Pelkkänä korvana

Kategoria: Ajatuksia (Sivu 6 / 11)

Miksi rukoileminen on joskus niin vaikeaa?

Ihmiskunnan suhde Jumalaan on mennyt rikki. Meilläkin, joille Jeesus on saanut antaa sen anteeksi, suhde on korjattu rikkinäisestä, emmekä ole säröttömiä ennen taivasta. Rukoileminen on siksi ikään kuin vastarintaliikkeen toimintaa. Toisen maailmansodan aikana Englannista lähetettiin radioviestejä, joissa oli salattua sisältöä vain vastarintaliikkeen jäsenille miehitetyssä Keski-Euroopassa. Pieni, ennalta sovittu ”virhe” jossakin uutisessa, tarkoitti jotakin, minkä vain sopimuksesta selvillä olleet ymmärsivät. Rukouselämäkin joutuu samantapaisesti luovimaan kaikenlaisen häirinnän keskellä. Kuitenkin, kun Jeesuksen salaisuus avautuu meille, aukeaa samalla Jumalan lasten oikeus viestitellä taivaallisen Isän kanssa. ”Vastarintaliikkeen uutisista”, evankeliumista, tulee mieluista kuunneltavaa, ja rukouskin muuttuu taas mielenkiintoisemmaksi.

Isä, kiitos, että lähetit Jeesuksen luoksemme ja Pyhän Hengen avaamaan korvamme ja sydämemme ilosanomalle. Me jätämme käsiisi kaiken, mikä meitä huolestuttaa, sillä yksin emme jaksa tämän rikkinäisen elämän keskellä. Auta meitä. Kiitos siitä, että lopulta Jeesus on voittaja. Hänen nimessään, aamen.

Sana-lehti 35/2019 29.8.2019

Miten voisimme olla kyllästymättä rukoukseen?

Me kaipaamme vaihtelua. Kyllästymme, jos joudumme toistamaan samaa asiaa samalla tavalla jatkuvasti. Siksi on hyvä, että rukouksessakin on eri vaiheita. Käytän itse usein rukoustapaa, joka alkaa palvonnalla: olen hiljaa ja luotan Jumalan lupaukseen, että hän on kanssamme. Toiseksi ylistän Jumalaa eli kiitän häntä siitä, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Kolmanneksi kiitän Jumalaa siitä, mitä olen itse häneltä saanut. Neljänneksi rukoilen muiden ihmisten asioiden puolesta. Vasta viidenneksi päästän itseni rukoilemaan omien tarpeideni puolesta. Usein tuossa vaiheessa olen jo edellisten vaiheiden jälkeen niin kiitollinen, että omat ongelmat tuntuvat aika pieniltä. Sitten toistan saman toisin päin: kiitän, ylistän ja palvon. Tämä tapa on auttanut minua muistamaan, kuinka hyvää Jumalaa rukoilen, ja pitänyt kyllästymistä loitolla.

Isä, kiitos, että olet kanssamme. Kiitos, Jeesus, kaikesta, mitä olet tehnyt puolestamme. Kiitos siitä hyvästä, mitä olet antanut minulle. Auta heitä, jotka kaipaavat apuasi, ja myös minua. Ylistämme sinua, Isämme, ja kiitämme sinua Pyhän Hengen läsnäolosta! Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 30-31/2019 25.7.2019 Julkaistu otsikolla ”Näin rukoilet kyllästymättä”

Miksi pitäisi ylistää Jumalaa?

”He ylistivät Jumalaa” (Apt. 2:47) todetaan jo alkuseurakunnasta. Jeesuskin ylisti: ”Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: »Minä ylistän sinua, Isä… (Luuk. 10:21). Mielestäni tämä on hyvä määritelmä ylistyksestä: Kiitoksessa kiitämme Jumalaa siitä, mitä olemme häneltä saaneet, mutta ylistyksessä kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän on. Vaikka meillä olisi rankka elämänvaihe eikä juurikaan kiittämistä, voimme silti ylistää Jeesusta siitä, että hän on lopulta synnin ja kuoleman voittaja. Pelkkä turvautuminen Jeesukseen antaa meille lahjaksi ikuisen elämän. Jos ymmärrämme tämän, meillä on ylistämisen aihetta.

Ylistämisen tapa ei ole tärkeää, mutta sen sisältö on. Uskontunnustuksen sanominen ääneen on yksi parhaista ylistyksistä. Siinä palautamme mieleemme tosiasiat hyvästä Jumalasta, jonka eteen me kaikki olemme matkalla.

Isä Jumala, näet elämäntilanteemme, ilomme ja surumme. Tapahtukoon sinun tahtosi tässä kaikessa. Me tahdomme ylistää sinua, joka lopulta olet koko ihmiskunnan ja luomakunnan Herra. Auta meitä luottamaan sinuun ja valtakuntasi tulemiseen, lopulliseen hyvän voittoon. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 25-26/2019 20.6.2019

Jano

Mikä on mukavinta kesässä? Minulle tulee ensimmäisenä mieleen veneellä soutaminen, veden liplatus veneen laitaa vasten, lokkien huudot ja auringon kuumuus hartioissa ja selässä.

Luulen, että monien mielikuviin kesästä liittyy jotenkin vesi. Oletko ajatellut, mitä vesi on ja kuinka tärkeää se on?

Keväällä jäät sulavat ja vesi pääsee virtaamaan vapaasti. Puut alkavat imeä juurillaan maasta vettä, joka virtaa vähitellen oksiin asti ja niin puihin puhkeavat lehdet. Sade huuhtoo maasta liat ja pölyn.

Vesi on myös voimakasta. Kuka tahansa uskaltaa ottaa vettä käteen, sillä se ei räjähdä eikä pala niin kuin esimerkiksi bensiini. Mutta kuinka moni uskaltaa lähteä laskemaan kuohuvaa koskea?

Varmasti jokainen on joskus katsellut järven rannassa pyöreäksi hioutuneita kiviä, veden pyöristämiä. Joeksi kerääntyneet vedet uurtavat uomansa usein kallion läpi hyvin pitkän ajan kuluessa ja siksi monet kosket pau­haavat syvässä kalliorotkossa. Vesi on mahtavan voimakasta, vaikka se yleensä vaikuttaa lempeästi ja hitaasti.

Joskus hanasta ei tule vettä. Hiuksia ei voi pestä, suihkuun ei pääse, hampaita ei voi pestä ja mikä pahinta, ei voi juoda vettä, teetä, kahvia eikä mitään muutakaan, mihin vettä tarvitaan. Tarvitsem­me vettä melkein kaikkeen. Se on kuitenkin niin tuttua ja tavallista, ettemme osaa arvostaa sitä.

Vettä on helppoa pitää itsestään selvänä asiana, koska sitä on Suomessa niin paljon. Israelissa, Jeesuksen kotimaassa, siitä oli pula. Sadevettä piti kerätä, sillä kaikissa paikoissa ei ollut lähteitä eikä kaivon kaivamisestakaan ollut hyötyä; vaikka olisi kaivanut kuinka syvälle, vettä ei löytynyt muuta kuin aivan tietyistä paikoista. Sadevesi ei tietenkään ole niin hyvää kuin lähdevesi, ainakaan juomiseen.

Jeesus puhuu janosta ja vedestä. ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.” (Matt.5:6) ”Jeesus vastasi hänelle: »Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.»” (Joh. 4:13, 14) Toisaalta Jeesus väittää, että ihmiset, jotka janoavat häntä, ovat kadehdittavan onnellisia. Toisaalta hän toteaa, että hänen seurassaan ei enää tule jano. Ajattelen hänen tarkoittavan, että Jeesuksen seuraajat eivät janoa enää mitään muuta, mutta Jeesuksen seuraa sitäkin enemmän.

Jos Jumala onkin niin kuin vesi? Mahtavan voimakas, lempeä ja kärsivällinen, ilon ja virkistyksen tuoja, hyvän mielen ja puhtaan omantunnon antaja.

Jeesus, virkistä meitä, niin kuin raikas vesi virkistää janoisia!

New Wine -blogi 12.6.2019

New Wine -liikkeen arvot

Olen kirjoittanut useissa edellisissä teksteissä Carl-Erik Sahlbergin Kasvava seurakunta -kirjan näkemyksestä tasapainoisesta seurakuntaelämästä.

Tässä nostan esiin New Wine -liikkeen arvot, sillä ajattelen niiden tuovan esiin samaa tasapainoa, vaikkakin eri näkökulmasta. Olen kokenut New Winen tuntemistani nykyisistä liikkeistä tasapainoisimpana. Raamatun ehdoton asema ja samalla Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta elävällä ja aikaamme sopivalla tavalla tuovat pohjan kaikelle muulle.

New Wine -liikkeen arvot

Risti ja ylösnousemus

Kunnioitamme kaikkea mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Tahdomme myös itse kulkea ristin tietä samalla tuntien hänen ylösnousemuksensa vapauttavan voiman.

Sana ja Henki

Haluamme, että kaikki mitä uskomme, opetamme ja teemme, perustuu Raamattuun Jumalan kirjoitettuna sanana. Samalla tahdomme oppia kuulemaan ja tottelemaan Pyhää Henkeä, joka puhuu meille sekä henkilökohtaisesti että yhteisönä.

Jumalan äärettömyys ja läheisyys

Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea syvää yhteyttä hänen kanssaan.

Jatkuvuus ja muutos

Pidämme uskollisesti esillä muuttumatonta sanomaa Jeesuksesta, hänen työstään sekä henkilökohtaisen pelastuksen ja pyhityksen merkityksestä. Samalla etsimme kulttuuriimme ja ympäristöömme sopivia tapoja ylistää ja opettaa, olla seurakunta ja tehdä lähetystyötä.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Tahdomme nähdä kristittyjen käyttävän kaikkea sitä luonnollista ymmärrystä, viisautta ja taitoa, jota heillä on, ja opettelevan samalla palvelemaan toisia yliluonnollisilla Pyhän Hengen lahjoilla rakkaudessa ja voimassa, Jeesuksen esimerkin mukaan.

Jumalan valtakunta – jo nyt ja ei kuitenkaan vielä

Tahdomme julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja nähdä sen läsnäolosta kertovia ihmeitä ja merkkejä. Samalla ymmärrämme, että Jumalan valtakunta tulee lopullisesti ja kärsimys voitetaan vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja tekee kaiken uudeksi.

Tehtävä ja yhteisö

Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin, työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja rakkauden.

Johtajuus ja yleinen pappeus

Tahdomme valmentaa Pyhän Hengen voimassa toimivia, rohkeita ja tehtävästään tietoisia seurakuntien johtajia. Samalla tahdomme varustaa jokaista kristittyä palvelemaan Jeesuksen mallin mukaisesti omassa kodissaan, seurakunnassaan sekä työ- ja elinympäristössään.

Armollisuus ja totuus

Tahdomme olla ystävällisiä ja sydämellisiä ajatellessamme toisia ja puhuessamme heistä, riippumatta siitä, ovatko he kanssamme samaa mieltä. Samalla kerromme selkeästi, mitä me uskomme ja miksi uskomme.

Yhteys ja erilaisuus

Haluamme tehdä yhteistyötä avoimesti ja vastuullisesti kaikkien niiden kanssa, jotka pitävät kiinni näistä arvoista. Samalla hyväksymme seurakuntien erityispiirteet, erilaiset johtamistavat sekä kirkkokunnalliset painotukset ja kunnioitamme niitä.


Eri liikkeet ovat painottaneet erilaisia asioita, jota ovat mahdollisesti sopineet omaan aikaansa. Oman näkemykseni mukaan usein on vähitellen liu’uttu omien erityispiirteiden korostamiseen tavalla, joka on saanut tasapainon unohtumaan. Usein myös jonakin aikana tehokkaat painopisteet ja toimintatavat ovat ajan myötä muuttuneet sellaisiksi, että ne eivät enää ole vedonneet ihmisiin.

Toivon New Wine -liikkeen olevan herkkä Jumalan johdatuksen kuuntelemisessa ja samalla elävän tavalla, joka puhuttelee mahdollisimman monia. Toivon myös, että voimme uudistua niin, ettemme jämähdä vain tiettyihin tapoihin, vaan osaamme kuunnella Jeesuksen johdatusta kuhunkin aikaan ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

Pitääkö osata rukoilla ääneen?

Monille ääneen rukoileminen tuntuu olevan vaikeaa, toisille taas helppoa. Onko tarpeen osata sanoittaa rukous hyvin ja kauniisti? Vai onko parempi rukoilla ilman ääneen sanottuja sanoja? Jeesus vietti paljon aikaa rukoillen, samoin alkuseurakunta rukoili melko pitkiä rukouksia ääneen. Jeesus varoittaa tyhjästä sanojen käytöstä: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Kuitenkaan hän ei näytä ottavan kantaa rukouksen muotoon, kunhan sydän on mukana. Uskallan ajatella, että uskollisimmat rukoilijat eivät ole parhaita puhujia. Me puhujat taas emme välttämättä ole parhaita rukoilijoita. Taitava sanojen käyttö ja vapaasti ääneen rukoileminen ei ole välttämätöntä, vaan se, että turvaudumme rukouksessa Jeesukseen, tapahtui se miten tahansa.

Kiitos, Isä, että tunnet sydämemme ja tarpeemme. Kiitos, että tahdot puhua meille ja kuunnella meitä, niin kuin Jeesukselta olemme oppineet. Auta sairauksien, ihmissuhdeongelmien, tarkoituksettomuuden tunteen ja muiden hankalien asioiden kanssa. Kiitos kaikesta hyvästä. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 21/2019 23.5.2019

Miksi olisi hyvä rukoilla säännöllisesti?

Jeesus käytti aikaa rukoukseen. Alkuseurakunta teki samoin, joten jo nämä esimerkit näyttävät meille, että rukous on tärkeää. Kuitenkin on hyvä miettiä, miksi niin on, ettemme rukoilisi vain suorittamisen pakosta. Raamattu kertoo, miksi Jeesus kutsui opetuslapset: ”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan…” (Mark. 3:14) Vaikka Jeesus antoi heille tehtäviä ja varusti heidät niihin, ennen muuta oli tarkoitus olla hänen kanssaan. Rukous näyttääkin olevan suhteen hoitamista Jumalan ja hänen lastensa välillä. Rukous ei ole suoritus, sillä ainoa suoritus, mikä jumalasuhteeseen vaaditaan, tapahtui Jeesuksen ristillä. Rukous on juttelua Taivaalliselle Isälle ja hänen tuntemisessaan lepäämistä. ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).

Kiitos, rakas Isä, että olet aina kanssamme. Auta meitä luottamaan siihen, että läsnäolosi riittää kaikkeen tässä elämässä ja jopa kuoleman uhatessa. Tuomme sinulle huolemme ja hätämme. Kaiken keskellä kiitämme sinua anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä Jeesuksessa. Hänen nimessään, aamen.

Sana-lehti 16-17/2019 17.4.2019

Kuinka voisin rukoilla toisten kanssa?

Yksi rukoustapa on niin sanotun Yksinkertaisen kirkon (Simple Church) ohje. Siinä kerrotaan toisille kuluneelta viikolta yksi kohokohta eli kiitosaihe tai mieltä painava asia eli rukousaihe. Tai molemmat! Tämän jälkeen toiset rukoilevat sanojan puolesta esimerkiksi niin, että yksi rukoilee ääneen. Toinen vaihtoehto on siunata henkilö Herran siunauksella (4. Ms. 6). Jos näin tehdään esimerkiksi jumalanpalveluksessa pienissä ryhmissä, niin tilaisuutta johtava henkilö rukoilee ääneen ja kukin ryhmä voi laittaa käden sanojan päälle. Kannattaa kokeilla! Rukoileminen ei edellytä hyviä puhelahjoja, vaan yksinkertainen rukous riittää. Pääasia on, että turvaudumme Jeesukseen. ”Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. – – Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” Jaak. 5:13, 16b.

Rakas Jeesus, kiitos siitä, että olet luvannut kuulla rukouksemme. Opeta meitä kertomaan huolemme toisillemme ja rukoilemaan myös yhdessä. Auta meitä ahdistuksien ja vaikeuksien keskellä. Kiitos siitä, että olet avannut meille pääsyn Isän luokse. Sinun nimessäsi, Jeesus, aamen.

Sana-lehti 12/2019 21.3.2019

Miten voisimme olla parempia rukoilijoita?

Rukoileminen on kristillinen ihanne. Ihanteena tuntuu olevan myös todeta, että ”olen huono rukoilija”. Mielestäni se voi kertoa väärästä rukouskäsityksestä, joka nousee velvollisuudesta.

Rukousta voi kuitenkin todella oppia ja sen pohjaksi voi tulla Jeesuksen täydellinen evankeliumi, joka siirtää huomion pois itsestämme, huonoudestamme tai hyvyydestämme. Se tapahtuu keskittymällä Jeesukseen, joka antaa kaiken hyvän meille lahjana. Saamme myös kertoa hänelle lähimmäisistämme ja kiinnittää katsettamme enemmän heihin kuin itseemme.

Rukouksen ja uskon kohde on sama, Jeesus: ”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” 1. Tim. 3:16.

Me ylistämme sinua, Jeesus, joka onnistuit täydellisesti pelastustyössä ristillä ja ylösnousemuksessa! Kiitos, että meidän ei siksi tarvitse onnistua missään ollaksemme sinun omiasi. Auta meitä luottamaan läsnäoloosi ja apuusi ongelmiemme kanssa. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 8/2019 21.2.2019

Onko tärkeää rukoilla jollain tietyllä tavalla?

Tätä kysyi samarialainen nainen Jeesukselta, juutalaiselta: ”Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa” (Joh. 4:20). Ainakin seuraavia rukoustapoja löytyy Raamatusta: Jumalan kuunteleminen, käden laittaminen ihmisen päälle, siunaaminen, laulu, itku, ilo, hiljaisuus, valitus, palvonta, kiitos, ylistys, pyytäminen, rukous toisten puolesta ja armolahjojen käyttö. Jeesus antaa meillekin sopivan ohjeen: ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo” (Joh.4:23). Tärkeää eivät ole tapa ja paikka, vaan suuntautuminen Isään. ”Hengessä” tarkoittanee Pyhän Hengen apua, ”totuudessa” rehellisyyttä ja jopa Jeesusta, joka sanoo: ”Minä olen totuus” (Joh.14:6).

Taivaallinen Isä! Auta meitä Pyhän Henkesi läsnäololla ja voimalla, kun rukoilemme. Jätämme sinun käsiisi kaikki murheemme ja pyydämme niihin apua. Kiitämme sinua kaikesta kauniista ja hyvästä, mitä olet antanut. Auta meitä olemaan totuudellisia ja avoimia sinun edessäsi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Sana-lehti 4/2019 24.1.2019

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »