyttäsi, sinun ristisi voimaa ja sinun ylösnousemuksesi valoa silloinkin, kun elämä lyö. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 39/2018 30.9.2018

Onko pakko rukoilla?

”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen” (2. Kor. 3:17, 18). Rukous on aidoimmillaan kuin kuu suhteessa aurinkoon: rukoilija tahtoo paistatella Jumalan hyvyydessä ja hänen rukouksensa on heijastusta siitä. Jos koet rukouksen pakkona tai pelkäät, että Jumala ei hyväksy sinua, jos et rukoile riittävästi tai oikein, niin keskity evankeliumiin Jeesuksesta. Hän on suorittanut täydellisellä elämällään, ristillään ja ylösnousemuksellaan kaiken pakollisen, mitä vaaditaan pelastukseen. Hän on pyhä ja hyvä, hän on evankeliumi. Hänen hyvyydestään me elämme. Siitä syntyy myös rukous, joka on kiitollisuuden osoitusta Jumalalle silloinkin, kun rukoilemme hädän keskellä.

Jeesus, aurinkomme, paista meihin hyvyyttäsi, että juttelisimme sinulle kaikesta niin kuin lapset isälleen. Pyhä Henki, muuta sydäntämme, että olisimme aina kiitollisia taivaallista Isäämme kohtaan. Vastaa pyyntöihimme voidaksemme huomata, että pidät meistä huolta. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 35/2018 30.8.2018

Pitäisikö rukoilla yksin vai muiden kanssa?

Jeesus neuvoi rukoilemaan niin, ettei siitä tulisi ylpeilyn aihetta: ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä” (Matt. 6:5). Jeesuksen erityiset lupaukset koskevat kuitenkin yhteistä rukousta. ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:19, 20). Kerro rukouspyyntösi muille, jos mahdollista! Jeesus tahtoo liittää meitä yhteen, niin kuin hän on yhtä Isän Ja Pyhän Hengen kanssa. Kuitenkin, jos et pysty menemään seurakunnan ryhmiin tai tilaisuuksiin, Jumala on kyllä kanssasi. ”Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu” (Apt. 2:21).

Isä, kiitos seurakunnasta! Auta jokaista seuraajaasi löytämään yhteys muihin sinuun uskoviin, jos ei muuten, niin radion, tv:n tai puhelimen avulla. Kiitos, että Pyhä Henkesi liittää meitä yhteen. Kuule meidän pyyntöjämme ja taistele puolestamme elämän hankaluuksia vastaan. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 31/2018 2.8.2018

Yhteenveto kirjasta Kasvava seurakunta

Kirjoitin aiemmin Carl Erik Sahlbergin löytämistä kasvavan seurakunnan periaatteista, joita on yhdeksän:

1. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, on kaikille avoin (Ekklesia)
2. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, kantaa huolta hädänalaisten ihmisten tarpeista (Diakonia)
3. Seurakunnassa, joka haluaa kasvaa, vallitsee rakkaudellinen yhteys (Koinonia)
4. Seurakunnassa, joka haluaa kasvaa, Kristus on keskipisteenä (Kerygma)
5. Seurakunnassa, joka haluaa kasvaa, eletään pyhitettyä elämää (Praxia)
6. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, on valmis kärsimään (Martyria)
7. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, etsii Jumalaa rukouksessa (Liturgia)
8. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, käyttää maallikkoja (Missio)
9. Seurakunta, joka haluaa kasvaa, on avoin Pyhän Hengen voimalle (Dynamis)

Teen tällä kertaa yhteenvetoa kirjasta.

Sahlberg nostaa esiin kaksi raamatunkohtaa, joissa voidaan nähdä em. tekijät. Johanneksen evankeliumin luvussa neljä Jeesus kohtaa samarialaisen naisen. Tavanomaisten rajojen ylityksiä oli useita: juutalainen kohtasi samarialaisen, mies naisen, Jumala synnintekijän. Kuitenkin Jeesus puhui naiselle (4:7). Tässä näkyy avoimuus kaikille, mutta ei kaikelle!

Väsynyt ja janoinen sai vettä – kuva diakoniasta (4:7). Jeesus ja nainen keskustelivat yhdessä – koinonia (4:7-). Keskustelu koski Messiasta – keerygma, saarna Kristuksesta. Jeesus nostaa esiin naisen elämäntavan, sillä tämä elää jostakin syystä avioliiton ulkopuolisessa suhteessa (4:18). Pyhitetyn elämän ihanne eli praksis nousee siis esiin Jeesuksen aloitteesta. He puhuvat rukouksesta (4:20-24) – liturgian eli rukouksen merkitys.

Nainen kiiruhtaa takaisin kylään ja kertoo kaikille Jeesuksesta (4:29). Tavallinen ihminen, maallikko, on Jumalan viestinviejänä – missio. Nainen on hämmästynyt siitä, kuinka Jeesus tiesi hänen elämäntilanteensa (4:29). Jeesus oli avoin Pyhän Hengen voimalle – dynamis – ja sama pätee seurakuntaan, joka haluaa kasvaa. Parin päivän päästä Jeesus jatkoi matkaansa Galileaan ja varautui taas siihen, ”ettei profeettaa pidetä arvossa kotiseudullaan” (4:43, 44). Hän oli valmis kärsimään – martyria – ja samaan täytyy varautua seurakunnan, joka haluaa kasvaa.

Samoja piirteitä Sahlberg löytää Apostolien tekojen neljännen luvun jakeista 2-36.

Lopuksi Sahlberg kehottaa lukijaa pohtimaan omaa seurakuntaansa kysymysten avulla, joihin hän itsekin vastaa oman seurakuntansa osalta.

1. Onko seurakuntasi avoin kaikille? Sahlbergin seurakunnassa kirkon ovet ovat joka päivä auki ja Klara-kyrkan onkin kävijämäärältään kolmantena Uppsalan ja Tukholman (kuninkaanlinna) tuomiokirkkojen jälkeen. Ihmiset voivat tulla vapaasti sisään, istua, sytyttää kynttilän tai jutella papin tai diakonissan kanssa. Kirkossa oleva kahvila on avoinna, hallitusta, pankkeja ja yrityksiä kutsutaan pitämään jumalanpalveluksia. Vaikka kaikki eivät halua tulla, kaikki saavat tulla!

2. Auttaako seurakuntasi hädänalaisia? Klarassa on diakonin vastaanotto, päivittäin jaetaan syötävää ja juotavaa päihteidenkäyttäjille ja kodittomille, joita tavoitetaan satoja. Prostituoituja kohdataan erityisesti yhtenä iltana viikossa. Ihmisiä pyritään kohtaamaan esimerkiksi huvialueilla, vankiloissa ja sairaaloissa ja kotiryhmien kautta.

3. Vallitseeko seurakunnassasi rakkaudellinen yhteys? Sahlbergin mukaan hänen seurakunnassaan käyvät ainakin sanovat niin. Välillä on tietenkin ristiriitoja, mutta kotiryhmät toimivat, kahvila vetää ihmisiä puoleensa, joka sunnuntai on kirkkokahvit jne. ”Ongelmana” on seurakunnan liian suuri koko siihen, että kaikki voisivat enää tuntea toisiaan!

4. Saarnataanko seurakunnassasi Kristusta? Klarassa saarnataan ja lauletaan hänestä. Paikallisissa TV-ohjelmissa kerrotaan Jeesuksen aikaansaamista muutoksista ihmisten elämässä.

5. Eletäänkö seurakunnassasi puhtaasti? Esimerkkeinä Sahlberg nostaa esiin sen, etteivät he käytä alkoholia ”entisten päihteidenkäyttäjien” vuoksi ja he suosittelevat kymmenysten antamista ja aviouskollisuutta jne. Tämän he tekevät huolehtiakseen ihmisistä, eivät tuomitakseen heitä.

6. Onko seurakuntasi joutunut kärsimään uskonsa vuoksi? Satanistiryhmät ovat vaivanneet Sahlbergin seurakuntaa ja jotkut sosiaalityöntekijät kuvaavat heidän auttamistyönsä joitakin muotoja naiiveiksi. Heitä on nimitelty fundamentalisteiksi ja jotkut papit eivät tahdo tulla yhdistetyiksi Klara-seurakuntaan. Karismaattista jumalanpalvelustyyliä on väheksytty. Toisaalta sosiaalityön ja jumalanpalveluksen kehittämistä myös arvostetaan.

7. Onko seurakuntasi rukoileva seurakunta? Yhteiseen rukoukseen käytetään kaksi tuntia maanantaista perjantaihin. Rukous on työtapana mukana sosiaalityössä, kotiryhmissä, jumalanpalveluksissa ja niiden jälkeen, keskusteluissa, rukousöissä, rukouskävelyissä jne.

8. Käytetäänkö seurakunnassasi maallikkoja? Enemmänkin kuulemma voisi, mutta maallikot vastaavat kotiryhmistä, TV-ohjelmien tuottamisesta, tekstien lukemisesta, ja he kantavat vastuuta esirukouksesta, kirkkokahvista, päihdetiimeistä, Alfa-kursseista jne.

9. Onko seurakuntasi riippuvainen Pyhän Hengen voimasta? Sahlbergin mukaan voisi olla selvemminkin. Heillä on jokaisessa jumalanpalveluksessa kiitoslauluja ja ylistystä, esirukouksia ja todistuksia, mutta he haluaisivat kokea vielä enemmän Jumalan ihmeitä, joita he ovatkin jo nähneet ja joista he kiittävät Jumalaa.

Tukholman S:ta Clara eli Klara-kyrkan kasvaa. Kahdeksankymmentäluvulla jumalanpalveluksessa kävi kolme henkilöä, nyt satoja, ja kasvu jatkuu. Yhdeksän kasvutekijää näyttävät toimivan!

Mitä rukouksessa tapahtuu?

Rukous on hyvin monipuolinen asia. Pohjimmiltaan kuitenkin rukous on yksinkertaisesti yhteydenpitoa ihmisen ja Jumalan välillä. Se on ”sydämen puhetta Jumalan kanssa”, niin kuin rippikoulussa on opetettu. Jumala tahtoo, että rukoilemme ”hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24). Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, Pyhä Henki rukoilee meissä. ”Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin – – Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.” (Room. 8:26 b, 27 b). Kun laulamme Jumalalle tai rukoilemme, voimme aiheellisesti kysyä, kuka silloin rukoilee? Me vai Pyhä Henki meissä ja meidän kauttamme? Vai me yhdessä? ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20a). Pyhä Henki asuu meissä Jeesukseen uskovissa ja hän tavallaan soittaa meitä kuin soitinta, kun rukoilemme, laulamme tai tunnustamme ääneen uskomme.

Pyhä Henki, rukoile sinä meissä, meidän kauttamme ja meidän kanssamme. Tuo mukanasi hedelmäsi eli rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Vastaa näihin pyyntöihin. Kiitos siitä, että sinä tulet itse luoksemme. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 25-26/2018 21.6.2018

Kansiot

Elämme suoritusten maailmassa. Monet kokoavat itsestään kansion, johon kootaan työhistoria, koulutus, osaaminen, kielitaito ja kaikki muukin vähänkään myönteiseltä vaikuttava piirre. Näihin piirteisiin kiinnitetään huomiota erityisesti työpaikkaa haettaessa. Sosiaalisessa mediassa rakennetaan profiilia, jolla on varmaankin saman tapainen tavoite: tuomme parhaita puoliamme esiin. Viranomaisilla ovat omat kansionsa, joihin kerätään esimerkiksi terveystietoja, tulotietoja verotusta varten ja joillakin myös rikosrekisteriä. Jokaisella on varmaankin sellainen oma sisäinen elämä, jota ei kehtaa näyttää muille, ainakaan ihan kokonaan. Kansioita riittää.

Kerran profiilit, rekisterit, salaisuudet, kansiot ja kirjat avataan kokonaan, pohjia myöten. ”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan” (Ilm. 20:11, 12).

Tämä raamatunkohta voi tuntua hurjalta jatkeelta kaikkeen siihen suorittamiseen, johon olemme tottuneet. Jeesus tuntuu vain lisäävän tätä painetta: ”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili” (Matt. 12:36). Tiedämme myös, että Jeesus opetti jo sydämen asenteiden ja ajatusten olevan tärkeitä, eli nekin tullaan käymään läpi. Jeesukselle hyvin tärkeää oli rakkaus eli hyvyyden osoittaminen ja tekeminen toisille, joten sen laiminlyöminen ei käy (Matt. 5:27-48).

Teot, sanat ja ajatukset. Hyvyys tai sen puute.

Miten mahdamme selvitä?

En tiedä, kuinka moni huomasi edellä olevassa Ilmestyskirjassa kohdan ”avattiin myös elämän kirja”. Se on elämämme tärkein kansio.

On totta, että viimeisellä tuomiolla käydään läpi kaikkien ihmisten kaikki asiat. Ratkaisevaa eivät kuitenkaan ole teot, hyvät tai pahat. Tuomion lopputulos riippuu siitä, löytyykö nimi elämän kirjasta (Ilm. 20:15). Sama näkyy jakeessa, jossa todetaan, että ikuiseen elämään pääsevät ”ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27). Tuo elämän kirja mainitaan Uudessa testamentissa seitsemän kertaa. Jeesuskin viittaa siihen: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20).

On ihan hyvä, että tekomme käydään läpi ikuisen elämän alussa, vaikka niitä olisikin jo aiemmin pyytänyt anteeksi. Muuten taivaassa tulisi helposti välteltyä Jeesusta: ”Mitähän hän sanoo mistäkin elämäni asiasta?” Tärkeintä ovat puhtaat välit Jeesuksen kanssa. Ratkaisevinta on nimi kirjassa, eivät teot.

Miksi tuo elämän kirja on niin tärkeä? Mitä siinä kansiossa on? Siinä ei ole yhtään omaa tekoamme, vaan Jeesus. Hänen koko rikkautensa: elämä, risti, ylösnousemus… Hän on kertarysäyksellä pyyhkinyt pois kaiken vääryytemme ja antaa lahjaksi todellisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen. ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:28). Synnit on jo annettu anteeksi Jeesuksen ristillä. Nyt saamme elää vapaina Jumalan lapsina, Jeesuksen seuraajina.

”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24).

New Wine -blogi 6.5.2018

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »