Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 6 / 11)

Miten Jeesus rukoili?

Isä meidän -rukouksen lisäksi voimme oppia Jeesuksen tavoista rukoilla: yksin aamuisin (Mark. 1:35), iltaisin (Matt. 14:23) ja joskus koko yön (Luuk. 6:12, 13). Joskus hän rukoili opetuslasten (Luuk. 9:18), joskus vain muutaman muun kanssa (Luuk. 9:28) ja joskus kansan edessä (Joh.11:41, 42). Rukousten sisältöä kuvataan harvoin. Lastenkaltainen luottamus Jumalaan toistuu aiheena, samoin yhtä oleminen Isän ja Pojan kanssa on tärkeää, tai ehkä kyseessä on sama asia. Sama asia ilmenee Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä: lapsen ja Isän suhde eli Jumalan lapsen identiteetti. Sama asia on kymmenessä käskyssä ensimmäisenä.

”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi” (Luuk. 22:32). Voimme rukoilla toisille ennen kaikkea uskossa pysymistä. Samaa Jeesus rukoilee meille: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34)

Jeesus, paras esirukoilijamme, kiitos, että huolehdit tärkeimmästä! Kiitos, että olet avannut tien Isän luokse anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään! Älä anna tämän elämän huolten ja kärsimysten sammuttaa luottamustamme sinuun. Auta meitä ja lähimmäisiämme ongelmissamme. Sinun nimessäsi, aamen.

Sana-lehti 3/2020 16.1.2020

Mistä saisin voimaa rukoilemiseen?

Jumala on raivannut tien luoksemme. Vanhan liiton profeetoista viimeinen, Johannes Kastaja, oli ”ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’” (Joh. 1:23). Jo ennen tätä Jumala oli luvannut Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi” (Luuk. 1:35). Jumala pystyi tulemaan ihmiseksi, yhdeksi meistä! Raamattu lupaa vielä: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21:27). Tulevaisuuskin on siis Jeesuksen, ei tämän maailman tuhovoimien. Avain ja voima elämään ja rukoukseen on Jeesuksen läsnäolo, nyt ja aina. Se alkoi ensimmäisenä jouluna ja sitä ei voi estää kukaan: ”Hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23).

Jeesus, kiitos tienraivaajista, Johannes Kastajasta ja Mariasta! Anna myös joulun raivata tietä sydämeemme, niin että saisit olla läsnä kaikessa, mitä elämässämme on. Rukoilemme niiden puolesta, jotka eri syistä eivät koe rauhaa ja hyvää tahtoa. Sinun lopullista kuninkuuttasi odottaen, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 51-52/2019 19.12.2019

Miksi rukoilemme sairaiden puolesta?

Jotkut väittävät, että sairaiden puolesta ei tule rukoilla, koska se voi herättää vääriä toiveita. Tämän ajattelun mukaan kirkon tulee jättää muut kuin hengelliset asiat lääketieteen huoleksi. Kuitenkaan kaikki eivät parane myöskään lääketieteen avulla, emmekä me sitäkään hylkää! Seurakunnan tehtävä on kertoa evankeliumia, mutta Raamatun mukaan se sisältää anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lisäksi parantumisen. Se odottaa Jeesuksen seuraajia täydellisenä ikuisessa elämässä, mutta jo täällä meidän tulee Jeesuksen mukaan rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:10). Jeesus käski parantaa sairaita (Matt. 10:8) ja niin hän ja apostolit myöskin toimivat. Kun ”iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa” (Room. 12:15), me myös rukoilemme sairaiden puolesta, Jeesuksen käskyä noudattaen.

Isä, kiitos Jeesuksesta ja evankeliumista maailman kärsimysten keskellä. Rukoilemme erityisesti kaikkien sairastavien puolesta. Paranna ja lohduta. Anna sydämeen syvä luottamus sinun hyvyyteesi ja ikuiseen elämään, jossa kuolemaa, murhetta, valitusta ja vaivaa ei enää ole. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 47/2019 21.11.2019

Kenen rukoukset Jumala kuulee?

Matkapuhelimella hätäpuhelu sujuu jopa ilman liittymää. Jumalallekin voi ”soittaa hätäpuhelun”: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut” (Ps. 50:15). Hän kuulee hätärukoukset, mutta tarjoaa kaikille henkilökohtaista liittymää, suhdetta Jeesukseen: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12). Se on ennalta maksettu: ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto” (Ef. 1:7). Helluntaista alkaen yhteys on toiminut aina ja kaikkialla: ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin” (Apt. 2). Tarjolla on myös ”laajakaista”, jonka kautta mm. evankeliumi, armolahjat ja palvelu tavoittavat ne, joille Jeesus on vieras: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef. 5:18). Jumala siis kuulee kaikkia, mutta erityisesti Jeesukseen uskovia.

Isä, kiitos siitä, että kuulet kaikki rukouksemme! Jätämme huolemme sinulle. Auta meitä arkipäivässämme. Opeta meitä tuomaan aina kaikki pyyntömme ja kiitoksemme sinulle. Vahvista uskoamme Jeesukseen. Auta meitä kuulemaan ääntäsi, kun johdatat meitä auttamaan muita. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 43/2019 24.10.2019

Miksi elämä ei muutu helpoksi rukouksesta huolimatta?

Jeesus lupaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan” (Luuk. 11:9). Jumala antaa meille mielellään hyviä asioita. Jeesus jopa käskee, muun hyvän ohessa, parantamaan sairaita! Samoin Luther opetti, että Jumala on hyvä ja haluaa antaa meille pelkkää hyvää. Miksi sitten Jeesuksen seuraajat ovat usein niin ahtaalla? On merkillinen ristiriita, että maailman paras uutinen, meille ilmainen anteeksiantamus Jeesuksessa, näyttää tuovan mukanaan häpeän tämän maailman ihmisten edessä. Tätä häpeää Jeesus ei ota pois. ”Jeesus sanoi kaikille: »Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua” (Luuk. 9:23). Ristin häpeä pysyy, mutta saamme odottaa muita rukousvastauksia, sillä Jeesus on voittaja. ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

Isä, kiitos Jeesuksen ristinkuolemasta ja anteeksiantamuksesta! Anna meille jo nyt merkkejä tulevasta täydellisestä valtakunnastasi, jossa ei ole murhetta, sairautta ja kuolemaa. Vastaa pyyntöihimme. Anna meille voimaa kestää Jeesuksen seuraamisesta johtuva häpeä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 39/2019 20.9.2019

Seurakunnan luontainen kehitys

Olen aiemmin kirjoittanut Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä. Edellisessä tekstissä nostin esiin New Wine -liikkeen arvot, jotka nekin kertovat Jumalan valtakunnan tasapainosta, jota mielestäni kuvaa Raamatun käsite shalom, rauha, kaikinpuolinen harmonia.

Haluan seuraavassa esitellä vielä yhden seurakunnan tasapainosta kertovan hahmotustavan. Saksalainen (ja luterilainen) tutkija Christian A. Schwarz luettelee kahdeksan eri tekijää, joiden hän on todennut tutkimuksensa perusteella olevan oleellisia seurakunnan kehitykselle (Christian A. Schwarz, Seurakunnan luontainen kehitys).

1. Valtuuttava johtajuus
2. Lahjoihin perustuva palvelutehtävä
3. Intohimoinen hengellisyys
4. Toimivat rakenteet
5. Innoittava jumalanpalvelus
6. Kokonaisvaltaiset pienryhmät
7. Tarveperusteinen evankeliointi
8. Rakkaudelliset ihmissuhteet
Yhteenveto

Kirjoitan noiden periaatteiden synnyttämistä ajatuksista, jotka ovat auttaneet minua työssäni. Peruslähtökohtana on kasvun periaate, jossa kasvu tapahtuu ilman ihmisten ponnisteluja, aivan kuin itsestään, kunhan kasvun esteitä poistetaan. Niin kuin yleensäkin kaikessa kasvussa, seurakunta elävänä organismina kasvaa ja voi hyvin, kun sillä on riittävästi edellä mainittuja tekijöitä.

Schwarz vertaa näitä kahdeksaa tekijää tynnyriin, jossa on pystylaudat. Tynnyrin lyhin lauta ratkaisee sen, kuinka paljon tynnyrissä pysyy nestettä. Jos joku lauta puuttuu, tynnyrissä ei pysy mitään, vaikka muut tekijät olisivat kuinka hienoja tahansa. Jos tahdomme, että seurakunta voi hyvin ja tavoittaa myös sen ulkopuolisia ihmisiä, on syytä pyrkiä kaikkien tekijöiden tasapainoon.

Mielestäni Schwarzin periaatteet ovat yksinkertaisia ja sovellettavissa mihin tahansa seurakunnalliseen yhteisöön pienryhmistä kokonaisiin kirkkokuntiin. Omaan yhteisöönsä voi tilata Seurakunnan luontainen kehitys -tutkimuksen, jonka avulla voi kartoittaa, miten yhteisö voi ja mitkä ovat sen mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet. Muun muassa Jyväskylän KohtaamisPaikka on teettänyt tutkimuksen ja saanut siitä käytännön apua vastatakseen paremmin ihmisten tarpeisiin ja Jumalan kutsuun.

Palaan seuraavissa teksteissä näihin kahdeksaan kasvutekijään kohta kohdalta. Tässä oli vain yleiskatsaus tuosta ”pystylautaisesta tynnyristä”.

Miksi rukoileminen on joskus niin vaikeaa?

Ihmiskunnan suhde Jumalaan on mennyt rikki. Meilläkin, joille Jeesus on saanut antaa sen anteeksi, suhde on korjattu rikkinäisestä, emmekä ole säröttömiä ennen taivasta. Rukoileminen on siksi ikään kuin vastarintaliikkeen toimintaa. Toisen maailmansodan aikana Englannista lähetettiin radioviestejä, joissa oli salattua sisältöä vain vastarintaliikkeen jäsenille miehitetyssä Keski-Euroopassa. Pieni, ennalta sovittu ”virhe” jossakin uutisessa, tarkoitti jotakin, minkä vain sopimuksesta selvillä olleet ymmärsivät. Rukouselämäkin joutuu samantapaisesti luovimaan kaikenlaisen häirinnän keskellä. Kuitenkin, kun Jeesuksen salaisuus avautuu meille, aukeaa samalla Jumalan lasten oikeus viestitellä taivaallisen Isän kanssa. ”Vastarintaliikkeen uutisista”, evankeliumista, tulee mieluista kuunneltavaa, ja rukouskin muuttuu taas mielenkiintoisemmaksi.

Isä, kiitos, että lähetit Jeesuksen luoksemme ja Pyhän Hengen avaamaan korvamme ja sydämemme ilosanomalle. Me jätämme käsiisi kaiken, mikä meitä huolestuttaa, sillä yksin emme jaksa tämän rikkinäisen elämän keskellä. Auta meitä. Kiitos siitä, että lopulta Jeesus on voittaja. Hänen nimessään, aamen.

Sana-lehti 35/2019 29.8.2019

Miten voisimme olla kyllästymättä rukoukseen?

Me kaipaamme vaihtelua. Kyllästymme, jos joudumme toistamaan samaa asiaa samalla tavalla jatkuvasti. Siksi on hyvä, että rukouksessakin on eri vaiheita. Käytän itse usein rukoustapaa, joka alkaa palvonnalla: olen hiljaa ja luotan Jumalan lupaukseen, että hän on kanssamme. Toiseksi ylistän Jumalaa eli kiitän häntä siitä, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Kolmanneksi kiitän Jumalaa siitä, mitä olen itse häneltä saanut. Neljänneksi rukoilen muiden ihmisten asioiden puolesta. Vasta viidenneksi päästän itseni rukoilemaan omien tarpeideni puolesta. Usein tuossa vaiheessa olen jo edellisten vaiheiden jälkeen niin kiitollinen, että omat ongelmat tuntuvat aika pieniltä. Sitten toistan saman toisin päin: kiitän, ylistän ja palvon. Tämä tapa on auttanut minua muistamaan, kuinka hyvää Jumalaa rukoilen, ja pitänyt kyllästymistä loitolla.

Isä, kiitos, että olet kanssamme. Kiitos, Jeesus, kaikesta, mitä olet tehnyt puolestamme. Kiitos siitä hyvästä, mitä olet antanut minulle. Auta heitä, jotka kaipaavat apuasi, ja myös minua. Ylistämme sinua, Isämme, ja kiitämme sinua Pyhän Hengen läsnäolosta! Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 30-31/2019 25.7.2019 Julkaistu otsikolla ”Näin rukoilet kyllästymättä”

Miksi pitäisi ylistää Jumalaa?

”He ylistivät Jumalaa” (Apt. 2:47) todetaan jo alkuseurakunnasta. Jeesuskin ylisti: ”Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: »Minä ylistän sinua, Isä… (Luuk. 10:21). Mielestäni tämä on hyvä määritelmä ylistyksestä: Kiitoksessa kiitämme Jumalaa siitä, mitä olemme häneltä saaneet, mutta ylistyksessä kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän on. Vaikka meillä olisi rankka elämänvaihe eikä juurikaan kiittämistä, voimme silti ylistää Jeesusta siitä, että hän on lopulta synnin ja kuoleman voittaja. Pelkkä turvautuminen Jeesukseen antaa meille lahjaksi ikuisen elämän. Jos ymmärrämme tämän, meillä on ylistämisen aihetta.

Ylistämisen tapa ei ole tärkeää, mutta sen sisältö on. Uskontunnustuksen sanominen ääneen on yksi parhaista ylistyksistä. Siinä palautamme mieleemme tosiasiat hyvästä Jumalasta, jonka eteen me kaikki olemme matkalla.

Isä Jumala, näet elämäntilanteemme, ilomme ja surumme. Tapahtukoon sinun tahtosi tässä kaikessa. Me tahdomme ylistää sinua, joka lopulta olet koko ihmiskunnan ja luomakunnan Herra. Auta meitä luottamaan sinuun ja valtakuntasi tulemiseen, lopulliseen hyvän voittoon. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 25-26/2019 20.6.2019

Jano

Mikä on mukavinta kesässä? Minulle tulee ensimmäisenä mieleen veneellä soutaminen, veden liplatus veneen laitaa vasten, lokkien huudot ja auringon kuumuus hartioissa ja selässä.

Luulen, että monien mielikuviin kesästä liittyy jotenkin vesi. Oletko ajatellut, mitä vesi on ja kuinka tärkeää se on?

Keväällä jäät sulavat ja vesi pääsee virtaamaan vapaasti. Puut alkavat imeä juurillaan maasta vettä, joka virtaa vähitellen oksiin asti ja niin puihin puhkeavat lehdet. Sade huuhtoo maasta liat ja pölyn.

Vesi on myös voimakasta. Kuka tahansa uskaltaa ottaa vettä käteen, sillä se ei räjähdä eikä pala niin kuin esimerkiksi bensiini. Mutta kuinka moni uskaltaa lähteä laskemaan kuohuvaa koskea?

Varmasti jokainen on joskus katsellut järven rannassa pyöreäksi hioutuneita kiviä, veden pyöristämiä. Joeksi kerääntyneet vedet uurtavat uomansa usein kallion läpi hyvin pitkän ajan kuluessa ja siksi monet kosket pau­haavat syvässä kalliorotkossa. Vesi on mahtavan voimakasta, vaikka se yleensä vaikuttaa lempeästi ja hitaasti.

Joskus hanasta ei tule vettä. Hiuksia ei voi pestä, suihkuun ei pääse, hampaita ei voi pestä ja mikä pahinta, ei voi juoda vettä, teetä, kahvia eikä mitään muutakaan, mihin vettä tarvitaan. Tarvitsem­me vettä melkein kaikkeen. Se on kuitenkin niin tuttua ja tavallista, ettemme osaa arvostaa sitä.

Vettä on helppoa pitää itsestään selvänä asiana, koska sitä on Suomessa niin paljon. Israelissa, Jeesuksen kotimaassa, siitä oli pula. Sadevettä piti kerätä, sillä kaikissa paikoissa ei ollut lähteitä eikä kaivon kaivamisestakaan ollut hyötyä; vaikka olisi kaivanut kuinka syvälle, vettä ei löytynyt muuta kuin aivan tietyistä paikoista. Sadevesi ei tietenkään ole niin hyvää kuin lähdevesi, ainakaan juomiseen.

Jeesus puhuu janosta ja vedestä. ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.” (Matt.5:6) ”Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.»” (Joh. 4:13, 14) Toisaalta Jeesus väittää, että ihmiset, jotka janoavat häntä, ovat kadehdittavan onnellisia. Toisaalta hän toteaa, että hänen seurassaan ei enää tule jano. Ajattelen hänen tarkoittavan, että Jeesuksen seuraajat eivät janoa enää mitään muuta, mutta Jeesuksen seuraa sitäkin enemmän.

Jos Jumala onkin niin kuin vesi? Mahtavan voimakas, lempeä ja kärsivällinen, ilon ja virkistyksen tuoja, hyvän mielen ja puhtaan omantunnon antaja.

Jeesus, virkistä meitä, niin kuin raikas vesi virkistää janoisia!

New Wine -blogi 12.6.2019

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »