Minut on kutsuttu kaksi kertaa Hongkongiin. Ensimmäisen käyntini 20.–28.2.2011 pääsisältönä olivat vierailut Tan Ka Wanin huumekodissa sekä Suomen Lähetysseuran Hongkongin-, Taiwanin- ja Kiinan-työntekijöiden kokouksessa.
Toisella matkallani 22.10.–3.11.2014 pidin Tao Yan -seurakunnassa illan nuorille aikuisille, kokonaisen koulutuspäivän koko seurakunnalle missionaarisen seurakunnan periaatteista ja armolahjoista sekä saarnan jumalanpalveluksessa.
Vierailimme myös Sha Lo Wan -kylässä yhdessä Tao Yan -seurakuntaa johtavan evankelistan vaimon kanssa. Kävimme ihmisten kodeissa ja kylän kokoontumispaikalla suuren puun alla, mittasimme verenpaineita, juttelimme ja rukoilimme ihmisten puolesta.
Aamiaisella Hongkongin luterilaisen kirkon työntekijöiden kanssa kokeilimme kuuntelevaa rukousta. Piispa halusi tilaisuuden päätteeksi käyttää puheenvuoron. Hän kertoi ajatelleensa, että tilaisuudessa kuullaan taas yksi teoreettinen ja tylsä luento, mutta hän olikin kokenut rukouksen hyvin käytännöllisenä ja rohkaisevana. Piispa kehotti työntekijöitä käyttämään rukoustapaa seurakunnissa. Muutamat työntekijät kommentoivatkin lähtiessään, että he aikovat käyttää rukoustapaa seurakunnassaan saman tien.
Erillisen maininnan ansaitsee käynti Manner-Kiinan puolella, jossa sain vierailla teologisessa seminaarissa. Viidenkymmenen kohta evankelistoiksi ja pastoreiksi valmistuvan opiskelijan tapaaminen oli mieleenpainuvaa. He olivat kotoisin maaseudulta, ja useat heistä edustivat vähemmistökansallisuuksia. Olin kauan haaveillut vierailusta Kiinaan, ja oli hienoa, että tilaisuus avautui.
